Ehdotus
SOPIMUKSEKSI EUROOPAN PERUSTUSLAISTA
Eurooppa-valmistelukunnan 13 päivänä kesäkuuta ja
10 päivänä heinäkuuta 2003 yhteisymmärryksellä
hyväksymä
LUOVUTETTU EUROOPPA-NEUVOSTON PUHEENJOHTAJALLE ROOMASSA
18 päivänä heinäkuuta 2003
SISÄLLYS
ESIPUHE 1
JOHDANTO 3
I OSA
I OSASTO - UNIONIN MÄÄRITTELY JA TAVOITTEET 5
II OSASTO - PERUSOIKEUDET JA UNIONIN KANSALAISUUS 8
III OSASTO - UNIONIN TOIMIVALTA 9
IV OSASTO - UNIONIN TOIMIELIMET 15
I LUKU - TOIMIELINJÄRJESTELMÄ 15
II LUKU - MUUT TOIMIELIMET JA ELIMET 25
V OSASTO - UNIONIN TOIMIVALLAN KÄYTTÖ 27
I LUKU - YLEISET MÄÄRÄYKSET 27
II LUKU - ERITYISMÄÄRÄYKSET 31
III LUKU - TIIVIIMPI YHTEISTYÖ 37
VI OSASTO - DEMOKRATIAN TOTEUTUMINEN UNIONISSA 38
VII OSASTO - UNIONIN VARAINHOITO 41
VIII OSASTO - UNIONI JA SEN LÄHIYMPÄRISTÖ 43
IX OSASTO - UNIONIN JÄSENYYS 44
II OSA: EUROOPAN UNIONIN PERUSOIKEUSKIRJA 47
JOHDANTO 47
I OSASTO - IHMISARVO 48
II OSASTO - VAPAUDET 49
III OSASTO - TASA-ARVO 51
IV OSASTO - YHTEISVASTUU 53
V OSASTO - KANSALAISTEN OIKEUDET 56
VI OSASTO - LAINKÄYTTÖ 58
VII OSASTO - PERUSOIKEUSKIRJAN TULKINTAA JA SOVELTAMISTA
KOSKEVAT YLEISET MÄÄRÄYKSET 59
III OSA: UNIONIN POLITIIKKA
JA TOIMINTA 61
I OSASTO - YLEISESTI
SOVELLETTAVAT LAUSEKKEET 62
II OSASTO - SYRJINTÄKIELTO
JA KANSALAISUUS 63
III OSASTO - SISÄISET
POLITIIKAT JA TOIMET 65
I LUKU - SISÄMARKKINAT 65
1 jakso - Sisämarkkinoiden
toteuttaminen 65
2 jakso - Henkilöiden ja palvelujen
vapaa liikkuvuus 66
1 alajakso - Työntekijät 66
2 alajakso - Sijoittautumisoikeus 68
3 alajakso - Vapaus tarjota
palveluja 70
3 jakso
- Tavaroiden vapaa liikkuvuus 73
1 alajakso - Tulliliitto 73
2 alajakso - Tulliyhteistyö 74
3 alajakso - Määrällisten
rajoitusten kieltäminen 74
4 jakso - Pääomat ja maksut 76
5 jakso - Kilpailusäännöt 78
1 alajakso - Yrityksiin
sovellettavat säännöt 78
2 alajakso - Jäsenvaltion
myöntämä tuki 81
6 jakso - Veroja ja maksuja
koskevat määräykset 83
7 jakso - Lainsäädännön lähentäminen 84
II LUKU - TALOUS- JA RAHAPOLITIIKKA 87
1 jakso - Talouspolitiikka 87
2 jakso - Rahapolitiikka 92
3 jakso - Institutionaaliset
määräykset 96
3a jakso - Euroalueeseen
kuuluvia jäsenvaltioita koskevat erityismääräykset 98
4 jakso - Siirtymämääräykset 99
III LUKU - MUITA ERITYISALOJA
KOSKEVAT POLITIIKAT 103
1 jakso - Työllisyys 103
2 jakso - Sosiaalipolitiikka 106
1 alajakso - Euroopan sosiaalirahasto 111
3 jakso - Taloudellinen,
sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus 112
4
jakso - Maatalous ja kalastus 114
5
jakso - Ympäristö 118
6
jakso - Kuluttajansuoja 121
7
jakso - Liikenne 122
8
jakso - Euroopan laajuiset verkot 125
9
jakso - Tutkimus ja teknologian kehittäminen sekä avaruus 127
10
jakso - Energia 131
IV
LUKU - VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA OIKEUTEEN PERUSTUVA ALUE 132
1
jakso - Yleiset määräykset 132
2
jakso - Rajavalvonta-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka 134
3
jakso - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla 137
4
jakso - Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla 138
5
jakso - Poliisiyhteistyö 141
V
LUKU - ALAT, JOILLA UNIONI VOI PÄÄTTÄÄ TOTEUTTAA YHTEENSOVITUSTOIMIA,
TÄYDENNYSTOIMIA TAI TUKITOIMIA 143
1
jakso - Kansanterveys 143
2
jakso - Teollisuus 145
3
jakso - Kulttuuri 146
4
jakso - Koulutus, ammatillinen koulutus, nuoriso ja urheilu 147
5
jakso - Pelastuspalvelu 149
6
jakso - Hallinnollinen yhteistyö 150
IV
OSASTO - MERENTAKAISTEN MAIDEN JA ALUEIDEN ASSOSIOINTI 151
V OSASTO - UNIONIN ULKOINEN
TOIMINTA 154
I
LUKU - YLEISESTI SOVELLETTAVAT MÄÄRÄYKSET 154
II
LUKU - YHTEINEN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA 156
1
jakso - Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 162
2
jakso - Varainhoitoa koskevat määräykset 165
III
LUKU - YHTEINEN KAUPPAPOLITIIKKA 166
IV
LUKU - YHTEISTYÖ KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA JA HUMANITAARINEN APU 168
1
jakso - Kehitysyhteistyö 168
2
jakso - Taloudellinen, tekninen ja rahoitusyhteistyö kolmansien maiden
kanssa 170
3
jakso - Humanitaarinen apu 171
V
LUKU - RAJOITUSTOIMENPITEET 172
VI
LUKU - KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET 173
VII
LUKU - UNIONIN SUHTEET KANSAINVÄLISIIN JÄRJESTÖIHIN JA KOLMANSIIN MAIHIN
SEKÄ UNIONIN LÄHETYSTÖT JA EDUSTUSTOT 176
VIII
LUKU - YHTEISVASTUULAUSEKKEEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 177
VI
OSASTO - UNIONIN TOIMINTA 178
I
LUKU - INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET 178
1
jakso - Toimielimet 178
1 alajakso - Euroopan
parlamentti 178
2 alajakso - Eurooppa-neuvosto 181
3 alajakso - Ministerineuvosto 182
4 alajakso - Komissio 183
5 alajakso - Unionin
tuomioistuin 185
6 alajakso - Tilintarkastustuomioistuin 194
2 jakso - Unionin neuvoa-antavat
elimet 197
1 alajakso - Alueiden
komitea 197
2
alajakso - Talous- ja sosiaalikomitea 198
3
jakso - Euroopan investointipankki 200
4
jakso - Unionin toimielimiä, elimiä ja erillisvirastoja koskevat yhteiset
määräykset 201
II
LUKU - VARAINHOITOA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET 205
1
jakso - Monivuotinen rahoituskehys 205
2
jakso - Unionin vuosittainen talousarvio 206
3
jakso - Talousarvion toteuttaminen ja vastuuvapauden myöntäminen
209
4
jakso - Yhteiset määräykset 211
5
jakso - Petosten torjunta 213
III
LUKU - TIIVIIMPI YHTEISTYÖ 214
VII
OSASTO: YHTEISET MÄÄRÄYKSET 217
IV
OSA: YLEISET MÄÄRÄYKSET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET 221
PÖYTÄKIRJA KANSALLISTEN PARLAMENTTIEN
ASEMASTA EUROOPAN UNIONISSA 226
PÖYTÄKIRJA
TOISSIJAISUUS- JA SUHTEELLISUUSPERIAATTEIDEN SOVELTAMISESTA 229
PÖYTÄKIRJA
KANSALAISTEN EDUSTUKSESTA EUROOPAN PARLAMENTISSA JA ÄÄNTEN PAINOTTAMISESTA
EUROOPPA-NEUVOSTOSSA JA MINISTERINEUVOSTOSSA 232
PÖYTÄKIRJA
EURORYHMÄSTÄ 235
PÖYTÄKIRJA
EURATOM-SOPIMUKSEN MUUTTAMISESTA 236
KANSALAISTEN
EDUSTUKSESTA EUROOPAN PARLAMENTISSA JA ÄÄNTEN PAINOTTAMISESTA EUROOPPA-NEUVOSTOSSA
JA MINISTERINEUVOSTOSSA TEHTYYN PÖYTÄKIRJAAN LIITETTY JULISTUS 238
JULISTUS
EUROOPAN ULKOISEN TOIMINNAN YKSIKÖN PERUSTAMISESTA 239
PERUSTUSLAISTA
TEHDYN SOPIMUKSEN ALLEKIRJOITTAMISTA KOSKEVAAN PÄÄTÖSASIAKIRJAAN LIITETTÄVÄ
JULISTUS 240
LUETTELO
EUROOPPA-VALMISTELUKUNNAN JÄSENISTÄ 241
ESIPUHE
Laekenissa, Belgiassa
14.–15. joulukuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto, joka totesi unionin
olevan historiansa käännekohdassa, kutsui koolle Euroopan tulevaisuutta
käsittelevän valmistelukunnan.
Valmistelukunnan
tehtäväksi annettiin laatia vastauksia kolmeen keskeiseen haasteeseen:
Miten Eurooppa-hanketta ja unionin toimielimiä voidaan tuoda lähemmäksi
kansalaisia? Millaiseksi muodostuu poliittinen elämä ja Euroopan poliittinen
alue laajentuneessa unionissa? Kuinka unionista luodaan uuden maailmanjärjestyksen
vakauttava tekijä ja suunnannäyttäjä?
Valmistelukunta ehdottaa
seuraavia vastauksia Laekenin julistuksessa esitettyihin kysymyksiin:
– toimivallan nykyistä selkeämpää jakoa
– perussopimusten sulauttamista ja oikeushenkilöyttä unionille
– unionin toimintavälineiden yksinkertaistamista
– demokratian, avoimuuden ja tehokkuuden lisäämistä Euroopan unionissa,
kansallisten parlamenttien osallistumista kehittämällä ja vahvistamalla
samalla Eurooppa-hankkeen oikeutusta yksinkertaistamalla päätöksentekomenettelyjä
ja tekemällä unionin toimielinten toiminnasta nykyistä avoimempaa ja ymmärrettävämpää
– kaikkien kolmen toimielimen rakenteen parantamista ja aseman vahvistamista
ottaen huomioon laajentumisen seuraukset.
Laekenin julistuksessa
esitetään myös kysymys, eikö sopimusten yksinkertaistamisen ja uudelleenjärjestelyn
pitäisi tasoittaa tietä perustuslakia koskevan tekstin hyväksymiselle.
Valmistelukunta on laatinut työnsä tuloksena ehdotuksen sopimukseksi Euroopan
perustuslaista, joka hyväksyttiin suurella yhteisymmärryksellä 13. kesäkuuta
2003 pidetyssä täysistunnossa.
Meillä on kunnia
esittää tänään 20. kesäkuuta 2003 Eurooppa-valmistelukunnan puolesta tämä
teksti Thessalonikissa kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle toivoen, että
mahdollinen sopimus Euroopan perustuslaiksi perustuu sille.
Valéry
Giscard d'Estaing
Valmistelukunnan puheenjohtaja
Giuliano Amato Jean-Luc
Dehaene
Varapuheenjohtaja Varapuheenjohtaja
JOHDANTO
Hallitusmuotoamme ... nimitetään
demokratiaksi, koska valta ei ole harvoilla vaan monilla.
