Vasudhaiva kutumbakamin etusivulle

Perustuslakiluonnos suomeksi (PDF)
(HTML)
Yleistä perustuslaista
Kauppapolitiikka
Artiklat
Perustuslakifoorumin etusivu

ATTAC ry:n lausunnot eduskunnan valiokunnille

Sääntöjen tehtävät perustuslakina
Unionin ja jäsenmaiden toimivallan jakaminen
Julkisten hyvinvointipalvelujen suojaaminen
Yleishyödylliset palvelut ja niiden rahoituspohja
Henkinen omaisuus, lääkkeiden ja elämän patentointi

Johdanto:

Konventin luonnos EU:n perustuslaiksi heikentäisi sosiaalisten ja
terveydellisten perusoikeuksien perustuslaillista asemaa ja ihmisten
tasa-arvoa.

Se heikentäisi perusoikeus- ja hyvinvointipolitiikan perustuslaillisten
tehtävien selkeyttä, niiden toteuttamisen demokraattisia mahdollisuuksia
ja tehokkuutta.

Se heikentäisi myös näitä koskevaa jäsenmaiden toimivaltaa määrittää ja
ratkaista, mitä niiden unionille antamaan toimivaltaan kuuluu ja mitä ei
(kompetenssi-kompetenssia).

Konventin esitys heikentäisi näin keskeisimpien Suomen hallituksen EU:n
perustuslaille määrittämien tavoitteiden toteutumista.

Perustuslaki demokraattiselle, perusoikeuksia turvaavalle Euroopalle voi
muodostua vain jos konventin esittämiin EU:n perustuslain
säädösluonnoksiin saadaan vähintään seuraavat muutokset, joita ATTAC
siksi vaatii Suomea esittämään EU:n Hallitusten välisessä konferenssissa:

- Kansanvalta on säädettävä Euroopan perustuslain alussa Euroopan
hallitusmuodoksi - eikä vain eurooppalaiseksi "arvoksi" tai
"tavoitteeksi", kuten konventin esityksessä - ja EU:n toimivallat
johdettava demokratiasta ja perusoikeuksista

- Perustuslaissa demokratia ja perusoikeudet on säädettävä
oikeusjärjestyksen perustaksi, (lain toimivaltojen kokonaisuudella
ensisijaisesti täytäntöönpantaviksi oikeuspohjaksi), josta muut
oikeudet, toimivallat, ja lainsäädäntö johdetaan

- Jäsenmaille säädettävä toimivalta määrittää ja ratkaista, mitä niiden
unionille antamaan toimivaltaan kuuluu ja mitä ei, jotta
kompetenssi-kompetenssi tosiasiallisesti säilyisi

- Julkiset hyvinvointipalvelut ja investoinnit suljettava ulos EU:n
kauppapolitiikan toimivallasta

- Nizzan sopimuksen kauppapolitiikan poikkeamalausekkeiden antama
suojataso tulee muiltakin osin säilyttää

- Yleishyödyllisten palvelujen määrityspohja (mm. III-6) johdettava
perusoikeuksista

- Henkisen omaisuuden ydinsisältöä ja ihmisoikeusnäkökohtia ei tule
asettaa unionin sisämarkkinatoimivallan (eikä sen kautta
kauppapolitiikan) alaiseksi (III-68)

- Jaetun toimivallan uuden määrityksen vääristymät on poistettava siten,
että jäsenmaille palautetaan aito jaettu toimivalta vähintään
hyvinvointipoliittisten kysymysten osalta

- Sopimuksesta tulee järjestää (sitova) kansanäänestys

1. Mitä perustuslaillisen säännöstön tehtävät perustuslakina edellyttäisivät?

EU:lle perustuslain säätämistä koskevan esityksen arvioinnin kriteerien tulisi pohjautua sitä koskeville määritteille, mitkä yleensä ovat perustuslain olennaisimmat tehtävät. Säädökset tulisi olla näin johdettavissa ja täsmennettävissä sen mukaisiksi, mikä on tehokasta ja selkeää perustuslain tehtävien ja oikeutuksen toteuttamiseksi. Jotta säädöskokonaisuus olisi tehokkaasti ja selkeästi perustuslaki, tulisi siinä ensisijaisesti täytäntöön pantaviksi oikeuksiksi säätää perustavat ihmisoikeudet ja niiden kestävästä toteuttamisesta johdetut perusvapaudet ja toimivallat - eikä kaupalliset oikeudet, kaupan "perusvapaudet" ja niitä palvelevat talousyhteisön toimivallat kuten konventin esityksessä (esim. artiklat I-4 ja I- 12).

Demokratiassa perustuslaillinen toimivalta päättää lainsäädännön, oikeuden ja hallinnon ehdot kuuluu kansalle siten, että nämä ehdot on säädetty kansalaisten päätettäväksi lainsäätäjien valitsemisella. Säännöstöä ja sen selkeyttä ja tehokkuutta perustuslakina tulee näin arvioida sen mukaisesti, kuinka selkeästi, suoraan ja tehokkaasti se luo, konstituoi, ylläpitää ja toteuttaa kansan valtaa määrätä yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudellaan lainsäädäntö- ja hallintovallan ehtoja ja universaaleja yhdenvertaisia perusoikeuksia täytäntöönpanevaa tasa-arvoista oikeusjärjestystä.

Konventin esityksen mukaan lainsäädännön, oikeuden ja hallinnon ehtoja säädetään kuitenkin ratkaistavaksi olennaisilta osin muilla tavoin kuin valitsemalla lainsäätäjät kansalaisten antamien äänien mukaan. Kansoilta säädetään näin pois heidän perustuslailliset oikeutensa valita lakejaan määräävät, muotoilevat ja alulle panevat henkilöt ja kansojen lakeja määräävien ehtojen ja säädösmuotoilujen ylintä ja voimakkainta valtaa käyttää kansan sijasta unionin yksinomaisten, kauppa- ja markkinatoimivaltojen johtoon nimitettävien komissaarien virkakoneistot (joiden edustajia kansat eivät ole äänestäneet, eivätkä voi äänestää).

