EU:N TULEVA PERUSTUSLAKI

Tulevaisuuskonventin taustaa

Euroopan unionin tulevaisuutta valmisteleva valmistelukunta eli konventti aloitti työnsä helmikuussa 2002. Alkuvaiheessa konventin työ painottui yleiskeskusteluun, jonka pohjana olivat konventtisihteeristön laatimat tausta-asiakirjat, jotka käsittelivät mm. unionin tavoitteita. Puheenjohtajiston valitsema työskentelytapa sai osakseen paljon kritiikkiä, sillä konventin katsottiin olevan liian iso foorumi järkevän keskustelun käymiseen. Tästä syystä perustettiin kesällä 2002 työryhmiä.

Vuoden 2002 loppupuolella konventti keskittyi työryhmätyöskentelyyn, mutta myös täysistunto kokoontui muutaman viikon välein. Viimeinen yhteensä 11 työryhmän loppuraportista käsiteltiin täysistunnossa tammikuussa 2003.

Tammikuussa 2003 konventti alkoi käsitellä unionin toimielin ja sopimusrakennetta. Samalla käytiin ensimmäinen varsinainen täysistuntokeskustelu toimielinkysymyksistä. Suurten ja pienten jäsenmaiden näkökulmien ero tuli esiin selkeämmin kuin aiemmin. Suuret jäsenmaat suhtautuivat alustavasti myönteisesti Ranskan ja Saksan esittämiin ajatuksiin mm. Eurooppa-neuvoston pysyvästä puheenjohtajasta ja komission koon rajoittamista. Pienet jäsenmaat ja pääosa hakijamaista korostivat yhteisöllisyyden hyviä puolia sekä suhtautuivat Ranskan ja Saksan esityksiin varauksellisesti. Pienet jäsenmaat eivät kuitenkaan ole onnistuneet tekemään yhteistä vastaesitystä suurten maiden ja konventin puheenjohtajiston esittämille ehdotuksille. Suomi oli mukana pienten maiden ryhmässä, mutta ryhmän vaikutusvalta konventissa oli melko mitäänsanomaton, kun puheenjohtajisto ei aina huomioinut edes jäsenmaiden selvän enemmistön näkemyksiä.

Toimielinkeskustelun jälkeen konventti on edennyt tulevan perustuslaillisen sopimuksen konkreettisten artiklaluonnosten käsittelyyn. Konventin täysistunnoissa on jaettu puheenjohtajiston artiklaluonnoksia, joita konventin jäsenet ovat ensin kommentoineet kirjallisesti ja joista on sitten keskusteltu seuraavassa täysistunnossa. Konventin puheenjohtajisto ei ole halunnut perustaa uusia työryhmiä enää työn loppuvaiheessa. Puheenjohtajisto perusti kuitenkin kolme "keskustelupiiriä", joille annettiin tehtäväksi valmistella tiettyjä erityiskysymyksiä.

Toimielinkeskustelun jälkeen konventti on edennyt tulevan perustuslaillisen sopimuksen konkreettisten artiklaluonnosten käsittelyyn. Konventin täysistunnoissa on jaettu puheenjohtajiston artiklaluonnoksia, joita konventin jäsenet ovat ensin kommentoineet kirjallisesti ja joista on sitten keskusteltu seuraavassa täysistunnossa. Konventin puheenjohtajisto ei ole halunnut perustaa uusia työryhmiä enää työn loppuvaiheessa. Puheenjohtajisto perusti kuitenkin kolme "keskustelupiiriä", joille annettiin tehtäväksi valmistella tiettyjä erityiskysymyksiä.

Konventin aikataulu kuitenkin petti, sillä instituutiokysymyksiin (presidentti, komissaarit) kului suunniteltua enemmän aikaa ja substanssikysymykset (kuten kauppapolitiikka) jäivät niiden varjoon. Perustuslaillisen sopimusluonnoksen kolmanteen osaan sijoitetut politiikkakysymykset käsiteltiin hyvin nopeasti yliajalla, eikä jäsenmaiden parlamenteillakaan ollut näin ollen riittävästi aikaa paneutua niihin tai edes käsitellä kaikkia aiheita.