Thukydides II, 37
Ovat tietoisia siitä, että Eurooppa
on sivistystä eteenpäin vievä maanosa ja että sen asukkaat, saavuttuaan
sinne eri vaiheissa varhaisimmista ajoista lähtien, ovat luoneet siellä
aikojen kuluessa humanismin perusarvot: ihmisten tasa-arvon, vapauden
ja järjen kunnioittamisen,
Hakevat innoituksensa Euroopan kulttuuristen,
uskonnollisten ja humanististen perintöjen arvoista, jotka edelleen vaikuttavat
sen perinteessä ja joiden myötä ihmisen ja hänen loukkaamattomien ja luovuttamattomien
oikeuksiensa keskeinen merkitys sekä lain noudattaminen ovat juurtuneet
yhteiskuntaelämään,
Ovat vakuuttuneita siitä, että yhdistynyt
Eurooppa aikoo edetä sivistyksen, edistyksen ja vaurauden tiellä kaikkien
asukkaidensa, myös heikoimpien ja vähäosaisimpien hyväksi, että se haluaa
pysyä kulttuurille, tiedolle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle avoimena
maanosana ja että se pyrkii syventämään julkisen elämänsä kansanvaltaisuutta
ja avoimuutta ja tekemään työtä rauhan, oikeuden ja yhteisvastuullisuuden
hyväksi maailmassa,
Ovat varmoja siitä, että Euroopan
kansat, jotka ovat ylpeitä omasta identiteetistään ja kansallisesta historiastaan,
ovat vakaasti päättäneet ylittää entiset vastakkainasettelunsa ja luoda
yhteisen tulevaisuuden yhä läheisemmällä liitolla,
Ovat vakuuttuneita siitä, että "erilaisuudessaan
yhdistynyt" Eurooppa tarjoaa kansoilleen parhaat mahdollisuudet jatkaa,
kaikkien oikeuksia kunnioittaen ja kantaen vastuuta tulevista sukupolvista
ja maapallosta, tätä suurta hanketta, joka tekee Euroopasta ihmiskunnan
toivon kannalta erityisen otollisen alueen,
Kiitollisina Eurooppa-valmistelukunnan
jäsenille, jotka ovat Euroopan kansalaisten ja valtioiden puolesta laatineet
tämän perustuslain,
[Jotka, vaihdettuaan oikeiksi ja
asianmukaisiksi todetut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavaa:]
I
OSA
I OSASTO: UNIONIN MÄÄRITTELY JA TAVOITTEET
1 artikla: Unionin perustaminen
1. Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten
ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä, perustetaan
Euroopan unioni, jolle jäsenvaltiot antavat toimivaltaa yhteisten
tavoitteidensa saavuttamiseksi. Unioni sovittaa yhteen jäsenvaltioiden
politiikat, joilla pyritään saavuttamaan nämä tavoitteet,
ja käyttää yhteisönä jäsenvaltioiden sille
antamaa toimivaltaa.
2. Unioniin voivat liittyä kaikki Euroopan valtiot, jotka kunnioittavat
sen arvoja ja sitoutuvat edistämään niitä yhdessä.
2 artikla: Unionin arvot
Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus,
kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.
Nämä arvot ovat jäsenvaltioille yhteisiä yhteiskunnassa,
jonka ominaispiirteitä ovat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus,
yhteisvastuullisuus ja syrjinnänvastaisuus.
3 artikla: Unionin
tavoitteet
1. Unionin päämääränä on edistää
rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia.
2. Unioni tarjoaa kansalaisilleen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen
perustuvan alueen, jolla ei ole sisärajoja, sekä sisämarkkinat,
joilla kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä.
3. Unioni pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka
perustana ovat tasapainoinen talouskasvu, erittäin kilpailukykyinen
sosiaalinen markkinatalous, jonka tavoitteena on täystyöllisyys
ja sosiaalinen edistys, sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu
ja ympäristön laadun parantaminen. Unioni edistää
tieteellistä ja teknistä kehitystä.
Unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää
ja edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista
suojelua, miesten ja naisten tasa-arvoa, sukupolvien välistä
yhteisvastuuta ja lasten oikeuksien suojelua.
Unioni edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta
ja jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta.
Unioni kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta
ja huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä.
4. Unioni vaalii ja puolustaa arvojaan ja etujaan kansainvälisissä
suhteissaan. Se edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, maapallon
kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta
ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa,
köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lasten oikeuksien,
suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista
ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan
periaatteiden kunnioittamista.
5. Näihin tavoitteisiin pyritään aiheellisin keinoin unionille
tässä perustuslaissa annetun toimivallan mukaisesti.
4 artikla: Perusvapaudet ja syrjintäkielto
1. Unioni takaa henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääomien
vapaan liikkuvuuden sekä sijoittautumisvapauden alueellaan tämän
perustuslain määräysten mukaisesti.
2. Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä tämän
perustuslain soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen erityismääräysten
soveltamista.
5 artikla: Unionin ja jäsenvaltioiden väliset suhteet
1. Unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä,
joka on olennainen osa niiden poliittisia ja perustuslaillisia rakenteita,
myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta. Se kunnioittaa
olennaisia valtiolle kuuluvia tehtäviä, erityisesti niitä,
joilla pyritään turvaamaan sen alueellinen koskemattomuus, ylläpitämään
lakia ja järjestystä sekä takaamaan sisäinen turvallisuus.
2. Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni
ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan tästä
perustuslaista johtuvien tehtävien täyttämisessä.
Jäsenvaltioiden on helpotettava unionin tehtävien täyttämistä,
ja niiden on pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä,
jotka voisivat vaarantaa tässä perustuslaissa osoitettujen päämäärien
toteutumisen.
6 artikla: Oikeushenkilöys
Unioni on oikeushenkilö.
II OSASTO: PERUSOIKEUDET JA UNIONIN KANSALAISUUS
7 artikla: Perusoikeudet
1. Unioni tunnustaa oikeudet, vapaudet ja periaatteet, jotka esitetään
tämän perustuslain II osan muodostavassa perusoikeuskirjassa.
2. Unioni pyrkii liittymään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen. Yleissopimukseen liittyminen ei
vaikuta tässä perustuslaissa määriteltyyn unionin
toimivaltaan.
3. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa
taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä
johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta.
8 artikla: Unionin kansalaisuus
1. Jokainen jäsenvaltion kansalainen on unionin kansalainen. Unionin
kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion
kansalaisuutta.
2. Unionin kansalaisella on tässä perustuslaissa vahvistetut
oikeudet ja velvollisuudet. Hänellä on:
- oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella;
- äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa
ja sen jäsenvaltion kunnallisvaaleissa, jossa hän asuu, samoin
edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaisilla;
- ollessaan sellaisen kolmannen maan alueella, jossa jäsenvaltiolla,
jonka kansalainen hän on, ei ole edustusta, oikeus saada minkä
tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta suojelua
samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaisilla;
- oikeus vedota Euroopan parlamenttiin, kääntyä Euroopan
oikeusasiamiehen puoleen ja kirjoittaa unionin toimielimille ja neuvoa-antaville
elimille jollakin tämän perustuslain kielellä ja saada
vastaus samalla kielellä.
3. Näiden oikeuksien käytössä noudatetaan tässä
perustuslaissa tai sen soveltamiseksi hyväksytyissä toimenpiteissä
määriteltyjä edellytyksiä ja rajoituksia.
III OSASTO: UNIONIN TOIMIVALTA
9 artikla: Perusperiaatteet
1. Unionin toimivallan jakoon sovelletaan toimivallan siirtämisen
periaatetta. Unionin toimivallan käyttöön sovelletaan toissijaisuusperiaatetta
ja suhteellisuusperiaatetta.
2. Toimivallan siirtämisen periaatteen mukaisesti unioni toimii jäsenvaltioiden
sille tässä perustuslaissa antaman toimivallan rajoissa perustuslaissa
asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Toimivalta, jota tässä
perustuslaissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille.
3. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni toimii aloilla, jotka eivät
kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin
kuin jäsenvaltiot eivät voi niiden keskushallinnon tasolla tai
alueellisella taikka paikallisella tasolla riittävällä
tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan
suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin
unionin tasolla.
Unionin toimielimet soveltavat toissijaisuusperiaatetta tämän
perustuslain liitteenä olevan, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden
soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti. Kansalliset parlamentit
valvovat tämän periaatteen noudattamista kyseisessä pöytäkirjassa
määrätyn menettelyn mukaisesti.
4. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti unionin toiminnan sisältö
ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen
tämän perustuslain tavoitteiden saavuttamiseksi.
Unionin toimielimet soveltavat suhteellisuusperiaatetta 3 kohdassa mainitun
pöytäkirjan mukaisesti.
10 artikla: Unionin oikeus
1. Tämä perustuslaki ja lainsäädäntö, jota
unionin toimielimet antavat käyttäessään unionille
annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön
nähden.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki aiheelliset yleis- tai
erityistoimenpiteet, joilla varmistetaan tästä perustuslaista
tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden
täyttäminen.
11 artikla: Toimivaltaluokat
1. Kun tässä perustuslaissa annetaan unionille yksinomainen
toimivalta tietyllä alalla, ainoastaan unioni voi antaa lainsäädäntöä
ja oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, kun taas
jäsenvaltiot voivat tehdä näin ainoastaan unionin valtuuttamina
tai unionin antamien säädösten täytäntöön
panemiseksi.
2. Kun tässä perustuslaissa annetaan unionille jäsenvaltioiden
kanssa jaettu toimivalta tietyllä alalla, unionilla ja jäsenvaltioilla
on valta antaa lainsäädäntöä ja oikeudellisesti
velvoittavia säädöksiä kyseisellä alalla. Jäsenvaltiot
käyttävät toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei
käytä omaansa tai on päättänyt lakata käyttämästä
sitä.
3. Unionilla on toimivalta edistää ja toteuttaa jäsenvaltioiden
talous- ja työllisyyspolitiikkojen yhteensovittamista.
4. Unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, johon kuuluu myös yhteisen puolustuspolitiikan
asteittainen määrittely.
5. Tietyillä aloilla ja tässä perustuslaissa määrätyin
edellytyksin unionilla on toimivaltaa toteuttaa jäsenvaltioiden toimintaa
tukevia, yhteensovittavia tai täydentäviä toimia, mutta
se ei korvaa niiden toimivaltaa näillä aloilla.
6. Unionin toimivallan laajuus ja sen käyttöä koskevat
säännöt määritetään III osan kutakin
alaa koskevissa erityismääräyksissä.
12 artikla: Yksinomainen toimivalta
1. Unionilla on yksinomainen toimivalta vahvistaa tarpeelliset kilpailusäännöt
sisämarkkinoiden toimintaa sekä seuraavia aloja varten:
- euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden rahapolitiikka
- yhteinen kauppapolitiikka
- tulliliitto
meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen yhteisen
kalastuspolitiikan yhteydessä.
2. Unionilla on yksinomainen toimivalta tehdä kansainvälinen
sopimus, kun sopimuksen tekemisestä säädetään
unionin säädöksessä tai kun se on välttämätöntä,
jotta unioni voi käyttää sisäistä toimivaltaansa,
tai kun se vaikuttaa unionin sisäiseen säädökseen.
13 artikla: Jaettu toimivalta
1. Unionilla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta, kun unionille
annetaan perustuslaissa toimivaltaa, joka ei koske 12 ja 16 artiklassa
mainittuja aloja.
2. Unionin ja jäsenvaltioiden jaettua toimivaltaa sovelletaan pääasiassa
seuraaviin aloihin:
- sisämarkkinat
- vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue
- maatalous ja kalastus, meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä
lukuun ottamatta
- liikenne ja Euroopan laajuiset verkot
- energia
- sosiaalipolitiikka III osassa määriteltyjen näkökohtien
osalta
- taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus
- ympäristö
- kuluttajansuoja, ja
- yhteiset kansanterveysalan turvallisuuskysymykset.
3. Tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja avaruuden aloilla unionilla
on toimivalta toteuttaa toimia, erityisesti määritellä
ja panna täytäntöön ohjelmia, ilman että tämän
toimivallan käyttäminen voisi estää jäsenvaltioita
käyttämästä omaa toimivaltaansa.
4. Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun aloilla unionilla on
toimivalta ryhtyä toimiin ja harjoittaa yhteistä politiikkaa,
ilman että tämän toimivallan käyttäminen voisi
estää jäsenvaltioita käyttämästä omaa
toimivaltaansa.
14 artikla: Talous- ja työllisyyspolitiikkojen yhteensovittaminen
1. Unioni hyväksyy toimenpiteitä, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden
talouspolitiikan yhteensovittaminen, erityisesti vahvistamalla kyseisen
politiikan yleislinjat. Jäsenvaltiot yhteensovittavat talouspolitiikkansa
unionissa.
2. Euron käyttöön ottaneisiin jäsenvaltioihin sovelletaan
erityissääntöjä.
3. Unioni hyväksyy toimenpiteitä, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden
työllisyyspolitiikan yhteensovittaminen, erityisesti vahvistamalla
kyseisen politiikan suuntaviivat.
4. Unioni voi tehdä aloitteita, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden
sosiaalipolitiikan yhteensovittaminen.
15 artikla: Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
1. Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla
käsittää kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki unionin turvallisuuteen
liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän
yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen.
2. Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksetta unionin yhteistä
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuun
hengessä ja unionin tällä alalla antamia säädöksiä
noudattaen. Ne pidättyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin
etujen vastaisia tai saattavat heikentää sen tehokkuutta.