Kun "perustuslakisopimuksella... tavoitellaan perustuslaille ominaisia konstitutiivisia, "perustavia" vaikutuksia", "perustuslailla tulisi olla perustuslaille ominainen legitimiteetti" (Yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuorin lausunto perustuslakivaliokunnalle 9.9.2003). Näin mm. sen suhteen, miten säännöstö vahvistaa oikeusjärjestykselle perustavia universaaleja kansalaisten ihmisoikeuksia ja niiden (demokratiassa kansalaisten tahdon mukaista) toteuttamista lainsäädäntö-, hallinto- ja tuomiovallan ehtoina.

Kun konventti sanoo esittävänsä "demokratian, avoimuuden ja tehokkuuden lisäämistä Euroopan unionissa" (esipuhe), niin se ei suinkaan puhu perustuslain tehtävien toteuttamisen tehokkuudesta, eikä perustuslaillisesta demokratiasta julkituotavana hallitusmuotona, jossa valta kuuluu kansalle. Säännöstöä, sen selkeyttä ja tehokkuutta perustuslakina arvioidaan sen mukaan, miten se "perustaa" lain ja konstituoi perustan oikeusjärjestykselle perusoikeuksien vahvistamisen ja täytäntöönpanon toimivallan ja demokratian kannalta. Konventin esityksen mukaan kansalaiset eivät enää ole oikeutettuja valitsemaan sellaisia laeistaan päättäviä henkilöitä, joilla olisi valta päättää lait sen mukaisiksi, miten lait parhaiten toteuttaisivat ja takaisivat ihmisten perusoikeuksia.

Konventin esitys säätää näin kansanvaltaisen perustuslaillisuuden vastaisesti, että kansojen lakeja määräävien ehtojen ja säädösmuotoilujen ylintä ja voimakkainta valtaa käyttää unionin yksinomaisten, kauppa- ja markkinatoimivaltojen johtoon nimitettävien komissaarien virkakoneistot (joiden edustajia kansat eivät voi äänestää). Kansoilta säädetään pois heidän perustuslailliset oikeutensa valita lakejaan määräävät, muotoilevat ja alulle panevat henkilöt.

ATTAC vaatii, että demokraattisen, perusoikeuksia ensisijaisesti toteuttavan Euroopan perustuslain alkulähtökohdiksi on säädettävä, toisin kuin konventin esityksessä, että :

- Kaikki valta Euroopassa kuuluu kansalle ja määräytyy sen vapaasta tahdosta. Lainsäädännön, halinnon ja niiden toimivallan ehdot määrää kansalaisten ja kansojen tahto, jonka he ilmaisevat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden mukaisilla, vapailla vaaleilla.

- Kansalle kuuluva valta pohjautuu yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin ja niiden yhdenvertaiseen ja kestävään toteuttamiseen. Ylin toimivalta lain järjestelmässä on toimivalta vahvistaa ja täytäntöönpanna perustavia universaaleja ihmisoikeuksia ja niitä kestävällä tavalla toteuttavaa kansan valtaa.

- Kansat saavat käyttää vapaasti omiin tarkoituksiinsa luonnonvarojaan ja voimavarojaan ensisijassa ihmisoikeuksien toteuttamiseen kestävän kehityksen mukaisesti. Kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu näin ylin valta määrätä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kautta maansa luonnonvaroja siten että ne säilyvät käytettävinä ensisijassa yhdenvertaisten universaalien ihmisoikeuksien toteuttamiseen ympäristöllisesti kestävällä tavalla siten, että missään tapauksessa kansoilta ei saa viedä niiden omia elinehtoja.

Perustuslaillisen toimivallan ydin on lainsäädännön ja lainsäädäntövallan ehtoja määräävä valta, jonka perustuslaki asettaa. Perustuslain tehtävänä on siten tuoda julki miten siinä lainsäädännön ja lainsäädäntövallan ehtoja määrääväksi asetettava valta määrittyy lainsäädäntövallan ehtoja määräävänä kansanvaltana tai muuna valtana.

Jos perustuslaki asettaa tämän ylimmän vallan tuomatta selkeästi julki kenelle se kuuluu - päättävätkö lainsäädäntövallan ehdoista esim. demokratian mukaisesti kansalaiset valitsemalla lainsäätäjät äänestyksellä, vai onko lainsäädäntövallan ehtoja määräävä toimivalta asetettu muulla tavalla -, tällainen säännöstö on perustuslain tehtävien toteuttamisen kannalta sekava ja epäonnistunut kuten konventin esitys, jonka tehtävänä oli "selkeän kokonaisnäkemyksen luominen unionille luovutetusta toimivallasta". (Valtioneuvoston selonteko, s.13)

2. Miksi esitys EU:n perustuslaista lisää perusoikeuksien perustuslaillisen suojan tehottomuutta, epäselvyyttä ja epädemokraattisuutta?

"Perustuslait... luovat kansalaisille oikeuksia ja velvollisuuksia ja asettavat valtiolle rajat puuttua kansalaisten oikeuksiin". Perustuslait luovat ja konstituoivat toimivaltaa perusoikeuksien toteuttamiseen mm. siten että "jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä maksuttomaan perusopetukseen. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen". "Tässä suhteessa tulevan Euroopan perustuslain ja kansallisen perustuslain välillä on ratkaiseva ero" (Oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissanen Demokratiafoorumin tilaisuudessa 2.9.2003).