Suomen erityisongelma oli se, ettei konventtityöskentelyyn osattua suhtautua alussa vakavasti, vaan laskettiin, että varsinainen vaikuttaminen tehdään hallitusten välisessä konferenssissa (hvk). Vasta konventin loppuvaiheessa huomattiin laskelmointivirhe. Konventtimenettelyt eivät välttämättä ennakoi hvk:n tuloksia, mutta konventin esitys muodostaa pohjan jatkoneuvotteluille ja suurien muutosten läpisaaminen hvk:ssa on epätodennäköistä.

Konventin kokoonpano

Eurooppa-neuvosto nimitti valmistelukunnan puheenjohtajaksi Valéry Giscard d'Estaingin ja varapuheenjohtajiksi Giuliano Amaton ja Jean Luc Dehaenen.

Valmistelukunta muodostui unionin tulevaisuudesta käytävän keskustelun tärkeimmistä osanottajista. Puheenjohtajan ja kahden varapuheenjohtajan lisäksi valmistelukuntaan kuului:

· 15 jäsenvaltioiden valtion- tai hallituksen päämiesten edustajaa (yksi kustakin jäsenvaltiosta)
· 13 ehdokasvaltioiden valtion- tai hallituksen päämiesten edustajaa (yksi kustakin ehdokasvaltiosta)
· 30 jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien edustajaa (kaksi kustakin jäsenvaltiosta)
· 26 ehdokasvaltioiden kansallisten parlamenttien edustajaa (kaksi kustakin ehdokasvaltiosta)
· 16 Euroopan parlamentin jäsentä
· 2 Euroopan komission edustajaa.

Valmistelukunnan jokaisella varsinaisella jäsenellä oli sijainen. Talous- ja sosiaalikomitea (kolme edustajaa), alueiden komitea (kuusi edustajaa), työmarkkinaosapuolet (kolme edustajaa) ja Euroopan unionin oikeusasiamies kutsutaan valmistelukuntaan tarkkailijoiksi. Laekenin julistuksen mukaan ehdokasvaltiot osallistuvat täysimääräisesti asioiden käsittelyyn, mutta ne eivät kuitenkaan voi estää jäsenvaltioiden kesken saavutettavaa yhteisymmärrystä.

Nuorisokonventti

Brysselissä 9.-12.7.2002 kokoontuneen nuorisokonventin tarkoitus oli tuoda nuorten näkymyksiä tulevaisuuskonventtiin. Nuorisokonventissa osallistui kaiken kaikkiaan 210 edustajaa, jotka ovat iältään 18-25 -vuotiaita; kuusi kustakin jäsen- ja hakijamaasta, sekä nuorisoedustajat EU:n instituutioille ja konventin puheenjohtajistolle. Nuorisokonventin loppupäätelmät esiteltiin varsinaiselle tulevaisuuskonventille täysistunnossa perjantaina 12. heinäkuuta. Kunnianhimoisissa loppupäätelmissään nuorisokonventti vaati tulevaisuuden EU:lta muun muassa lisää avoimuutta, tasa-arvoisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja demokratiaa. Nuoret halusivat myös selkeyttä toimielinten toimivaltuuksiin ja enemmän EU-asioiden koulutusta unionin kansalaisille. Loppupäätelmien perusoletus oli, että EU:sta tulisi liittovaltio, jolla olisi oma perusoikeusasiakirjan sisältävä perustuslaki.

Tämä paperi ei siis yritäkään antaa kattavaa kuvaa konventista tai ehkä edes em. järjestöjen kantoja, vaan esitellä joitakin näkemyksiä ja herättää keskustelua ja ajatuksia. Kommentit, kysymykset ja sen sellaiset ovat tervetulleita. Niitä voi lähettää allekirjoittaneelle