16 artikla: Alat, joilla voidaan toteuttaa tuki-, yhteensovitus- tai
täydennystoimia
1. Unioni voi toteuttaa tukitoimia, yhteensovitustoimia tai täydennystoimia.
2. Alat, joilla voidaan toteuttaa tukitoimia, yhteensovitustoimia ja
täydennystoimia Euroopan tasolla, ovat seuraavat:
- teollisuus
- ihmisten terveyden suojelu ja parantaminen
- koulutus, ammatillinen koulutus, nuoriso ja urheilu
- kulttuuri
- pelastuspalvelu.
3. Oikeudellisesti velvoittaviin säädöksiin, jotka unioni
antaa edellä mainittuja aloja koskevien III osan erityismääräysten
perusteella, ei voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista.
17 artikla: Joustolauseke
1. Jos tässä perustuslaissa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi
jokin unionin toimi osoittautuu tarpeelliseksi III osassa määritellyillä
politiikan aloilla eikä tässä perustuslaissa ole määräyksiä
tähän tarvittavista valtuuksista, ministerineuvosto toteuttaa
aiheelliset toimenpiteet yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan
parlamentin hyväksynnän saatuaan.
2. Komissio tiedottaa tähän artiklaan perustuvista ehdotuksista
jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille edellä 9 artiklan
3 kohdassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen valvontaa koskevan menettelyn
yhteydessä.
3. Tämän artiklan perusteella annettuihin säännöksiin
ei voi kuulua jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista
niissä tapauksissa, joissa se ei tämän perustuslain mukaan
ole mahdollista.
IV OSASTO: UNIONIN TOIMIELIMET
I luku Toimielinjärjestelmä
18 artikla: Unionin toimielimet
1. Unionilla on yhteinen toimielinjärjestelmä, jolla pyritään
- ajamaan unionin tavoitteita
- puolustamaan sen arvoja
- palvelemaan unionin, sen kansalaisten ja sen jäsenvaltioiden etuja
sekä varmistamaan niiden politiikkojen ja toimien johdonmukaisuus,
tehokkuus ja jatkuvuus, joita unioni toteuttaa saavuttaakseen tavoitteensa.
2. Tähän toimielinjärjestelmään kuuluvat:
Euroopan parlamentti,
Eurooppa-neuvosto,
ministerineuvosto,
Euroopan komissio,
unionin tuomioistuin.
3. Kukin toimielin toimii sille tässä perustuslaissa annettujen
toimivaltuuksien rajoissa siinä määrättyjen menettelyjen
ja edellytysten mukaisesti. Toimielimet tekevät keskenään
vilpitöntä yhteistyötä.
19 artikla: Euroopan parlamentti
1. Euroopan parlamentti toimii yhdessä ministerineuvoston kanssa
lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä
sekä huolehtii poliittisesta valvonnasta ja toimii neuvonantajana
tässä perustuslaissa määrätyin edellytyksin.
Se valitsee Euroopan komission puheenjohtajan.
2. Euroopan kansalaiset valitsevat Euroopan parlamentin välittömillä,
yleisillä, vapailla ja salaisilla vaaleilla viiden vuoden pituiseksi
toimikaudeksi. Euroopan parlamentin jäsenten määrä
on enintään 736. Euroopan kansalaisten edustus on alenevasti
suhteellinen siten, että vähimmäismääräksi
vahvistetaan neljä Euroopan parlamentin jäsentä jäsenvaltiota
kohden.
Hyvissä ajoin ennen Euroopan parlamentin vaaleja vuonna 2009 ja tarvittaessa
vastaistenkin vaalien edellä Eurooppa-neuvosto tekee yksimielisesti
Euroopan parlamentin ehdotuksen perusteella ja sen hyväksynnän
saatuaan eurooppapäätöksen Euroopan parlamentin kokoonpanosta
edellä mainittuja periaatteita noudattaen.
3. Euroopan parlamentti valitsee jäsentensä keskuudesta puhemiehen
ja puhemiehistön.
20 artikla: Eurooppa-neuvosto
1. Eurooppa-neuvosto antaa unionille sen kehittämiseksi tarvittavat
virikkeet ja määrittelee sen yleiset poliittiset suuntaviivat
ja painopisteet. Se ei toimi lainsäätäjänä.
2. Eurooppa-neuvostoon kuuluvat jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten
päämiehet sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission
puheenjohtaja. Unionin ulkoasiainministeri osallistuu Eurooppa-neuvoston
työskentelyyn.
3. Eurooppa-neuvosto kokoontuu puheenjohtajansa koollekutsumana kullakin
vuosineljänneksellä. Mikäli käsiteltävät
asiat sitä edellyttävät, Eurooppa-neuvoston jäsenet
voivat päättää, että heitä avustaa ministeri,
ja komission puheenjohtaja, että häntä avustaa eurooppakomissaari.
Puheenjohtaja kutsuu koolle Eurooppa-neuvoston ylimääräisen
kokouksen, jos tilanne sitä vaatii.
4. Eurooppa-neuvosto tekee ratkaisunsa konsensus-periaatteella, jollei
tässä perustuslaissa toisin määrätä.
21 artikla: Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
1. Eurooppa-neuvosto valitsee puheenjohtajansa määräenemmistöllä
kaksi ja puoli vuotta kestäväksi kaudeksi, joka voidaan uusia
kerran. Jos hän on estynyt tai syyllistynyt vakavaan rikkomukseen,
Eurooppa-neuvosto voi keskeyttää hänen toimikautensa samaa
menettelyä noudattaen.
2. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
toimii Eurooppa-neuvoston kokouksissa puheenjohtajana ja työskentelyn
innoittajana,
huolehtii yhteistyössä komission puheenjohtajan kanssa
ja yleisten asioiden neuvoston työskentelyn perusteella Eurooppa-neuvoston
kokousten valmistelusta ja jatkuvuudesta,
pyrkii edistämään yhteenkuuluvuutta ja konsensusta
Eurooppa-neuvostossa,
esittää Euroopan parlamentille selvityksen kunkin Eurooppa-neuvoston
kokouksen jälkeen.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja huolehtii omalla tasollaan ja tässä
ominaisuudessa unionin ulkoisesta edustuksesta yhteistä ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa, tämän kuitenkaan
rajoittamatta unionin ulkoasiainministerin toimivaltaa.
3. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ei voi hoitaa kansallista tehtävää.
22 artikla: Ministerineuvosto
1. Ministerineuvosto toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa
lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä
sekä määrittelee ja sovittaa yhteen unionin politiikkaa
tässä perustuslaissa määrätyin edellytyksin.
2. Ministerineuvosto koostuu jäsenvaltioiden nimeämistä
ministeritason edustajista, joita on yksi kustakin jäsenvaltiosta
kutakin ministerineuvoston kokoonpanoa kohti. Ainoastaan tällä
edustajalla on edustamaansa jäsenvaltiota sitovat valtuudet ja äänioikeus.
3. Ministerineuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä,
jollei tässä perustuslaissa toisin määrätä.
23 artikla: Ministerineuvoston kokoonpanot
1. Lakiasäätävä ja yleisten asioiden neuvosto
huolehtii ministerineuvoston työskentelyn johdonmukaisuudesta.
Kun ministerineuvosto toimii yleisten asioiden neuvostona, se valmistelee
Eurooppa-neuvoston kokoukset ja toteuttaa kokouksista aiheutuvat jatkotoimet
ollen yhteydessä komissioon.
Toimiessaan lainsäätäjänä ministerineuvosto
käsittelee eurooppalait ja -puitelait ja tekee niistä ratkaisunsa
yhdessä Euroopan parlamentin kanssa tämän perustuslain
määräysten mukaisesti. Ministerineuvoston toimiessa lainsäätäjänä
kutakin jäsenvaltiota edustaa yksi tai kaksi muuta ministeritason
edustajaa, joiden toimivalta vastaa ministerineuvostossa käsiteltäviä
asioita.
2. Ulkoasiainneuvosto valmistelee unionin ulkopolitiikan Eurooppa-neuvoston
määrittelemien strategisten linjausten mukaisesti ja huolehtii
unionin toiminnan johdonmukaisuudesta. Ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana
toimii unionin ulkoasiainministeri.
3. Eurooppa-neuvosto tekee eurooppapäätöksen, jolla vahvistetaan
muut kokoonpanot, joissa ministerineuvosto voi kokoontua.
4. Ministerineuvoston eri kokoonpanojen puheenjohtajina, ulkoasiainneuvostoa
lukuun ottamatta, toimivat ministerineuvostossa olevat jäsenvaltioiden
edustajat tasapuolisen vuorottelun järjestelmän mukaisesti vähintään
vuoden ajan. Eurooppa-neuvosto tekee eurooppapäätöksen,
jolla vahvistetaan tällaista vuorottelua koskevat säännöt,
ottaen huomioon Euroopan poliittisen ja maantieteellisen tasapainon ja
jäsenvaltioiden monimuotoisuuden.
24 artikla: Määräenemmistö
1. Kun Eurooppa-neuvosto tai ministerineuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä,
määräenemmistöllä tarkoitetaan jäsenvaltioiden
enemmistöä ja vähintään kolmea viidesosaa unionin
väestöstä.
2. Kun tässä perustuslaissa ei edellytetä Eurooppa-neuvoston
tai ministerineuvoston tekevän ratkaisuaan komission ehdotuksesta
tai kun Eurooppa-neuvosto tai ministerineuvosto ei tee ratkaisuaan unionin
ulkoasiainministerin aloitteesta, vaaditulla määräenemmistöllä
tarkoitetaan kahta kolmasosaa jäsenvaltioista ja vähintään
kolmea viidesosaa unionin väestöstä.
3. Edellä olevat 1 ja 2 kohdan määräykset tulevat
voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009 Euroopan parlamentin
vaalien jälkeen 19 artiklan määräysten mukaisesti.
4. Kun perustuslain III osassa määrätään, että
eurooppalait ja -puitelait antaa ministerineuvosto erityistä lainsäätämisjärjestystä
noudattaen, Eurooppa-neuvosto voi omasta aloitteestaan yksimielisesti
vähintään kuuden kuukauden pituisen harkinta-ajan jälkeen
tehdä eurooppapäätöksen siitä, että tällaiset
lait tai puitelait voidaan hyväksyä tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Eurooppa-neuvosto tekee ratkaisunsa Euroopan parlamenttia kuultuaan ja
kansallisille parlamenteille asiasta ilmoitettuaan.
Kun perustuslain III osassa määrätään, että
ministerineuvosto tekee ratkaisunsa tietyllä alalla yksimielisesti,
Eurooppa-neuvosto voi omasta aloitteestaan yksimielisesti tehdä eurooppapäätöksen
siitä, että ministerineuvosto voi tehdä ratkaisunsa määräenemmistöllä
kyseisellä alalla. Eurooppa-neuvoston tämän alakohdan perusteella
tekemät aloitteet toimitetaan kansallisille parlamenteille vähintään
neljä kuukautta ennen päätöksen tekemistä.
5. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja eivät
osallistu Eurooppa-neuvoston äänestyksiin.
25 artikla: Euroopan komissio
1. Euroopan komissio edistää Euroopan yleistä etua
ja tekee sitä koskevia aloitteita. Se valvoo tämän perustuslain
määräysten sekä toimielinten sen nojalla hyväksymien
toimenpiteiden soveltamista. Se valvoo unionin oikeuden soveltamista tuomioistuimen
valvonnassa. Se toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmat. Komissio
hoitaa koordinointi-, täytäntöönpano- ja hallinnointitehtäviä
tässä perustuslaissa määrätyin edellytyksin.
Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä muita perustuslaissa
määrättyjä tapauksia lukuun ottamatta se huolehtii
unionin ulkoisesta edustuksesta. Se tekee aloitteet unionin vuotuisten
ja monivuotisten ohjelmien laatimiseksi pyrkien siihen, että toimielimet
pääsevät yhteisymmärrykseen.
2. Unionin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä
säädös voidaan antaa ainoastaan komission ehdotuksesta,
ellei tässä perustuslaissa toisin määrätä.
Muut säädökset annetaan komission ehdotuksesta silloin
kun tässä perustuslaissa niin määrätään.
3. Komissio muodostuu kollegiosta, johon kuuluu komission puheenjohtaja,
unionin ulkoasiainministeri ja varapuheenjohtaja sekä kolmetoista
eurooppakomissaaria, jotka valitaan jäsenvaltioiden tasapuolisen
vuorottelun järjestelmän mukaisesti. Järjestelmä vahvistetaan
Eurooppa-neuvoston eurooppapäätöksellä, joka perustuu
seuraaviin periaatteisiin:
a) jäsenvaltioita kohdellaan ehdottoman tasapuolisesti päätettäessä
siitä, missä järjestyksessä ja kuinka kauan niiden
kansalaiset toimivat kollegion jäseninä; siten ero kahden eri
jäsenvaltion kansalaisten toimikausien kokonaismäärien
välillä ei saa milloinkaan olla suurempi kuin yksi;
b) ellei a alakohdasta muuta johdu, kollegio muodostetaan kulloinkin siten,
että se kuvastaa tyydyttävällä tavalla unionin kaikkien
jäsenvaltioiden väestöllistä ja maantieteellistä
kirjoa.