Konventin luonnos EU:n perustuslaista ei konstituoi toimivaltaa perusoikeuksien toteuttamiselle, kuten perustuslait yleensä tekevät. Ehdotettu "Euroopan perustuslaki ei muodosta EU:sta... yhteisöä, joka olisi vastuussa unionin kansalaisten ihmisarvoisen elämän edellytyksistä. Tämä vastuu ihmisistä kuuluu itsenäisille jäsenvaltioille" (Kirsti Rissanen 2.9.2003), joiden vastuut, lait ja toimivallat on kuitenkin esitetty alistettaviksi unionin toimivallalle, jonka kauppapoliittiset ym. määräykset "ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden" (I-10) ilman että näillä unionin ylimmillä määräyksillä olisi aitoa toimivaltaa toteuttaa perusoikeuksia.

"Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki.... toimenpiteet, joilla varmistetaan... unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen" (I-10) vaikka tämä ratkaisevasti heikentäisi sen Suomen perustuslain 19 § toteutumista, että "Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä".

YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten ihmisoikeuksien sopimusten mukaan kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen oikeus perusterveydenhoitoon, sosiaaliseen turvaan, veteen, peruskoulutukseen ym. peruspalveluihin maksuitta tai siten, ettei heidän varallisuutensa taso aseta heitä perustavien ihmisoikeuksien suhteen eriarvoiseen asemaan. (ks. YK:n ihmisoikeussopimusten auktorisoituun tulkintaan valtuuteun TSS-oikeuksien komitean "General Comments" 12-15)

Konventin esityksen lähtökohdat EU:n perustuslaiksi alistavat sen sijaan sosiaaliset ja terveydelliset perusoikeudet kaupan oikeuksien toteuttamiselle ja heikentävät demokraattisen sosiaali- ja terveyslainsäädännön asemaa.

"Unioni takaa... tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden sekä sijoittautumisvapauden alueellaan" toimivaltansa määritystä edeltävänä ja ohjaavana määräyksenä ja "tarjoaa... sisämarkkinat, joilla kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä", mutta vain "pyrkii... kestävään kehitykseen" arvonaan tasa-arvo ja "tavoitteena... sosiaalinen edistys" siten että "tavoitteisiin pyritään... perustuslaissa annetun toimivallan mukaisesti" (artikla I- 3., kohdat 2,3 ja 5 ja artikla I- 4.).

Tämä EU:n perustuslaissa annettu toimivalta, joka määrää unionin arvojen ja tavoitteiden toteuttamista, on näin säädetty siten, että kaupallisten oikeuksien toteuttamiseen on määrätty voimakkain, yksinomainen toimivalta (I-11.(1) ja I-12), jonka käytölle sosiaalisten ja terveydellisten arvojen ja tavoitteiden demokraattinen lainsäädäntö ja toteuttaminen jää alisteiseksi.

Myös esityksen perusoikeuskirjan mukaan "unioni pyrkii edistämään... kestävää kehitystä" ja "tunnustaa oikeuden sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalipalveluihin" ja oikeuden "saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja lääkinnällistä hoitoa kansallisen lainsäädännön... mukaisin edellytyksin" ja "mahdollisuuden käyttää... yleistä taloudellista etua koskevia palveluja" (johdanto ja II-34 - II-36), mutta niin että unioni samalla "varmistaa... tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden" (johdanto) tähän määrätyllä voimakkaammalla toimivallalla.

"Terveyden... suojelu varmistetaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa" (II-35) siis vain siten, että kussakin politiikassa ja toiminnassa terveyden suojeluun on olemassa vain se toimivalta, jolla kutakin politiikkaa toteutetaan niiden "edellytysten ja rajoitusten mukaisesti", joita tähän nähden "määrätään perustuslain muissa osissa" (II-52. 2), joissa voimakkaimmat toimivallat on säädetty muiden tarkoitusten, kuten mm. terveys- ja sosiaalipalvelujen kaupan kasvun ja liberalisoinnin (III-217), edistämiseen.

Perustuslaissa tulee varmistaa, että kaupalliset oikeudet ja vapaudet eivät voi heikentää sosiaalisia oikeuksia eivätkä terveyden ja sosiaalisen suojelun tai koulutuksen tasoa ja edellytyksiä jäsenmaissa. Ihmisoikeusperiaatteita, kuten perusvapauksia ja yhdenvertaista kohtelua ei tule perustuslaissa artiklan I-4 tavoin uudelleenmäärittää palvelemaan kaupallisten valtaoikeuksien ja määritteiden tarkoituksia. Nyt "tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus" (I-4) on säädetty ihmisoikeuksien (I-7 ja II-osan perusoikeuskirja) yläpuolella oleviksi, niistä riippumattomiksi vapauksiksi, joita virkakoneistot on valtuutettu ja velvoitettu panemaan täytäntöön myös silloin kun ne heikentävät ihmisoikeuksien toteutumista.

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten (TSS) ihmisoikeuksien asema perustavina ihmisoikeuksina on turvattava. TSS-oikeuksiin liittyvien ihmisoikeusperiaatteiden täytäntöönpanoa ei tule vesittää, eikä alistaa unionin muille toimivalloille. Siksi perusoikeuskirjan loppuun artikloihin II- 51.1, 51.2 sekä II- 52.2 ja 52.5 esitettyjä muotoiluja ei siten tule hyväksyä.

Kun kaupan, markkinoiden ja kilpailun kaupallisten oikeuksien toteuttamiselle säädettyä unionin voimakkainta toimivaltaa (artiklat I-4, I-11 ja I-12) ei esityksen mukaan voida rajoittaa ihmisten perusoikeuksien toteuttamisella, jotka on säädetty alistetuksi kaupallisen, "unionille perustuslain muissa osissa annetun toimivallan" käytön tarkoituksille (II-51 ja 52 sekä I-10), niin nämä yleismaailmallisten ihmisoikeuksien perustuslaillista asemaa vaarantavat artiklat tulee ehdottomasti muuttaa. Perustuslaissa ei ihmisten perusoikeuksien toteuttamista tule säätää toimivallaltaan vähempiarvoiseksi kuin yhtiöiden kaupallisten oikeuksien toteuttamista, varsinkaan siten, että samalla heikennetään kansalaisten oikeuksia voida demokratian mukaisesti lainsäätäjien äänestämisellä edes suoraan vaikuttaa tähän perusoikeuksien alistettuun tilaan.

Näin, toisin kuin perustuslaeissa yleensä, konventin luonnoksessa EU:n ´perustuslaista´, "unionikansalainen... voi vedota unionin perusoikeuksiin vain silloin, kun hänen asiansa koskee unionin muun oikeuden soveltamista" (Kirsti Rissanen 2.9.2003). "Yksilö voi vedota unionin perusoikeuksiin silloin, kun hänen asiallaan on riittävä liityntä unionin oikeuteen" muilla aloilla, joiden toimivallat määrätään kuitenkin täytäntöön pantaviksi perusoikeuksien niihin vaikuttamatta, niin että "myös oikeuksien soveltamisala on yleisten määräysten nojalla rajoitettu" muiden alojen toimivaltojen tavoitteille alisteiseksi (Valtioneuvoston selonteko s. 11-12)

"Perusoikeudet" eivät siis olekaan perustavimpia oikeuksia Euroopan perustuslain luonnoksessa, jossa unionin elimet ja maat velvoitetaan edistämään vain perusoikeuksien "soveltamista... unionille perustuslain muissa osissa annetun toimivallan rajoja noudattaen" (II-51), joiden puitteissa voimakkaimmat ja perustavimmat oikeuksien toteuttamisen toimivallat eivät sisällä perusoikeuksien toteuttamisen toimivaltaa.

3. Toimivallan jaon ja määritysten sekavuus ja tehottomuus perustuslain tehtävien toteuttamisessa

Kun konventti sanoo esittävänsä "toimivallan nykyistä selkeämpää jakoa" (esipuhe), niin se, minkä suhteen toimivallan jako tulisi selkeämmäksi, jää kuitenkin oikeuksien perustavimmallakin tasolla täysin vaille selkeyttä.

Lisääntyvä selkeys, yksinkertaisuus ja tehokkuus EU:n hiili- ja teräsyhteisöstä polveutuvien toimivaltojen jaossa ja toteuttamisessa ei suinkaan ole perustuslain tehtävien toteuttamisen selkeyttä eikä tehokkuutta.

"Yhteisömetodin ensisijainen käyttötarkoitus oli tehokkaiden ja toimivien sisämarkkinoiden luominen, mutta vähitellen sitä on ryhdytty soveltamaan myös muilla unionin toiminnan kannalta keskeisiksi katsotuilla politiikka-aloilla". (Valtioneuvoston selonteko, s.9)

Nyt toimivaltahierarkian ylimmälle tasolle ollaan myös perustuslaillisesti säätämässä ensisijassa kaupallisten erityisalojen toimivaltarakenteita, joita eivät ylimmällä tasolla rajaa muut yleisempien alojen rinnasteiset toimivaltojen tehtävät, ei edes perusoikeuksien takaamiseksi eikä toteuttamiseksi. Konventti sanoo esittävänsä oikeuden "yksinkertaistamista", mutta myös se, minkä suhteen oikeudesta tulisi "yksinkertaista", jää konventin esityksessä näin hyvin monimutkaiseen tilaan. Mitä yksinkertaisemmiksi tulevat tavaroiden ja pääoman liikkuminen ja sitä koskevat oikeudet, sitä monimutkaisemmiksi ja vaikeammiksi tulevat mahdollisuudet suojata sosiaalisia ja terveydellisiä perusoikeuksia ja tavoitteita Euroopassa ja maailmassa.

Kaupalliset toimivaltarakenteet määräävät näin muiden alojen perusoikeuksien ja lainsäädäntöjen ehtoja ja tavoitteita välineellistäen ne kaupallisille oikeuksille ja toimille alisteisiksi tavalla, jonka vaikutuksia muihin aloihin ei ole jäsenmaiden näiden alojen hallintojen taholta ennakoitu, tarkoitettu, valtuutettu, hallittu eikä säädetty eksplikoiduiksi jäsenmaiden määrittäessä unionille säädettävää toimivaltaa.

"On syytä huomata, että tavoitteiden kehittyminen tai perusoikeusosa ei anna unionille... toimivaltaa eikä tuo unionikansalaisille lisää oikeuksia" konventin esityksessä EU:n perustuslaista (Kirsti Rissanen 2.9.2003). ´Perustuslaki´, joka ei säädä perusoikeuksien eikä julkituomiensa tavoitteiden toteuttamiseen lainkaan toimivaltaa, on äärimmäisen tehoton ja epäselvä perustuslaiksi täysin riippumatta siitä kuinka tehokkaasti ja selkeästi se toteuttaisi hiili- ja teräsyhteisön tehtävien jähmettyvää perintöä.

Kun eri alojen toimivaltoja ja niiden jakoa, joiden määräämällä tavalla unionin julkituotuja tavoitteita toteutetaan, ei ole johdettu unionin tavoitteiden julkituodusta kokonaisuudesta, vaan ne määräytyvät julkituotuihin tavoitteisiin nähden ulkoa käsin kaavamaisesti määrittyvien toimivaltamuotojen eksplikoimattomista suhteista julkituotujen tavoitteiden kokonaisuuteen, niin tulos on paitsi sekasortoinen, siten samalla myös jäykkä.

Lisäksi myös "jaetun toimivallan" uuden määrityksen mukaan asioissa, "joissa unioni on saanut toimivaltaa,... sitä mukaa kuin se ottaa sitä säädöksistä päättäessään käyttöön, nämä säädökset syrjäyttävät kansalliset päätökset" (pääministeri Vanhanen selonteon esittelyssä eduskunnassa). Asiat ovat näin "jaetun toimivallan" piirissä käytännössä yksin unionin toimivallassa sitä mukaa kuin unioni antaa niihin vaikuttavaa lainsäädäntöä, joka altistaa nämä alat unionin kaupallisiin oikeuksiin painottuneen toimivallan vaikutuksille.