Komission puheenjohtaja nimittää äänioikeudettomia
komissaareja, jotka valitaan samoin perustein kuin kollegion jäsenet
ja jotka ovat kotoisin kaikista muista jäsenvaltioista.
Nämä määräykset tulevat voimaan 1 päivänä
marraskuuta 2009.
4. Komissio hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomana.
Tehtäväänsä hoitaessaan eurooppakomissaarit ja komissaarit
eivät pyydä eivätkä ota ohjeita miltään
hallitukselta tai muultakaan taholta.
5. Komissio on kollegiona vastuussa Euroopan parlamentille. Komission
puheenjohtaja on vastuussa Euroopan parlamentille komissaarien toimista.
Euroopan parlamentti voi antaa komissiolle epäluottamuslauseen III-243
artiklan menettelyjen mukaisesti. Jos epäluottamuslause annetaan,
eurooppakomissaarien ja komissaarien on erottava yhdessä tehtävistään.
Komissio jatkaa juoksevien asioiden hoitamista, kunnes uusi kollegio on
nimitetty.
26 artikla: Euroopan komission puheenjohtaja
1. Eurooppa-neuvosto, joka ottaa huomioon Euroopan parlamentin vaalit,
tekee aiheellisten kuulemisten jälkeen määräenemmistöllä
Euroopan parlamentille ehdotuksen komission puheenjohtajaksi. Euroopan
parlamentti valitsee kyseisen ehdokkaan jäsentensä enemmistöllä.
Jos ehdokas ei saa taakseen enemmistöä, Eurooppa-neuvosto ehdottaa
parlamentille uutta ehdokasta kuukauden kuluessa noudattaen samaa menettelyä
kuin edellisellä kerralla.
2. Kukin vuorottelujärjestelmän mukaisesti määritetty
jäsenvaltio laatii listan kolmesta kumpaakin sukupuolta edustavasta
henkilöstä, joita se pitää pätevinä hoitamaan
eurooppakomissaarin tehtävää. Valiten kultakin ehdotetulta
listalta yhden henkilön valittu puheenjohtaja nimeää kolmetoista
eurooppakomissaaria, jotka valitaan heidän pätevyytensä
ja Euroopan asiaan sitoutumisensa perusteella ja joiden riippumattomuus
on kiistaton. Euroopan parlamentissa äänestetään komission
puheenjohtajan ja kollegion jäseniksi nimettyjen henkilöiden,
mukaan lukien tuleva unionin ulkoasiainministeri, sekä äänioikeudettomiksi
komissaareiksi nimettyjen henkilöiden hyväksymisestä yhtenä
kokoonpanona. Komission toimikausi on viisi vuotta.
3. Komission puheenjohtaja:
- määrittelee yleislinjat, joiden mukaisesti komissio hoitaa
tehtäväänsä,
- päättää komission sisäisestä organisaatiosta
varmistaakseen komission toiminnan johdonmukaisuuden, tehokkuuden ja kollegiaalisuuden,
- nimittää kollegion keskuudesta varapuheenjohtajia.
Eurooppakomissaari tai komissaari eroaa komission puheenjohtajan sitä
pyytäessä.
27 artikla: Unionin ulkoasiainministeri
1. Eurooppa-neuvosto nimittää määräenemmistöllä
komission puheenjohtajan suostumuksella unionin ulkoasiainministerin.
Tämä johtaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Eurooppa-neuvosto voi päättää komission puheenjohtajan
toimikauden samaa menettelyä noudattaen.
2. Unionin ulkoasiainministeri osallistuu ehdotuksillaan yhteisen ulkopolitiikan
valmisteluun ja toteuttaa sitä ministerineuvoston valtuuttamana.
Sama koskee yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.
3. Unionin ulkoasiainministeri on yksi Euroopan komission varapuheenjohtajista.
Hän vastaa komissiossa ulkosuhteista ja unionin ulkoisen toiminnan
muiden näkökohtien yhteensovittamisesta. Hoitaessaan komissiossa
näitä tehtäviä, ja ainoastaan näiden tehtävien
osalta, unionin ulkoasiainministerin on noudatettava komission menettelytapoja.
28 artikla: Unionin tuomioistuin
1. Unionin tuomioistuimeen kuuluvat Euroopan tuomioistuin, yleisen oikeusasteen
tuomioistuin ja erityistuomioistuimia. Unionin tuomioistuin varmistaa,
että tämän perustuslain tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan
lakia.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat muutoksenhakukeinot
tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuden alalla.
2. Euroopan tuomioistuimessa on yksi tuomari jäsenvaltiota kohden,
ja sitä avustavat julkisasiamiehet.
Yleisen oikeusasteen tuomioistuimessa on vähintään yksi
tuomari jäsenvaltiota kohden: tuomarien määrä vahvistetaan
unionin tuomioistuimen perussäännössä.
Euroopan tuomioistuimen tuomarit ja julkiasiamiehet ja yleisen oikeusasteen
tuomioistuimen tuomarit valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus
on kiistaton ja jotka täyttävät III-260 ja III-261 artiklan
mukaiset vaatimukset, ja heidät nimitetään jäsenvaltioiden
hallitusten yhteisellä sopimuksella kuudeksi vuodeksi. Toimikausi
voidaan uusia.
3. Unionin tuomioistuin
-tekee ratkaisun jäsenvaltion, toimielimen taikka luonnollisen henkilön
tai oikeushenkilön nostamista kanteista III osan määräysten
mukaisesti;
-antaa ennakkoratkaisun kansallisten tuomioistuinten pyynnöstä
unionin oikeuden tulkinnasta tai toimielinten antamien säädösten
pätevyydestä;
- tekee ratkaisun tässä perustuslaissa määrätyissä
muissa tapauksissa.
II luku Muut toimielimet ja elimet
29 artikla: Euroopan keskuspankki
1. Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit muodostavat Euroopan
keskuspankkijärjestelmän. Euroopan keskuspankki ja niiden jäsenvaltioiden
kansalliset keskuspankit, jotka ovat ottaneet käyttöön
unionin valuutan, euron, harjoittavat unionin rahapolitiikkaa.
2. Euroopan keskuspankin päätöksentekoelimet johtavat Euroopan
keskuspankkijärjestelmää. Euroopan keskuspankkijärjestelmän
päätavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta.
Se antaa tukensa unionin yleiselle talouspolitiikalle myötävaikuttaakseen
unionin tavoitteiden saavuttamiseen, tämän kuitenkaan rajoittamatta
hintatason vakauden tavoitetta. Se hoitaa muitakin keskuspankin tehtäviä
III osan määräysten ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän
ja Euroopan keskuspankin perussääntöjen mukaisesti.
3. Euroopan keskuspankki on toimielin, joka on oikeushenkilö. Sillä
on yksinoikeus antaa lupa euron liikkeeseen laskemiseen. Keskuspankki
on riippumaton käyttäessään valtuuksiaan ja huolehtiessaan
varainhoidostaan. Unionin toimielimet ja muut elimet sekä jäsenvaltioiden
hallitukset sitoutuvat kunnioittamaan tätä periaatetta.
4. Euroopan keskuspankki hyväksyy tehtäviensä toteuttamisen
edellyttämät toimenpiteet
III-77III-83 ja III-90 artiklan määräysten mukaisesti
sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin
perussäännöissä määrätyin edellytyksin.
Kyseisten määräysten mukaisesti ne jäsenvaltiot, jotka
eivät ole ottaneet käyttöön euroa, sekä näiden
jäsenvaltioiden keskuspankit säilyttävät oman toimivaltansa
rahapolitiikan alalla.
5. Euroopan keskuspankkia kuullaan sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla
kaikista ehdotuksista unionin säädöksiksi sekä suunnitelmista
kansallisen tason lainsäädännöksi, ja se voi antaa
lausuntoja.
6. Euroopan keskuspankin päätöksentekoelimet, niiden kokoonpano
ja niiden toimintasäännöt määritellään
III-84III-87 artiklassa ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän
ja Euroopan keskuspankin perussäännöissä.
30 artikla: Tilintarkastustuomioistuin
1. Tilintarkastuksesta huolehtiva toimielin on tilintarkastustuomioistuin.
2. Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa unionin kaikkia tuloja ja menoja
koskevat tilit ja sen, että varainhoito on ollut moitteetonta.
3. Tilintarkastustuomioistuimessa on yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta.
Tilintarkastustuomioistuimen jäsenet hoitavat tehtäväänsä
täysin riippumattomina.
31 artikla: Unionin neuvoa-antavat elimet
1. Euroopan parlamenttia, ministerineuvostoa ja komissiota avustavat
alueiden komitea ja talous- ja sosiaalikomitea, joilla on neuvoa-antava
tehtävä.
2. Alueiden komitea muodostuu alueellisten ja paikallisten julkisyhteisöjen
edustajista, joilla on joko alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön
vaaleissa saatu valtuutus tai jotka ovat poliittisesti vastuussa vaaleilla
valitulle elimelle.
3. Talous- ja sosiaalikomitea muodostuu työnantajien, työntekijöiden
ja muiden kansalaisyhteiskuntaa edustavien toimijoiden järjestöjen
edustajista erityisesti talous- ja yhteiskuntaelämän, kansalaistoiminnan,
ammatillisen toiminnan ja kulttuurin aloilla.
4. Alueiden komitean ja talous- ja sosiaalikomitean jäseniä
eivät sido mitkään ohjeet. He hoitavat tehtäväänsä
unionin yleisen edun mukaisesti täysin riippumattomina.
5. Näiden komiteoiden kokoonpanoa, jäsenten nimeämistä,
toimivaltuuksia ja toimintaa koskevat säännöt määritellään
tämän perustuslain III-292III-298 artiklassa. Ministerineuvosto
tarkistaa komission ehdotuksesta niiden kokoonpanoa koskevat säännöt
säännöllisin väliajoin unionin taloudellisen, yhteiskunnallisen
ja väestöllisen kehityksen huomioon ottamiseksi
V OSASTO: UNIONIN TOIMIVALLAN KÄYTTÖ
I luku Yleiset määräykset
32 artikla: Unionin oikeussäädökset
1. Tässä perustuslaissa annetun toimivaltansa mukaisesti
unioni käyttää seuraavia oikeudellisia välineitä
III osan määräysten mukaisesti: eurooppalaki, eurooppapuitelaki,
eurooppa-asetus, eurooppapäätös sekä suositukset ja
lausunnot.
Eurooppalaki on yleisesti pätevä lainsäätämisjärjestyksessä
hyväksyttävä säädös. Se on kaikilta osiltaan
velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Eurooppapuitelaki on lainsäätämisjärjestyksessä
hyväksyttävä säädös, joka velvoittaa saavutettavaan
tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu,
mutta jättää kansallisten elinten valittavaksi muodon ja
keinot.
Eurooppa-asetus on yleisesti pätevä muu kuin lainsäätämisjärjestyksessä
hyväksyttävä säädös, jolla pannaan täytäntöön
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät
säädökset ja tietyt tämän perustuslain erityismääräykset.
Se voi joko olla kaikilta osiltaan velvoittava ja sellaisenaan sovellettava
kaikissa jäsenvaltioissa tai velvoittaa saavutettavaan tulokseen
nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, jättäen
kansallisten elinten valittavaksi muodon ja keinot.
Eurooppapäätös on muu kuin lainsäätämisjärjestyksessä
hyväksyttävä säädös, ja se on kaikilta osiltaan
velvoittava. Jos siinä nimetään ne, joille se on osoitettu,
se velvoittaa ainoastaan niitä.
Toimielinten antamat suositukset ja lausunnot eivät ole sitovia.
2. Kun Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston käsiteltäväksi
annetaan ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi
säädökseksi, ne pidättyvät antamasta sellaista
säädöstä, josta tässä artiklassa ei määrätä
kyseisen alan osalta.
33 artikla: Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät
säädökset
1. Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto antavat eurooppalait
ja -puitelait yhdessä komission ehdotuksesta ja III-302 artiklassa
tarkoitettuja tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen
menettelysääntöjä noudattaen. Jos parlamentti ja ministerineuvosto
eivät pääse asiassa sopimukseen, säädöstä
ei anneta.
Perustuslain III-165 artiklassa erikseen määrätyissä
tapauksissa eurooppalait ja -puitelait voidaan antaa jäsenvaltioiden
ryhmän aloitteesta III-302 artiklan mukaisesti.
2. Perustuslaissa määrätyissä erityistapauksissa
eurooppalait ja -puitelait antaa Euroopan parlamentti, jolloin ministerineuvosto
osallistuu menettelyyn, tai ministerineuvosto, jolloin Euroopan parlamentti
osallistuu menettelyyn, erityisiä lainsäätämisjärjestyksiä
noudattaen.