Siten sekä toimivallan jaon sekavuus että myös jäykkyys lisääntyvät myös "jaetun toimivallan" uuden määrityksen (I-11 ja I-13) vuoksi siihen kuuluvilla aloilla, kuten sosiaalipolitiikassa, kuluttajansuojassa ja kansanterveyden turvallisuuskysymyksissä.

Valtioneuvoston mukaan "ehdotukseen sisältyvää politiikka-alojen luokittelua unionin yksinomaiseen toimivaltaan, unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan sekä unionin tukitoimiin voidaan pitää tarpeettoman kaavamaisena. ... Koska I-11 artiklan 6 kohdan mukaan perustuslaillisen sopimuksen III osan erityismääräyksissä määritettäisiin vain unionin "toimivallan laajuus ja sen käyttöä koskevat säännöt", ei III osassa ilmeisestikään voitaisi poiketa I osan III osaston määräyksistä toimivallan luonteen osalta". (Valtioneuvoston selonteko s. 15).

Tähän tulisikin saada muutos, vähintäänkin sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta, jonka tavoitteiden toteuttamiseksi on erittäin tärkeää, että :

Jaetun toimivallan uusi määritys tulee muuttaa mahdollistamaan selkeästi aidolla tavalla jäsenmaiden ja unionin jaetun toimivallan, jossa jäsenmailla todella on ja pysyy toimivalta yhdessä unionin kanssa jaettuna toimivaltana silloinkin, kun unioni käyttää omaa toimivaltaansa.

Eli jaetun toimivallan määrityksestä artiklasta I-11.2. tulisi poistaa sen toinen lause "jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei käytä omaansa...".

Molempien, sekä unionin, että jäsenmaiden tulee voida käyttää omaa toimivaltaansa jäsenmaiden yhteisten sopimusten mukaisesti niissä sosiaalipolitiikan, kuluttajansuojan ja kansanterveyden kysymyksissä, joihin Suomi voi esittää III-osaan tarvittavat muutokset.

Komission valta estää toimivaltojen tasapainon sekä täytäntöönpanon puolueettomuuden ja tehokkuuden

Säännöstöä arvioidaan perustuslakina parhaiten juuri sen mukaan, miten selkeästi ja tehokkaasti se luo ja toteuttaa ihmisille (mm. sosiaaliset, terveydelliset, ym.) perusoikeudet ja niiden toteutumista edistävät ja niistä johdetut oikeusnormien hierarkian, säätämisen, soveltamisen ja täytäntöönpanon jaon ja ehdot.

Toimivalta päättää lainsäädännön ehtoja ohjaavasta ja luovasta hallinnosta ja sen suhteesta perusoikeuksiin ja demokraattiseen lainsäädäntöön jää konventin esityksessä kaoottisen epälegitiimiin tilaan mm. sen kautta miten "komission yksinomainen aloiteoikeus lainsäädännön antamiseen vahvistuu entisestään" myös unionin lainsäädännön pitkän tähtäimen kehittämisen suunnittelussa. Vaikka kansojen tulisi voida demokraattisesti määrittää unionin toimivalta, "kehittyy unionin oikeus myös autonomisesti, yksittäisen jäsenvaltion voimatta sitä useinkaan estää". (Kirsti Rissanen 2.9.2003)

Vaatimus, että unionin aloite- ja hallintovallan tulee edustaa tasapuolisesti Euroopan ihmisten elämänmuotojen moninaisuutta, edellyttäisi eri elämänaloja koskevien toimivaltojen tasapainoa, jonka vastakohta komission toimivaltarakenne on. Kun kaupallis-tekninen toimivalta asetetaan vahvimmaksi ja määräävimmäksi toimivallaksi muiden hallinnon- ja elämänalojen toimivaltojen yläpuolelle, kuten komission toimivaltojen kokonaisuudessa ja unionin toimivaltarakenteessa, niin komission aloitemonopolin ohjaama yksinomainen toimivalta (I-12) ei toteuta tehokkaasti Euroopan elämän moniulotteisuuden tasapainoa.

Komissio on valtuutettu ajamaan kaupallisia kilpailu- ym. oikeuksia EU:n voimakkaimmilla, vain kaupallisille aloille määrätyillä yksinomaisilla toimivalloilla ja siten muiden elämänalojen perusoikeuksien ja yhteisen edun kustannuksella. Komissio ei näin ensisijassa kaupallisen voitonhankinnan ja kilpailun oikeuksia vahvistavilla toimivalloillaan edusta riippumattomuutta eikä tasapuolisuutta Euroopan elämän eri ulottuvuuksien välillä eikä aja ihmisten eikä kansojen "yhteistä etua... vahvimman oikeutta vastaan", kuten kansalle on selitelty. Komissio on päinvastoin valtuutettu ajamaan ensi sijassa kaupallisen voiman oikeuksien ensisijaisuutta - vastoin ihmisten enemmistön perusoikeuksia ja demokratiaa.

Yhteisötoimivallan lisääminen ja sen päätösten helpottaminen ei siis edusta toimivallan tasapainoa, vaan kasvattaa kaupalliseen yhteisötoimivaltaan painottuneiden elinten valtaa ja sitä kautta epätasapainoa eri toimivalta-alojen välillä. Mikäli komissaarien halutaan edustavan jäsenmaiden ihmisten ja elämän kokonaisuutta edes alkeellisen demokraattisesti ja puolueettomasti, ei virkakoneiston aloite- ja hallintovallan ei tulisi voida ohjata eikä määrätä ulkoapäin demokraattisesti valittujen kansanedustuslaitosten lainsäädäntöä ja toimintaa. Jotta kansat pystyisivät valvomaan aloite- ja hallintovaltaa elämänalojensa oikeuksien kokonaisuutta edustamaan vaaleilla valitsemiensa kansanedustajien avulla, tulisi kunkin maan kansanedustuslaitoksen valita maansa komissaari ja päättää, millaisia aloitteita ja esityksiä hän voi komissiossa esittää (edellyttäisi muutoksia mm. artiklaan I- 25.5).