34 artikla: Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä
hyväksyttävät säädökset
1. Eurooppa-neuvosto tekee eurooppapäätöksiä tässä
perustuslaissa erikseen määrätyissä tapauksissa. Ministerineuvosto
ja komissio hyväksyvät eurooppa-asetuksia tai -päätöksiä
35 ja 36 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sekä tässä
perustuslaissa erikseen määrätyissä tapauksissa. Eurooppa-neuvosto
tekee eurooppapäätöksiä tässä perustuslaissa
erikseen määrätyissä tapauksissa. Euroopan keskuspankki
hyväksyy eurooppa-asetuksia ja -päätöksiä tapauksissa,
joissa tämä perustuslaki antaa sille siihen valtuudet.
2. Ministerineuvosto ja komissio sekä Euroopan keskuspankki tapauksissa,
joissa tämä perustuslaki antaa sille siihen valtuudet, antavat
suosituksia.
35 artikla: Säädösvallan siirron nojalla annettavat
asetukset
1. Eurooppalaeissa ja -puitelaeissa voidaan siirtää komissiolle
valta antaa asetuksia, joilla täydennetään tai muutetaan
lain tai puitelain tiettyjä, muita kuin olennaisia osia.
Eurooppalaeissa ja -puitelaeissa määritellään nimenomaisesti
säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala
ja kesto. Säädösvallan siirto ei voi koskea tietyn alan
olennaisia osia. Niistä voidaan säätää ainoastaan
lailla ja puitelailla.
2. Eurooppalaeissa tai -puitelaeissa määritellään
nimenomaisesti säädösvallan siirron soveltamista koskevat
ehdot. Ne voivat sisältää seuraavat mahdollisuudet:
-Euroopan parlamentti tai ministerineuvosto voi päättää
säädösvallan siirron peruuttamisesta,
- säädösvallan siirron nojalla annettu asetus voi tulla
voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai ministerineuvosto ei
vastusta sitä eurooppalaissa tai -puitelaissa asetetun määräajan
kuluessa.
Edellistä alakohtaa sovellettaessa Euroopan parlamentti tekee ratkaisunsa
jäsentensä enemmistöllä ja ministerineuvosto määräenemmistöllä.
36 artikla: Täytäntöönpanosäädökset
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen
lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet oikeudellisesti
velvoittavien unionin säädösten panemiseksi täytäntöön.
2. Jos unionin velvoittavat säädökset edellyttävät
yhdenmukaista täytäntöönpanoa, kyseisillä säädöksillä
voidaan siirtää täytäntöönpanovaltaa komissiolle
tai tietyissä, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja 39 artiklassa
määrätyissä tapauksissa ministerineuvostolle.
3. Yleissäännöt ja -periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot
valvovat unionin täytäntöönpanosäädöksiä,
vahvistetaan etukäteen eurooppalailla.
4. Unionin täytäntöönpanosäädökset
annetaan eurooppalaisina täytäntöönpanoasetuksina
tai eurooppalaisina täytäntöönpanopäätöksinä.
37 artikla: Unionin oikeussäädöksiä koskevat yhteiset
periaatteet
1. Jollei tässä perustuslaissa asiasta erityisesti määrätä,
toimielimet päättävät kussakin tapauksessa annettavan
säädöksen lajista sovellettavien menettelyjen mukaisesti
9 artiklassa tarkoitettua suhteellisuusperiaatetta noudattaen.
2. Eurooppalait, -puitelait, -asetukset ja -päätökset
perustellaan, ja niissä viitataan tässä perustuslaissa
tarkoitettuihin ehdotuksiin tai lausuntoihin.
38 artikla: Julkaiseminen ja voimaantulo
1. Euroopan parlamentin puhemies ja ministerineuvoston puheenjohtaja
allekirjoittavat tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä
hyväksytyt eurooppalait ja -puitelait. Muissa tapauksissa ne allekirjoittaa
Euroopan parlamentin puhemies tai ministerineuvoston puheenjohtaja. Eurooppalait
ja -puitelait julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,
ja ne tulevat voimaan niissä säädettynä päivänä
tai, jollei voimaantulosta ole säädetty, kahdentenakymmenentenä
päivänä siitä, kun ne on julkaistu.
2. Eurooppa-asetukset ja -päätökset, joita ei ole erityisesti
osoitettu tai jotka on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, allekirjoittaa
sen toimielimen puheenjohtaja, joka ne hyväksyy, ne julkaistaan Euroopan
unionin virallisessa lehdessä ja ne tulevat voimaan niissä säädettynä
päivänä tai, jollei voimaantulosta ole säädetty,
kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun ne
on julkaistu.
3. Muut päätökset annetaan tiedoksi niille, joille ne
on osoitettu, ja ne tulevat voimaan, kun ne on annettu tiedoksi.
II Luku Erityismääräykset
39 artikla: Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamista
koskevat erityismääräykset
1. Euroopan unioni harjoittaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa,
joka perustuu jäsenvaltioiden keskinäisen poliittisen yhteisvastuun
kehittämiseen, yleistä etua koskevien kysymysten määrittämiseen
ja jäsenvaltioiden toimien jatkuvaan lähentämiseen.
2. Eurooppa-neuvosto määrittää unionin strategiset
edut ja vahvistaa sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet.
Ministerineuvosto valmistelee kyseistä politiikkaa Eurooppa-neuvoston
vahvistamien strategisten linjausten ja III osassa olevien yksityiskohtaisten
sääntöjen mukaisesti.
3. Eurooppa-neuvosto ja ministerineuvosto tekevät tarpeelliset eurooppapäätökset.
4. Unionin ulkoasiainministeri ja jäsenvaltiot panevat täytäntöön
yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kansallisia voimavaroja ja unionin
voimavaroja käyttäen.
5. Jäsenvaltiot neuvottelevat keskenään Eurooppa-neuvostossa
ja ministerineuvostossa kaikista yleistä etua koskevista ulko- ja
turvallisuuspolitiikan kysymyksistä yhteisen lähestymistavan
määrittelemiseksi. Jokainen jäsenvaltio kuulee muita jäsenvaltioita
Eurooppa-neuvostossa ja ministerineuvostossa ennen kuin se toteuttaa mitään
kansainvälisiä toimia tai tekee mitään sitoumuksia,
jotka voisivat vaikuttaa unionin etuihin. Jäsenvaltiot varmistavat
toimiaan lähentämällä, että unionin edut ja arvot
ovat esillä kansainvälisissä yhteyksissä. Jäsenvaltiot
ovat toisilleen solidaarisia.
6. Euroopan parlamenttia kuullaan säännöllisesti yhteisen
ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisistä näkökohdista
ja perusvalinnoista, ja sille annetaan tietoja sen kehityksestä.
7. Eurooppa-neuvosto ja ministerineuvosto tekevät yhteistä
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat eurooppapäätökset
yksimielisesti III osassa määrättyjä tapauksia lukuun
ottamatta. Ne tekevät ratkaisunsa jäsenvaltion, unionin ulkoasiainministerin
tai komission tukeman unionin ulkoasiainministerin ehdotuksesta. Eurooppalakeja
tai -puitelakeja ei voida antaa.
8. Eurooppa-neuvosto voi yksimielisesti päättää,
että ministerineuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä
muissa kuin III osassa tarkoitetuissa tapauksissa.
40 artikla: Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamista
koskevat erityismääräykset
1. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se turvaa unionin operatiivisen toimintakyvyn,
joka perustuu siviili- ja sotilaallisiin voimavaroihin. Unioni voi käyttää
niitä unionin ulkopuolella toteutettaviin tehtäviin huolehtiakseen
rauhan säilyttämisestä, konfliktien ehkäisemisestä
ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien
peruskirjan periaatteiden mukaisesti. Näiden tehtävien täytäntöönpanosta
vastataan jäsenvaltioiden voimavaroilla.
2. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka käsittää
unionin asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan.
Se johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti
niin päättää. Tällöin se suosittelee, että
kukin jäsenvaltio hyväksyy päätöksen valtiosääntönsä
asettamien vaatimusten mukaisesti.
Tässä artiklassa tarkoitettu unionin politiikka ei vaikuta
tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen,
se kunnioittaa niitä velvoitteita, joita Pohjois-Atlantin sopimuksen
perusteella on tietyillä jäsenvaltioilla, jotka katsovat yhteisen
puolustuksensa toteutuvan Pohjois-Atlantin liitossa, ja se on sopusoinnussa
tuossa yhteydessä määritettävän yhteisen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan kanssa.
3. Jäsenvaltiot asettavat unionin käyttöön yhteisen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamiseksi siviili- ja sotilaallisia
voimavaroja myötävaikuttaakseen ministerineuvoston määrittelemien
tavoitteiden saavuttamiseen. Jäsenvaltiot, jotka muodostavat yhdessä
monikansallisia joukkoja, voivat myös asettaa kyseiset joukot yhteisen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käyttöön.
Jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan.
Perustetaan Euroopan puolustusmateriaali-, tutkimus- ja sotilasvoimavaravirasto,
joka määrittää operatiiviset vaatimukset, myötävaikuttaa
niiden täyttämistä edistäviin toimiin, pyrkii osaltaan
määrittämään ja tarvittaessa toteuttamaan kaikki
tarvittavat toimenpiteet puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan
vahvistamiseksi, osallistuu voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan
eurooppalaisen politiikan määrittelyyn sekä avustaa ministerineuvostoa
sotilaallisten voimavarojen parantamisen arvioinnissa.
4. Ministerineuvosto tekee yksimielisesti unionin ulkoasiainministerin
tai jäsenvaltion ehdotuksesta eurooppapäätökset, jotka
liittyvät yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamiseen,
mukaan lukien tässä artiklassa tarkoitetun tehtävän
käynnistämistä koskevat päätökset. Unionin
ulkoasiainministeri voi ehdottaa, tarvittaessa yhdessä komission
kanssa, kansallisten voimavarojen sekä unionin välineiden käyttämistä.
5. Ministerineuvosto voi antaa unionin puitteissa suoritettavan tehtävän
toteuttamisen jäsenvaltioiden ryhmälle unionin arvojen vaalimiseksi
ja sen etujen edistämiseksi. Tehtävän toteuttamiseen sovelletaan
III-211 artiklan määräyksiä.
6. Jäsenvaltiot, jotka täyttävät korkeammat sotilaallisia
voimavaroja koskevat vaatimukset ja jotka ovat tehneet keskenään
tiukempia sitoumuksia tällä alalla suorittaakseen vaativimpia
tehtäviä, aloittavat unionin puitteissa rakenneyhteistyön.
Tähän yhteistyöhön sovelletaan III-213 artiklan määräyksiä.
7. Kunnes Eurooppa-neuvosto tekee tämän artiklan 2 kohdan mukaisen
ratkaisun, unionissa aloitetaan läheisempi yhteistyö keskinäisen
puolustuksen alalla. Jos jokin tähän yhteistyöhön
osallistuvista valtioista joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen
kohteeksi, muut osallistujavaltiot antavat sille apua kaikin käytettävissään
olevin sotilaallisin ja muin keinoin tämän yhteistyön nojalla
ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten
mukaisesti. Keskinäistä puolustusta koskevaa läheisempää
yhteistyötä toteuttaessaan siihen osallistuvat jäsenvaltiot
toimivat läheisessä yhteistyössä Pohjois-Atlantin
liiton kanssa. Tähän yhteistyöhön osallistumista ja
sen toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä
sitä koskevat päätöksentekomenettelyt ovat III-214
artiklassa.
8. Euroopan parlamenttia kuullaan säännöllisesti yhteisen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisistä näkökohdista
ja perusvalinnoista, ja sille annetaan tietoja sen kehityksestä.
41 artikla: Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen
toteuttamista koskevat erityismääräykset
1. Unioni muodostaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan
alueen
- säätämällä eurooppalakeja ja -puitelakeja,
joilla pyritään tarvittaessa lähentämään
kansallisia lainsäädäntöjä III osassa luetelluilla
aloilla;
- vahvistamalla jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä
luottamusta, erityisesti tuomioistuinten sekä muiden kuin tuomioistuinten
päätösten keskinäisen tunnustamisen perusteella;
- jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten operatiivisen yhteistyön
avulla, kuten poliisi- ja tulliviranomaisten sekä muiden rikosten
ehkäisemiseen ja paljastamiseen erikoistuneiden yksiköiden yhteistyön
avulla.
2. Kansalliset parlamentit voivat osallistua vapauteen, turvallisuuteen
ja oikeuteen perustuvan alueen osalta III-161 artiklan mukaisiin arviointijärjestelmiin
ja Europolin poliittiseen valvontaan ja Eurojustin toiminnan arviointiin
III-177 ja III-174 artiklan mukaisesti.
3. Poliisiyhteistyön ja rikosoikeudellisen yhteistyön alalla
jäsenvaltioilla on aloiteoikeus III-165 artiklan mukaisesti.