Kun konventti sanoo esittävänsä "kaikkien kolmen toimielimen... aseman vahvistamista", niin kun unionin valta on jaettu kolmen elimen kesken, niistä yhden aseman vahvistaminen heikentäisi automaattisesti toista. Kaikkien unionin toimielinten asemaa voidaan yhtä aikaa vahvistaa siten vain maiden parlamenttien, muun maailman ja kansalaisten aseman kustannuksella.

Kun konventti sanoo esittävänsä unionin toimielinten tuomista "lähemmäs kansalaisia", niin toimielimet tosiaankin alkaisivat määrätä jokapäiväistä elämäämme entistäkin voimakkaammin ja vastaansanomattomammin, jopa lähempää, kuin yksikään käteemme osuva äänestyslippu. Lähempänä kuin mahdollisuutemme saada yhdenvertaisesti maksutonta terveydenhoitoa, sosiaaliturvaa ja koulutusta, olisi EU:n komission kauppaosaston määräysten noudattamisen pakko.

Se, miten eri alojen lainsäädäntöjen ja lainsäädäntövaltuuksien ehtoja ja jakoa määräävät toimivallat ja eri alojen säädökset suhteutuvat toisiinsa, jää konventin esityksessä monilta osin julkituomattomaan ja kaoottiseen tilaan. Sekavaan tilaan jäävät mm. toimivallat päättää lainsäädännön ehtoja ohjaavasta ja luovasta (esim. komission aloitemonopoli) hallinnosta ja sen suhteesta perusoikeuksiin ja demokraattiseen lainsäädäntöön.

Valtioneuvoston mukaan "Laekenin julistuksen tavoite lainsäädäntötoimien ja täytäntöönpanotoimenpiteiden selkeämmästä erottelusta jäi paljolti toteutumatta. Osittain tämän katsotaan johtuvan unionin toiminnan luonteesta, jolle on ominaista se, että lainsäädäntötoimintaa ja täytäntöönpanoa ei voida... täysin erottaa toisistaan". "Säädösvallan siirron nojalla annettavien asetusten ja täytäntöönpanosäädösten välinen ero on... herättänyt kysymyksiä. Erityisesti Suomen kannalta on pidetty ongelmallisena myös sitä, että lainsäädännön alaa ei ole selkeästi määritelty. Lisäksi kysymys siitä, miten lait ja puitelait soveltuvat säädöksinä sellaisille aloille, joilla unioni ei voi lainkaan harmonisoida jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä" on ongelmallinen (Valtioneuvoston selonteko, s. 19-20).

Konventin ehdotuksen mukaan lainsäädännön ja hallinnon ehtoja säädetään ratkaistavaksi yhä enemmän muilla tavoin kuin siten että kansat äänestävät lainsäätäjänsä, vaikka toimivalta päättää lainsäädännön ja hallinnon ehdot kuuluu demokratian mukaisesti kansalle siten, että nämä ehdot on säädetty päätettäväksi valitsemalla lainsäätäjät kansalaisten antamien äänien mukaan. Komissio mm. yhä enenevästi "valvoo perustuslaillisen sopimuksen määräysten sekä toimielinten sen nojalla hyväksymien toimenpiteiden soveltamista, sekä... unionin lainsäädännön toimeenpanoa" (Valtioneuvoston selonteko, s. 34). Kun unionin ylintä, yksinomaista toimivaltaa rajaavat vain sen toimivalloille alisteiset jäsenmaiden toimivallat, tällöin unionin ylimmät, kaupalliset toimivallat määräävät toimivaltaa suvereenisti itse itselleen määrittämällä viimekädessä kaikki haluamansa asiat ensisijassa jäsenmailta saamaansa unionin kaupalliseen toimivaltaan kuuluvina asioina.

Ville-Veikko Hirvelä
ATTAC

Unionin ja jäsenmaiden toimivallan jakaminen

Kompetenssi-kompetenssi ei toteudu käytännössä, oikeusjärjestyksen käsite muuttuu, kansanäänestys on välttämätön.

"Uutta toimivaltaa unioni voi saada vain perussopimuksia muuttamalla, mikä tapahtuu jäsenvaltioiden kansallisen ratifioinnin kautta, eli niin sanottu kompetenssikompetenssi säilyy jäsenvaltioilla". (pääministeri Vanhanen eduskunnassa)

Ennen perustuslain hyväksymistä on siksi varmistettava ja todennettava myös käytännössä yksityiskohtaisesti, että "unioni käyttää... vain sitä toimivaltaa, jonka jäsenvaltiot ovat sille antaneet perussopimuksen kautta ja... sitä toimivaltaa, jota erikseen ei ole unionille myönnetty, käyttävät jäsenvaltiot".(pääministeri Vanhanen eduskunnassa)

Antamalla unionille jonkin toimivallan tällä tavalla, jäsenmaat nimenomaan kuitenkaan eivät antaisi unionille konventin esityksestä seuraavaa toimivaltaa päättää siitä, kuuluvatko tuohon unionille annettuun toimivaltaan sellaiset asiat, joiden jäsenmaat eivät ole julkituoneet, eivätkä ehkä tarkoittaneet kuuluvan tuohon unionille antamaansa toimivaltaan.

Valtioneuvoston selontekokin toteaa, että konventin esityksessä unionin oikeudellisesti vaikuttavat säädökset "ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden" myös päätettäessä, miten "unionin tulee toimia jäsenvaltioiden sille perustuslaissa antaman toimivallan rajoissa perustuslaissa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi":

"Jälkikäteen tapahtuva valvonta on... luonteeltaan oikeudellista ja kuuluu siten unionin tuomioistuimelle" viimekätisenä ratkaisuvaltana. (valtioneuvoston selonteko s. 16 ja 17).