42 artikla: Yhteisvastuulauseke
1. Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä
ja yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltiossa tapahtuu terrorihyökkäys
tai luonnonkatastrofi tai ihmisen aiheuttama suuronnettomuus. Unioni ottaa
käyttöön kaikki käytettävissään olevat
välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden käyttöön
asettamat sotilaalliset voimavarat
a) - torjuakseen terroriuhan jäsenvaltioiden alueella;
- suojellakseen demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä
mahdolliselta terrorihyökkäykseltä;
- antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän
poliittisten elinten pyynnöstä terrorihyökkäyksen
tapahtuessa;
b) -antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän
poliittisten elinten pyynnöstä katastrofin tai suuronnettomuuden
tapahtuessa.
2. Tämän määräyksen täytäntöönpanoa
koskevat yksityiskohtaiset säännöt on esitetty III-231
artiklassa.
III luku Tiiviimpi yhteistyö
43 artikla: Tiiviimpi yhteistyö
1. Jäsenvaltiot, jotka haluavat aloittaa keskenään tiiviimmän
yhteistyön unionin muun kuin yksinomaisen toimivallan alalla, saavat
käyttää unionin toimielimiä ja unionin toimivaltaa
soveltaen tämän perustuslain asiaa koskevia määräyksiä
ja noudattaen tässä artiklassa ja III-322III-329 artiklassa
tarkoitettuja rajoituksia ja menettelysääntöjä.
Yhteistyön tarkoituksena on edistää unionin tavoitteiden
saavuttamista, suojella sen etuja ja vahvistaa sen yhdentymiskehitystä.
Yhteistyöhön voivat sitä aloitettaessa ja milloin tahansa
sen aikana osallistua kaikki jäsenvaltiot III-324 artiklan mukaisesti.
2. Ministerineuvosto myöntää oikeuden tiiviimmän
yhteistyön aloittamiseen viimeisenä keinona todettuaan, että
koko unioni ei voi saavuttaa tälle yhteistyölle asetettuja tavoitteita
kohtuullisessa ajassa, ja edellyttäen, että vähintään
kolmasosa jäsenvaltioista osallistuu yhteistyöhön. Ministerineuvosto
tekee ratkaisunsa III-325 artiklassa määrättyä menettelyä
noudattaen.
3. Säädösten antamiseen osallistuvat vain tiiviimpään
yhteistyöhön osallistuvia valtioita edustavat ministerineuvoston
jäsenet. Kaikki jäsenvaltiot voivat kuitenkin osallistua asian
käsittelyyn ministerineuvostossa.
Yksimielisyyteen vaaditaan ainoastaan yhteistyöhön osallistuvien
valtioiden edustajien äänet. Määräenemmistöllä
tarkoitetaan yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden
edustajien äänten enemmistöä ja vähintään
kolmea viidesosaa näiden valtioiden väestöstä. Kun
tässä perustuslaissa ei edellytetä ministerineuvoston tekevän
ratkaisuaan komission ehdotuksesta tai kun ministerineuvosto ei tee ratkaisuaan
unionin ulkoasiainministerin aloitteesta, vaaditulla määräenemmistöllä
tarkoitetaan kahta kolmasosaa yhteistyöhön osallistuvista valtioista,
ja vähintään kolmea viidesosaa näiden valtioiden väestöstä.
4. Tiiviimmän yhteistyön alalla hyväksytyt säädökset
sitovat ainoastaan kyseiseen yhteistyöhön osallistuvia valtioita.
Näiden säädösten ei katsota olevan säännöstöä,
joka unionin jäsenehdokkaiden on hyväksyttävä.
VI OSASTO: DEMOKRATIAN TOTEUTUMINEN UNIONISSA
44 artikla: Demokraattisen yhdenvertaisuuden periaate
Unioni noudattaa kaikessa toiminnassaan kansalaistensa yhdenvertaisuuden
periaatetta. Unionin toimielimet kohtelevat kansalaisia yhdenvertaisesti.
45 artikla: Edustuksellisen demokratian periaate
1. Unionin toiminta perustuu edustuksellisen demokratian periaatteeseen.
2. Euroopan parlamentti on kansalaisten suora edustaja unionin tasolla.
Jäsenvaltioita edustavat Eurooppa-neuvostossa ja ministerineuvostossa
niiden hallitukset, jotka puolestaan ovat vastuussa kansalaisten valitsemille
kansallisille parlamenteille.
3. Kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen
unionissa. Päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti
ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.
4. Euroopan tason poliittiset puolueet myötävaikuttavat eurooppalaisen
poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten tahdon
ilmaisemiseen.
46 artikla: Osallistavan demokratian periaate
1. Unionin toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille
mahdollisuuden tuoda mielipiteensä julki ja vaihtaa mielipiteitä
kaikista unionin toiminta-aloista asianmukaisten kanavien kautta.
2. Unionin toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä
vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.
3. Varmistaakseen unionin toimien johdonmukaisuuden ja avoimuuden komissio
kuulee asianomaisia osapuolia laajamittaisesti.
4. Vähintään miljoona kansalaista merkittävästä
määrästä jäsenvaltioita voi tehdä komissiolle
aloitteen aiheellisen ehdotuksen laatimiseksi asioista, joissa kansalaisten
mielestä tarvitaan unionin säädöstä tämän
perustuslain panemiseksi täytäntöön. Tällaisen
kansalaisaloitteen edellyttämiä erityismenettelyjä ja -edellytyksiä
koskevat säännökset määritetään eurooppalailla.
47 artikla: Työmarkkinaosapuolet ja itsenäinen sosiaalinen
vuoropuhelu
Euroopan unioni tunnustaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten
aseman ja edistää sitä ottaen huomioon kansallisten järjestelmien
monimuotoisuuden; unioni helpottaa työmarkkinaosapuolten välistä
vuoropuhelua kunnioittaen niiden itsenäisyyttä.
48 artikla: Euroopan oikeusasiamies
Euroopan oikeusasiamies, jonka Euroopan parlamentti nimittää,
ottaa vastaan kantelut unionin toimielinten, muiden elinten tai erillisvirastojen
hallinnossa ilmenneistä epäkohdista sekä tutkii ne ja laatii
niistä kertomuksen. Euroopan oikeusasiamies hoitaa tehtäväänsä
täysin riippumattomana.
49 artikla: Unionin toimielinten toiminnan avoimuus
1. Unionin toimielimet, muut elimet ja erillisvirastot toimivat mahdollisimman
avoimesti edistääkseen hyvää hallintotapaa ja varmistaakseen
kansalaisyhteiskunnan osallistumisen.
2. Euroopan parlamentin istunnot ovat julkisia, samoin ministerineuvoston
istunnot silloin kun se tarkastelee ja hyväksyy lainsäädäntöehdotuksia.
3. Kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä,
joiden asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa, tai oikeushenkilöillä,
joiden sääntömääräinen kotipaikka on jossakin
jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten, erillisvirastojen
ja muiden elinten asiakirjoihin niiden tuottamistavasta riippumatta III
osassa määrätyin edellytyksin.
4. Eurooppalailla vahvistetaan yleiset periaatteet ja rajoitukset, joilla
julkisen tai yksityisen edun huomioon ottamiseksi säännellään
oikeutta tutustua tällaisiin asiakirjoihin.
5. Kukin 3 kohdassa tarkoitettu toimielin, muu elin tai erillisvirasto
vahvistaa omassa työjärjestyksessään erityismääräykset
oikeudesta tutustua asiakirjoihinsa 4 kohdassa tarkoitetun eurooppalain
mukaisesti.
50 artikla: Henkilötietojen suoja
1. Jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.
2. Eurooppalailla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat
luonnollisia henkilöitä koskevien tietojen suojaa unionin toimielinten,
muiden elinten ja erillisvirastojen käsitellessä henkilötietoja
ja jäsenvaltioiden käsitellessä henkilötietoja unionin
oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa toteuttaessaan, sekä
säännöt, jotka koskevat näiden tietojen vapaata liikkuvuutta.
Sääntöjen noudattamista valvoo riippumaton viranomainen.
51 artikla: Kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen
asema
1. Unioni kunnioittaa sitä asemaa, joka kirkoilla ja uskonnollisilla
yhdistyksillä tai yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön
mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.
2. Unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja
ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa.
3. Unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua
näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa tunnustaen niiden
identiteetin ja erityisen tehtävän.
VII OSASTO: UNIONIN VARAINHOITO
52 artikla: Talousarviota ja varainhoitoa koskevat periaatteet
1. Kaikki unionin tulot ja menot arvioidaan kutakin varainhoitovuotta
varten ja otetaan talousarvioon III osan määräysten mukaisesti.
2. Talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.
3. Talousarvioon otetaan vain kyseisen varainhoitovuoden menoja III-318
artiklassa tarkoitetun eurooppalain mukaisesti.
4. Talousarvioon otettujen menojen toteuttaminen edellyttää,
että ensin on annettu oikeudellisesti velvoittava säädös,
joka toimii oikeusperustana unionin toiminnalle ja menon toteuttamiselle
III-318 artiklassa tarkoitetun eurooppalain mukaisesti. Säädöksen
on oltava muodoltaan eurooppalaki, eurooppapuitelaki, eurooppa-asetus
tai eurooppapäätös.
5. Talousarvion kurinalaisuuden turvaamiseksi unioni ei anna sellaisia
säädöksiä, joilla saattaa olla huomionarvoisia vaikutuksia
talousarvioon, ellei se esitä vakuuksia sille, että ehdotus
tai toimenpide voidaan rahoittaa unionin omilla varoilla ja 54 artiklassa
tarkoitetussa monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuja menojen
enimmäismääriä noudattaen.
6. Unionin talousarviota toteutetaan moitteettoman varainhoidon periaatteen
mukaisesti. Jäsenvaltiot ja unioni toimivat yhteistyössä
varmistaakseen, että talousarvioon otetut määrärahat
käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti.
7. Unioni ja jäsenvaltiot suojaavat unionin taloudellisia etuja
petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta III-321
artiklan määräysten mukaisesti.
53 artikla: Unionin varat
1. Unioni järjestää itselleen tavoitteidensa saavuttamiseksi
ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat.
2. Unionin talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan omin varoin, sanotun
kuitenkaan rajoittamatta muita tuloja.
3. Käytettävissä olevat unionin varat vahvistetaan ministerineuvoston
eurooppalailla, jolla voidaan ottaa käyttöön uusia varaluokkia
tai vähentää olemassa olevien luokkien määrää.
Tämä laki tulee voimaan vasta, kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet
sen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.
Ministerineuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia
kuultuaan.
4. Unionin varoja koskevat menettelysäännöt vahvistetaan
ministerineuvoston eurooppalailla. Ministerineuvosto tekee ratkaisunsa
Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.
54 artikla: Monivuotinen rahoituskehys
1. Monivuotisella rahoituskehyksellä pyritään takaamaan,
että unionin menot kehittyvät hallitusti käytettävissä
olevien omien varojen puitteissa. Monivuotisessa rahoituskehyksessä
vahvistetaan maksusitoumusmäärärahoja koskevien vuotuisten
ylärajojen sitovat määrät menoluokittain III-308 artiklan
mukaisesti.
2. Monivuotinen rahoituskehys vahvistetaan ministerineuvoston eurooppalailla.
Ministerineuvosto tekee ratkaisunsa saatuaan Euroopan parlamentin kaikkien
jäsentensä enemmistöllä antaman hyväksynnän.
3. Unionin vuotuinen talousarvio laaditaan monivuotista rahoituskehystä
noudattaen.
4. Ministerineuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti hyväksyessään
tämän perustuslain voimaantulon jälkeisen ensimmäisen
monivuotisen rahoituskehyksen.
55 artikla: Unionin talousarvio
Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto hyväksyvät komission
ehdotuksesta ja III-310 artiklassa määrättyjen menettelysääntöjen
mukaisesti eurooppalain, jossa vahvistetaan unionin vuotuinen talousarvio.
VIII OSASTO: UNIONI JA SEN LÄHIYMPÄRISTÖ
56 artikla: Unioni ja sen lähiympäristö
1. Unioni luo naapurivaltioidensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamaan
aikaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja
hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat
läheiset ja rauhanomaiset suhteet.
2. Unioni voi tätä varten tehdä ja panna täytäntöön
erityisiä sopimuksia kyseisten valtioiden kanssa III-227 artiklan
mukaisesti. Sopimuksiin voi sisältyä vastavuoroisia oikeuksia
ja velvollisuuksia sekä mahdollisuus toteuttaa yhteisiä toimia.
Sopimusten täytäntöönpanosta neuvotellaan määräajoin.
IX OSASTO: UNIONIN JÄSENYYS
57 artikla: Unioniin liittymistä koskevat vaatimukset ja menettely
1. Unioniin voivat liittyä kaikki Euroopan valtiot, jotka kunnioittavat
2 artiklassa tarkoitettuja arvoja ja sitoutuvat edistämään
niitä yhteisesti.