Tällä tavoin, niiden asioiden osalta, joita jäsenmaat eivät ole tarkoittaneet eivätkä julkituoneet unionin toimivaltaan (ei siis myöskään tuomiovaltaan) annettaviksi, konventin esityksessä ei toteudu se, että "kompetenssi-kompetenssi, eli viimekätinen valta päättää toimivaltuuksista, säilyy tulevaisuudessakin jäsenvaltioilla" (valtioneuvoston selonteko s.5),

EU:n perustuslain luonnos ei siis tosiasiallisesti toteuta kompetenssi-kompetenssia siltä osin kuin:

1. Konventin esitys ei säädä jäsenmaille toimivaltaa viimekätisesti määrittää eikä ratkaista, mihin sellaisiin asioihin, joita jäsenmaat eivät ole erikseen julkituodusti tarkoittaneet unionille antamansa toimivallan oikeudellisten vaikutusten kohteiksi, unionille annettu toimivalta saa vaikuttaa (ja millä tavalla).

Näiltä osin konventin esityksen mukaan sen, onko unionilla toimivalta jossain asiassa, päättää viime kädessä suvereenisti unioni yksin määrittämällä (lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltansa kokonaisvaikutuksella) ovatko jäsenmaat unionille antamissaan toimivalloissa luovuttaneet unionille toimivallan myös kyseiseen toimeen tai asiaan (joka voidaan aina määritellä monilla tavoilla minkä tahansa toimivallan määrittein), ja jos ovat, niin miltä osin ja missä merkityksessä, jos jäsenmaa ei katso itse tarkoittaneensa antaa unionille toimivaltaa kyseisen asian suhteen ?

Konventin esitys säätää unionille jäsenmaita ylemmän toimivallan sen ratkaisemiseen, millä tavoin unioni saa määrittää jäsenmaiden unionille luovuttaman toimivallan piiriin kuulumisen määritteillä asioita, joita koskien ei toimivaltaa "erikseen... ole unionille myönnetty" jäsenmaiden erikseen julkituomilla tarkoituksilla siitä miten kyseiset asiat saavat kuulua unionille annetun toimivallan vaikutuspiiriin.

2. Vaikka toimivallan siirtämisen periaatteen mukaan "unioni toimii jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa ja se toimivalta, jota perustuslaissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille", niin jäsenmaille ei ole kuitenkaan säädetty tämän edellyttämää unionia ylempää viimekätistä toimivaltaa määrittää sen tulkintaa, millaiseksi toimivallaksi lukemattomien ennalta eksplikoimattomien asioiden osalta unionille luovutettujen toimivaltojen soveltaminen saa muodostua.

Tältä osin se, että "kompetenssi-kompetenssi, eli viimekätinen valta päättää toimivaltuuksista, säilyy tulevaisuudessakin jäsenvaltioilla" (valtioneuvoston selonteko s.5), merkitsee fiktiota, jossa unioni käyttää kaikkea haluamaansa toimivaltaa, mutta määrittää kaiken suvereenisti käyttöönsä ottamansa toimivallan ylimpien, kaupallisten toimivaltojensa piiristä käsin (ja siten ikään kuin jäsenmaat olisivat säätäneet sille toimivallan sellaisten asioiden osalta, joiden jäsenmaat eivät ole säätäessään mieltäneet säätämänsä toimivallan piiriin kuuluviksi)

Jotta jäsenmailla olisi myös todellisuudessa valta ratkaista, mitä toimivaltaa ne unionin käyttöön luovuttavat, niin viimekädessä jäsenmaiden on voitava tietää ja demokraattisesti ratkaista, mihin ja miten ne ovat minkäkin asian suhteen unionille antamaansa toimivaltaa luovuttaneet unionin käytettäväksi.

3. On mahdotonta, että jäsenmaat voisivat olla todella tarkoittaneet unionille annettavaksi toimivallan asioihin, joihin maat eivät toimivallan annettuaan tiedä antaneensa unionille toimivaltaa.

Siten toimivalta on varsinaisesti annettu vain asioihin, joiden jäsenmaat viimekädessä katsovat yksimielisesti kuuluvan siihen toimivaltaan, jonka he ovat tarkoittaneet unionille antaa.

Unionilla ei tällöin voi olla oikeutta yksinomaisella toimivallallaan tai tuomiovallallaan suorittaa lainsäädäntö- tai muita toimia, joiden lainsäädännöllisiin vaikutuksiin jäsenmaa tai sen kansanedustuslaitos ei katso antaneensa unionille valtuuksia.

Etenkään jos unionin säädöstä, jonka säätämiseen valtio katsoo saaneensa kansaltaan valtuudet, pyritään unionin toimesta tulkitsemaan toimivaltana, jota maa ei katso säätäneensä unionille kuuluvaksi, ja jonka unionille luovuttamiseen kansa ei katso antaneensa valtuuksia.

4. EU:n perustuslain luonnos ei säädä jäsenmaille toimivaltaa määrittää ja ratkaista, mitä niiden unionille antamaan toimivaltaan kuuluu ja mitä ei, vaan jättää unionille vallan määrittää mikä tahansa käyttämänsä valta jäsenmailta saamansa toimivallan puitteisiin kuvaamalla suoritettavan toimenpiteen unionille säädetyn toimivallan termein ja mitätöi näin maiden valtaa määrittää unionin toimivalta.

Kun unionin laki ja oikeus on konventin esittämällä tavoin jäsenmaiden lain ja oikeuden yläpuolella, niin unioni päättää jäsenmaihin nähden suvereenisti itselleen toimivallan kaikkiin haluamiinsa asioihin, joita se haluaa muotoilla jäsenmaiden sille antamaan toimivaltaan kuuluviksi.