2. Unionin jäseneksi haluava Euroopan valtio osoittaa hakemuksensa
ministerineuvostolle. Hakemuksesta ilmoitetaan Euroopan parlamentille
ja jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille. Ministerineuvosto
tekee ratkaisunsa yksimielisesti kuultuaan komissiota ja saatuaan Euroopan
parlamentin hyväksynnän. Liittymisehdoista ja -menettelyistä
määrätään jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltion
välisellä sopimuksella. Kaikkien sopimusvaltioiden on annettava
sopimus ratifioitavaksi valtiosääntönsä asettamien
vaatimusten mukaisesti.
58 artikla: Unionin jäsenyydestä johtuvien oikeuksien väliaikainen
pidättäminen
1. Ministerineuvosto voi jäsenvaltioiden yhden kolmasosan, Euroopan
parlamentin tai komission perustellusta ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin
hyväksynnän saatuaan tehdä jäsentensä neljän
viidesosan enemmistöllä eurooppapäätöksen, jossa
todetaan, että on olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio
loukkaa vakavasti 2 artiklassa mainittuja arvoja. Ennen tämän
toteamista ministerineuvosto kuulee kyseistä jäsenvaltiota ja
voi samaa menettelyä noudattaen antaa sille suosituksia.
Ministerineuvosto tarkistaa säännöllisesti, ovatko tällaiseen
toteamukseen johtaneet perusteet edelleen olemassa.
2. Eurooppa-neuvosto voi yksimielisesti jäsenvaltioiden yhden kolmasosan
ehdotuksesta tai komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin hyväksynnän
saatuaan tehdä eurooppapäätöksen, jossa todetaan,
että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti ja jatkuvasti 2 artiklassa
mainittuja arvoja, kehotettuaan ensin tätä jäsenvaltiota
esittämään asiaa koskevat huomautuksensa.
3. Jos loukkaaminen on 2 kohdan mukaisesti todettu, ministerineuvosto
voi määräenemmistöllä tehdä eurooppapäätöksen,
jolla pidätetään väliaikaisesti tietyt tästä
perustuslaista johtuvat asianomaiselle jäsenvaltiolle kuuluvat oikeudet,
mukaan lukien kyseisen jäsenvaltion äänioikeus ministerineuvostossa.
Tällöin ministerineuvosto ottaa huomioon tällaisen oikeuksien
pidättämisen mahdolliset vaikutukset luonnollisten henkilöiden
ja oikeushenkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Asianomaista jäsenvaltiota sitovat kuitenkin edelleen sille tästä
perustuslaista johtuvat velvoitteet.
4. Ministerineuvosto voi määräenemmistöllä tehdä
myöhemmin eurooppapäätöksen, jolla muutetaan tai kumotaan
3 kohdan nojalla hyväksytyt toimenpiteet, jos niiden hyväksymiseen
johtaneessa tilanteessa tapahtuu muutos.
5. Tätä artiklaa sovellettaessa ministerineuvosto tekee ratkaisunsa
siten, että se ei ota huomioon asianomaisen jäsenvaltion ääntä.
Henkilökohtaisesti tai edustettuina läsnä olevien jäsenten
pidättyminen äänestämästä ei estä 2
kohdassa tarkoitettujen päätösten tekemistä.
Tätä kohtaa sovelletaan myös, kun jäsenvaltion äänioikeus
pidätetään väliaikaisesti 3 kohdan nojalla.
6. Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa Euroopan parlamentti tekee ratkaisunsa
kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä,
jotka edustavat sen jäsenten enemmistöä.
59 artikla: Eroaminen unionista
1. Jokainen jäsenvaltio voi päättää erota
Euroopan unionista valtiosääntönsä mukaisesti.
2. Jäsenvaltio, joka päättää erota, ilmoittaa
aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle, joka ottaa ilmoituksen käsiteltäväkseen.
Unioni neuvottelee kyseisen jäsenvaltion kanssa ja tekee tämän
kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista menettelytavoista Eurooppa-neuvoston
antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka
sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita
unioniin. Kyseisen sopimuksen tekee unionin puolesta ministerineuvosto,
joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä Euroopan
parlamentin hyväksynnän saatuaan.
Eroavan jäsenvaltion edustaja ei osallistu kyseistä jäsenvaltiota
koskevan asian käsittelyyn eikä sitä koskevien päätösten
tekemiseen Eurooppa-neuvostossa tai ministerineuvostossa.
3. Tätä perustuslakia lakataan soveltamasta asianomaiseen jäsenvaltioon
sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan tai, jos
sopimusta ei ole, kahden vuoden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta,
ellei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion
kanssa päätä jatkaa tätä määräaikaa.
4. Jos unionista eronnut jäsenvaltio hakee uudelleen jäsenyyttä,
sen hakemus käsitellään 57 artiklassa tarkoitetun menettelyn
mukaisesti.
Takaisin alkuun
II OSA: EUROOPAN UNIONIN PERUSOIKEUSKIRJA
JOHDANTO
Euroopan kansat ovat luomalla välilleen yhä läheisemmän
liiton päättäneet jakaa keskenään rauhanomaisen,
yhteisiin arvoihin perustuvan tulevaisuuden.
Unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun
jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin, ja se on tietoinen henkisestä
ja eettisestä perinnöstään. Se rakentuu kansanvallan
ja oikeusvaltion periaatteille. Se asettaa ihmisen toimintansa keskipisteeksi
ottamalla käyttöön unionin kansalaisuuden ja luomalla vapauteen,
turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen.
Unioni edistää osaltaan näiden yhteisten arvojen vaalimista
ja kehittämistä kunnioittaen Euroopan kansojen kulttuurien ja
perinteiden monimuotoisuutta sekä jäsenvaltioiden kansallista
identiteettiä ja niiden tapaa järjestää hallintonsa
kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Unioni pyrkii edistämään
tasapainoista ja kestävää kehitystä sekä varmistaa
henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaan
liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden.
Tämän vuoksi on välttämätöntä vahvistaa
näiden perusoikeuksien suojaa tuomalla ne paremmin näkyviin
perusoikeuskirjana ottaen huomioon yhteiskunnan muutoksen, sosiaalisen
edistyksen sekä tieteen ja tekniikan kehityksen.
Tässä perusoikeuskirjassa vahvistetaan unionin toimivallan
ja tehtävien sekä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti oikeudet,
jotka perustuvat erityisesti jäsenvaltioille yhteisiin valtiosääntöperinteisiin
ja kansainvälisiin velvoitteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
suojaamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen, unionin ja Euroopan
neuvoston hyväksymiin sosiaalisiin peruskirjoihin sekä Euroopan
unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.
Unionin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet tulkitsevat perusoikeuskirjaa
tässä yhteydessä ottaen asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjan
laatineen valmistelukunnan puheenjohtajiston alaisuudessa laaditut selitykset.
Nämä oikeudet tuovat mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia sekä
muita ihmisiä että koko ihmiskuntaa ja tulevia sukupolvia kohtaan.
Tämän vuoksi unioni tunnustaa jäljempänä esitetyt
oikeudet, vapaudet ja periaatteet.
I OSASTO: IHMISARVO
II-1 artikla: Ihmisarvo
Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava.
II-2 artikla: Oikeus elämään
1. Jokaisella on oikeus elämään.
2. Ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä teloittaa.
II-3 artikla: Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen
1. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen.
2. Lääketieteen ja biologian alalla on noudatettava erityisesti
seuraavia vaatimuksia ja kieltoja:
a) asianomaisen henkilön vapaaehtoinen ja asiaan vaikuttavista seikoista
tietoisena annettu suostumus, joka on hankittu laissa säädettyjä
menettelytapoja noudattaen;
b) ihmisten geneettiseen jalostamiseen tähtäävien käytäntöjen
kielto, erityisesti sellaisten, joiden tavoitteena on ihmisten valikointi;
c) kielto hankkia taloudellista hyötyä ihmisruumiista ja sen
osista sellaisinaan;
d) ihmisten jäljentämistarkoituksessa tapahtuvan kloonauksen
kielto.
II-4 artikla: Kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan
rangaistuksen ja kohtelun kielto
Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista
epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.
II-5 artikla: Orjuuden ja pakkotyön kielto
1. Ketään ei saa pitää orjana tai maaorjana.
2. Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä
tai muuta pakollista työtä.
3. Ihmiskauppa kielletään.
II OSASTO: VAPAUDET
II-6 artikla: Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen
Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
II-7 artikla: Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen
Jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä,
kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan.
II-8 artikla: Henkilötietojen suoja
1. Jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.
2. Tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava
tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella
tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla. Jokaisella
on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita hänestä on kerätty,
ja saada ne oikaistuksi.
3. Riippumaton viranomainen valvoo näiden sääntöjen
noudattamista.
II-9 artikla: Oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe
Oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe taataan tämän
oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen
mukaisesti.
II-10 artikla: Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus
1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä
oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai vakaumusta
ja vapauden tunnustaa uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä
muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla,
hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.
2. Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta omantunnon syistä
tunnustetaan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien
kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.
II-11 artikla: Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus
1. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää
mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää
tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista
rajoista riippumatta.
2. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan.
II-12 artikla: Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
1. Jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen
kaikilla tasoilla erityisesti poliittisessa, ammattiyhdistys- ja yhteiskunnallisessa
toiminnassa, mihin sisältyy, että jokaisella on oikeus perustaa
yhdessä muiden kanssa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin
etujensa puolustamiseksi.
2. Unionin tason poliittiset puolueet myötävaikuttavat unionin
kansalaisten poliittisen tahdon ilmaisemiseen.
II-13 artikla: Taiteen ja tutkimuksen vapaus
Taiteen ja tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Akateemista
vapautta kunnioitetaan.
II-14 artikla: Oikeus koulutukseen
1. Jokaisella on oikeus koulutukseen ja oikeus saada ammatillista koulutusta
sekä jatko- ja täydennyskoulutusta.
2. Tähän oikeuteen kuuluu mahdollisuus saada maksutta oppivelvollisuuteen
perustuvaa opetusta.
3. Vapautta perustaa oppilaitoksia demokratian periaatteita kunnioittaen
sekä vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen omien uskonnollisten,
aatteellisten ja kasvatuksellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja
opetus kunnioitetaan kyseisen vapauden ja kyseisen oikeuden käyttöä
sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen
mukaisesti.
II-15 artikla: Ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä
1. Jokaisella on oikeus tehdä työtä ja harjoittaa vapaasti
valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia.
2. Jokaisella unionin kansalaisella on vapaus hakea työpaikkaa,
tehdä työtä, sijoittautua tai tarjota palveluja missä
tahansa jäsenvaltiossa.
3. Kolmansien maiden kansalaisilla, joilla on lupa tehdä työtä
jäsenvaltioiden alueella, on oikeus samanlaisiin työehtoihin
kuin unionin kansalaisilla.
II-16 artikla: Elinkeinovapaus
Elinkeinovapaus tunnustetaan unionin oikeuden sekä kansallisten
lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti.
II-17 artikla: Omistusoikeus
1. Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta
sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä.
Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan
paitsi yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä
tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten,
että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen
korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä
voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin
se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.
2. Teollis- ja tekijänoikeudet turvataan.
II-18 artikla: Oikeus turvapaikkaan
Oikeus turvapaikkaan taataan pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä
heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa
koskevan 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan
määräysten sekä Euroopan unionin perustuslain mukaisesti.
II-19 artikla: Suoja palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa
1. Joukkokarkotukset kielletään.
2. Ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen
maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus
tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu.
Takaisin alkuun
III OSASTO: TASA-ARVO
II-20 artikla: Yhdenvertaisuus lain edessä
Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
II-21 artikla: Syrjintäkielto
1. Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu
sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen
alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon
tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen
vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään,
vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun
sellaiseen seikkaan.
2. Kielletään kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva syrjintä
Euroopan unionin perustuslain soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta
mainitun perustuslain erityismääräysten soveltamista.
II-22 artikla: Kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus
Unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä
monimuotoisuutta.
II-23 artikla: Miesten ja naisten välinen tasa-arvo
Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla
työelämä ja palkkaus mukaan lukien.
Tasa-arvon periaate ei estä pitämästä voimassa tai
toteuttamasta toimenpiteitä, jotka tarjoavat erityisetuja aliedustettuna
olevalle sukupuolelle.
II-24 artikla: Lapsen oikeudet
1. Lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään
suojeluun ja huolenpitoon. Lapsen on saatava ilmaista vapaasti mielipiteensä.
Lapsen mielipide on otettava huomioon häntä koskevissa asioissa,
hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
2. Kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten
toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
3. Jokaisella lapsella on oikeus ylläpitää henkilökohtaisia
suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti,
jollei se ole lapsen edun vastaista.
II-25 artikla: Ikääntyneiden henkilöiden oikeudet
Unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen
ja itsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua
yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään,
ja kunnioittaa näitä oikeuksia.
II-26 artikla: Vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan
Unioni tunnustaa vammaisten oikeuden päästä osallisiksi
toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä
elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan
sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään, ja kunnioittaa
tätä oikeutta.
Takaisin alkuun
IV OSASTO: YHTEISVASTUU
II-27 artikla: Työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla
kuulluksi yrityksessä
Työntekijöille tai heidän edustajilleen on asianmukaisilla
tasoilla taattava mahdollisuus saada riittävän ajoissa tietoa
ja tulla kuulluksi unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen
ja käytäntöjen mukaisissa tapauksissa ja niissä määrätyin
edellytyksin.
II-28 artikla: neuvotteluoikeus ja oikeus yhteisiin toimiin
Työntekijöillä ja työnantajilla tai näiden järjestöillä
on unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen
ja käytäntöjen mukaisesti oikeus asianmukaisilla tasoilla
neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia sekä oikeus
ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa puolustamiseksi yhteistoimiin,
lakko mukaan lukien.
II-29 artikla: Oikeus työhönsijoituspalveluihin
Jokaisella on oikeus maksuttomiin työhönsijoituspalveluihin.
II-30 artikla: Suoja perusteettoman irtisanomisen yhteydessä
Jokaisella työntekijällä on oikeus suojaan perusteettomalta
irtisanomiselta unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen
ja käytäntöjen mukaisesti.
II-31 artikla: Oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja työehdot
1. Jokaisella työntekijällä on oikeus sellaisiin työoloihin,
jotka ovat hänen terveytensä, turvallisuutensa ja ihmisarvonsa
mukaisia.
2. Jokaisella työntekijällä on oikeus enimmäistyöajan
rajoitukseen sekä päivittäisiin ja viikoittaisiin lepojaksoihin
ja palkalliseen vuosilomakauteen.
II-32 artikla: Lapsityövoiman käytön kielto ja nuorten
suojelu työssä
Lapsityövoiman käyttö on kielletty. Työhönpääsemiseksi
vaadittava vähimmäisikä ei saa olla alempi kuin ikä,
jolloin oppivelvollisuus päättyy, sanotun kuitenkaan rajoittamatta
nuorille suotuisampien sääntöjen soveltamista ja tiettyjä
poikkeuksia.
Työhön otetuille nuorille on annettava heidän ikänsä
mukaiset työehdot ja heitä on suojeltava taloudelliselta hyväksikäytöltä
ja työltä, joka saattaisi vahingoittaa heidän turvallisuuttaan,
terveyttään tai fyysistä, henkistä, moraalista tai
sosiaalista kehitystään tai haitata heidän koulutustaan.
II-33 artikla: Perhe- ja työelämä
1. Perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja
varmistetaan.
2. Voidakseen sovittaa yhteen perhe- ja työelämänsä
jokaisella on oikeus suojaan irtisanomiselta raskauteen ja synnytykseen
liittyvän syyn vuoksi sekä oikeus vanhempainlomaan ja palkalliseen
äitiyslomaan lapsen syntymän tai lapseksiottamisen yhteydessä.
II-34 artikla: Sosiaaliturva ja sosiaalituki
1. Unioni tunnustaa oikeuden sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalipalveluihin,
joilla taataan suoja muun muassa raskauden ja synnytyksen aikana ja sairauden,
työtapaturman, hoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan
menetyksen yhteydessä unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen
ja käytäntöjen mukaisesti, sekä kunnioittaa tätä
oikeutta.
2. Jokaisella, jolla on asuinpaikka unionissa ja siellä laillisesti
liikkuvalla on oikeus sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalisiin etuihin unionin
oikeuden ja kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen
mukaisesti.
3. Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi
unioni tunnustaa oikeuden sosiaalitukeen ja asumistukeen tai sosiaalisesti
tuettuun asuntoon ihmisarvoisen elämän varmistamiseksi jokaiselle,
jolla ei ole riittäviä varoja, unionin oikeuden ja kansallisten
lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti,
sekä kunnioittaa tätä oikeutta.
II-35 artikla: Terveyden suojelu
Jokaisella on oikeus saada ehkäisevää terveydenhoitoa
ja lääkinnällistä hoitoa kansallisen lainsäädännön
ja kansallisten käytäntöjen mukaisin edellytyksin. Ihmisten
terveyden korkeatasoinen suojelu varmistetaan kaikkien unionin politiikkojen
ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa.
II-36 artikla: Mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista
etua koskevia palveluja
Edistääkseen unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta
unioni tunnustaa mahdollisuuden käyttää kansallisten lainsäädäntöjen
ja käytäntöjen mukaisia yleistä taloudellista etua
koskevia palveluja Euroopan unionin perustuslain mukaisesti, sekä
kunnioittaa tätä oikeutta.
II-37 artikla: Ympäristönsuojelu
Ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun
parantaminen on sisällytettävä unionin politiikkoihin ja
varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.
II-38 artikla: Kuluttajansuoja
Unionin politiikoissa varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso.
Takaisin alkuun
V OSASTO: KANSALAISTEN OIKEUDET
II-39 artikla: Äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin
vaaleissa
1. Jokaisella unionin kansalaisella on äänioikeus ja vaalikelpoisuus
Euroopan parlamentin vaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän
asuu, samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla.
2. Euroopan parlamentin jäsenet valitaan yleisillä, välittömillä,
vapailla ja salaisilla vaaleilla.
II-40 artikla: Äänioikeus ja vaalikelpoisuus kunnallisvaaleissa
Jokaisella unionin kansalaisella on äänioikeus ja vaalikelpoisuus
kunnallisvaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu,
samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla.
II-41 artikla: Oikeus hyvään hallintoon
1. Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, muut elimet
ja erillisvirastot käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti,
oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.
2. Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:
a) jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan
ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi
häneen epäedullisesti;
b) jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen
huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja
liikesalaisuuden vaatimukset;
c) hallintoelinten velvoite perustella päätöksensä.
3. Jokaisella on oikeus saada unionilta korvausta niistä vahingoista,
joita unionin toimielimet tai sen henkilökuntaan kuuluvat ovat aiheuttaneet
tehtäviään suorittaessaan, jäsenvaltioiden lainsäädännön
yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.
4. Jokainen voi ottaa yhteyttä unionin toimielimiin jollakin perustuslain
kielistä, ja hänen on saatava vastaus samalla kielellä.
II-42 artikla: Oikeus tutustua asiakirjoihin
Kaikilla unionin kansalaisilla ja kaikilla luonnollisilla henkilöillä
tai oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen
kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua Euroopan
unionin toimielinten, muiden elinten ja erillisvirastojen asiakirjoihin,
riippumatta siitä, missä muodossa ne on tuotettu.
II-43 artikla: Euroopan oikeusasiamies
Kaikilla unionin kansalaisilla ja kaikilla luonnollisilla henkilöillä
ja oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen
kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan
oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, muiden elinten
tai erillisvirastojen toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun
ottamatta Euroopan tuomioistuimen ja yleisen oikeusasteen tuomioistuimen
toimintaa lainkäyttöeliminä.
II-44 artikla: Oikeus esittää vetoomus
Kaikilla unionin kansalaisilla ja kaikilla luonnollisilla henkilöillä
ja oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen
kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus vedota Euroopan
parlamenttiin.
II-45 artikla: Liikkumis- ja oleskeluvapaus
1. Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja
oleskella jäsenvaltioiden alueella.
2. Liikkumis- ja oleskeluvapaus voidaan Euroopan unionin perustuslain
mukaisesti myöntää jäsenvaltion alueella laillisesti
asuville kolmansien maiden kansalaisille.
II-46 artikla: Diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antama suojelu
Jokainen unionin kansalainen saa kolmannen maan alueella, jossa jäsenvaltiolla,
jonka kansalainen hän on, ei ole edustusta, suojelua minkä tahansa
jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin
kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset.
Takaisin alkuun
VI OSASTO: LAINKÄYTTÖ
II-47 artikla: Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan
tuomioistuimeen
Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on
loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen
edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat
oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.
Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja
julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa,
joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus
saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.
Maksutonta oikeusapua annetaan niille, joilla ei ole riittäviä
varoja, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti
käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.
II-48 artikla: Syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen
1. Jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä,
kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.
2. Jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen.
II-49 artikla: Laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien
rangaistusten oikeasuhteisuuden periaate
1. Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen
sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä
rikos kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen
oikeuden mukaan. Rikoksesta ei saa määrätä sen tekohetkellä
sovellettavissa ollutta rangaistusta ankarampaa rangaistusta. Jos rikoksenteon
jälkeen laissa säädetään lievemmästä
rangaistuksesta, on sovellettava kyseistä lievempää rangaistusta.
2. Tämän artiklan määräykset eivät estä
ryhtymästä oikeudenkäyntiin henkilöä vastaan
ja tuomitsemasta häntä rangaistukseen teosta tai laiminlyönnistä,
joka kansakuntien yhteisesti tunnustamien yleisten periaatteiden mukaan
oli tekohetkellä rikos.
3. Rangaistus ei saa olla epäsuhteessa rikoksen vakavuuteen.
II-50 artikla: Kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä
kahdesti samasta rikoksesta
Ketään ei saa tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä
rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai
tuomittu syylliseksi lain mukaisesti.
Takaisin alkuun
VII OSASTO: PERUSOIKEUSKIRJAN TULKINTAA JA SOVELTAMISTA
KOSKEVAT YLEISET MÄÄRÄYKSET
II-51 artikla: Soveltamisala
1. Tämän perusoikeuskirjan määräykset koskevat
unionin toimielimiä, muita elimiä ja erillisvirastoja toissijaisuusperiaatteen
mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat
unionin oikeutta. Tämän vuoksi ne kunnioittavat tämän
perusoikeuskirjan mukaisia oikeuksia, noudattavat sen sisältämiä
periaatteita ja edistävät niiden soveltamista kukin toimivaltuuksiensa
mukaisesti ja unionille perustuslain muissa osissa annetun toimivallan
rajoja noudattaen.
2. Tällä perusoikeuskirjalla ei uloteta unionin oikeuden soveltamisalaa
unionin toimivaltaa laajemmaksi eikä luoda unionille uusia toimivaltuuksia
tai uusia tehtäviä eikä muuteta perustuslain muissa osissa
määriteltyjä toimivaltuuksia ja tehtäviä.
II-52 artikla: Oikeuksien ja periaatteiden kattavuus ja tulkinta
1. Tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien
käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla, ja kyseisten
oikeuksien ja vapauksien olennaista sisältöä noudattaen.
Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan tehdä ainoastaan,
jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti
unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella
muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.
2. Tässä perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista
määrätään perustuslain muissa osissa, sovelletaan
kyseisissä osissa määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten
mukaisesti.
3. Siltä osin kuin tämän perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat
ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevassa eurooppalaisessa
yleissopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja kattavuus ovat
samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Mitä tässä määrätään,
ei estä unionia määräämästä tätä
laajemmasta suojasta.
4. Koska perusoikeuskirjassa tunnustetaan perusoikeudet sellaisina kuin
ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä,
näitä perusoikeuksia tulkitaan kyseisen perinteen mukaisesti.
5. Perusoikeuskirjan periaatteita sisältävät määräykset
voidaan panna täytäntöön unionin toimielinten tai
muiden elinten antamilla lainsäätämisjärjestyksessä
hyväksyttävillä säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä
sekä säädöksillä, joita jäsenvaltiot antavat
unionin lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi;
tällöin kunkin näistä on toimittava oman toimivaltansa
puitteissa. Ne ovat tuomioistuimen ratkaistavissa vain silloin kun kyse
on tällaisten säädösten tulkinnasta tai niiden laillisuuden
ratkaisemisesta.
6. Kansalliset lait ja käytännöt otetaan täysin huomioon,
kuten perusoikeuskirjassa määrätään.
II-53 artikla: Suojan taso
Tämän perusoikeuskirjan määräyksiä ei
saa tulkita siten, että ne rajoittaisivat tai loukkaisivat niitä
ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, jotka tunnustetaan unionin oikeudessa,
kansainvälisessä oikeudessa ja niissä kansainvälisissä
yleissopimuksissa, joiden sopimuspuolina unioni, tai kaikki jäsenvaltiot
ovat, ja erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevassa
eurooppalaisessa yleissopimuksessa, sekä jäsenvaltioiden perustuslaeissa,
niiden soveltamisalojen mukaisesti.
II-54 artikla: Oikeuksien väärinkäytön kielto
Tämän perusoikeuskirjan määräysten ei saa tulkita
antavan oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista
tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä
perusoikeuskirjassa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä
laajemmalti kuin tässä perusoikeuskirjassa on sallittu.
Takaisin alkuun
3. osa
|