Tällainen unionin toimivallan käyttö siis vaarantaa perustuslaillisen demokratian edellyttämää kansalaisten ylintä valtaa määrätä äänestämällä lainsäädännön ehdot ja niiden mukaiset perusoikeutensa.

Jotta unionin toimivalta säilyisi aidosti jäsenmaiden sille antamana toimivaltana, unioni ei voisi viimekädessä yksinomaisella toimivallallaan itse suvereenisti määrittää käyttämäänsä valtaa jäsenmaiden sille antamaksi vallaksi.

Unionilla ei voi olla vain jäsenmailta saatua toimivaltaa, jos sillä on valtaa, jonka jäsenmaiden sille antamana olon sisällön unioni viimekädessä itse suvereenisti päättää itselleen annetun toimivallan määrittämisellään :

5. Kun esim. EU:n kauppapolitiikalle kuuluva yksinomainen toimivalta on voimakkainta toimivaltaa, ja koska jokainen kaupallinen toiminto sisältää väistämättä lukuisia muiden elämänalojen (sosiaalisia ym.) toimintoja, niihin kohdistetaan yhä ensisijaisemmin kaupankäynnin oikeuksien mukaisia ja sitovia oikeudellisia ehtoja. (jollei näitä aloja suljeta pois kauppapoliittisen toimivallan piiristä).

Unionin kaupallinen toimivalta alkaa näiltä osin määrätä ensi sijassa kaupankäynnin logiikalla oikeuden ehtoja muilla elämänaloilla, joita jäsenmaat eivät ole julkituodusti määrittäneet, eivätkä tarkoittaneet määrättävän (edes EU:n perustuslaissa) ensi sijassa kaupan ehdoin. Näin käy etenkin kun kaikki säädösaloitteet tulevat lähteestä, komissiolta, jonka toimivalta on rakenteellisesti määrätty painottuneeksi kaupallisten oikeuksien edistämiseen.

Unionin kaupallinen toimivalta laajentaa näin itse itseään elämänaloille ja toimintoihin, joita jäsenmaat eivät EU:n perustuslaissa ole nimenomaisesti määrittäneet ensisijaisesti kaupankäynniksi. Näille aloille ja toimintoihin komissio laajentaa aloitteillaan toimivaltaansa yksinkertaisesti vain määrittämällä minkä tahansa aloitteensa ja käyttämänsä vallan jäsenmailta saamansa kaupallisen toimivallan määrittein.

6. Konventin esityksessä "komission yksinomainen aloiteoikeus lainsäädännön antamiseen vahvistuu entisestään. Jäsenvaltioille jää ainoastaan rinnakkainen aloiteoikeus lähinnä rikosoikeudellisessa yhteistyössä ja poliisiyhteistyössä. Komission asema vahvistuu myös siitä syystä, että se tekee aloitteet unionin vuotuisten ja monivuotisten ohjelmien laatimiseksi. Myös yhteisölle ehdotettu oikeushenkilöllisyys vahvistaa unionin itsenäistä olemassaoloa". "Vaikka Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen muuttaminen vaatii jatkossakin kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointia, kehittyy unionin oikeus myös autonomisesti, yksittäisen jäsenvaltion voimatta sitä useinkaan estää". (Kirsti Rissanen 2.9.2003)

Kompetenssi-kompetenssi edellyttäisi että jäsenmaiden demokratioilla tulee säilyä päätösvalta unionille kuuluvista toimivalloista, ja eri alojen välisistä toimivaltajaoista, eikä niitä koskevan päätösvallan jäsenmailta poisantamisesta voida sopia muutoin kuin kaikkien sopimusmaiden hyväksymin ehdoin. "Jäsenvaltiot ovat unionin toimivallan lähde. Tästä seuraa, että valta päättää unionin toimivallan rajoista (nk. kompetenssikompetenssi) tulee säilyttää jäsenvaltioiden käsissä. Unionin toiminnan tulee perustua unionille annettuun nimenomaiseen valtuutukseen ja toimivaltaan. Unionin omien instituutioiden ei tule voida säännellä oman toimintansa perusteita jäsenvaltioita sitovalla tavalla. Unionin kehittämisen suurten linjojen tulee pysyä kompetenssikompetenssin haltijoiden käsissä". (SuVL 1/2003 vp)

Merkitsee järkyttävää muutosta koko oikeusjärjestyksen käsitteessä, jos perinnöltään hiili- ja teräsyhteisöluonteisen ja ensisijassa pääomien ja kauppatavaroiden liikeoikeuksia toteuttaneen talousyhteisön säädösrakenteet ja toimivallat itsenäistetään perustuslakien yläpuolelle ja nimitetään "perustuslaiksi".

Demokratian ja perusoikeuksien kannalta olennaista ei tällöin ole todellakaan se, että "kehittyneen maailman" perustuslakien yläpuolelle asetettavan hiili- ja teräsunionin "uudistuksen myötä unionin demokraattinen legitimiteetti vahvistuu" (Valtioneuvoston selonteko, s. 6), vaan se että lain ylimpänä tasona olevan perustuslain luonne demokratiasta ja perusoikeuksista johdettavana lainsäädännön ehtojen kokonaisuutena heikkenee. Ei ole mahdollista "edistää kansalaisten oikeuksia" alistamalla ne hiili- ja teräsyhteisöltä perityille kaupan oikeuksille ja kutsumalla tätä perustuslaiksi.

Vaikka "eurooppalaisuus on selvästi muuta kuin amerikkalaisuus tai afrikkalaisuus", silti "EU-laisuutta tai unionilaisuutta ei kuitenkaan vielä ole olemassa".(Kirsti Rissanen 2.9.2003)

"On... selvää, että sopimusmääräykset merkitsisivät EU:n liittymissopimuksen voimaansaattamislailla perustuslakiin tehdyn poikkeuksen laajentamista siten, että sopimuksen ja sen voimaansaattamislain hyväksyminen edellyttäisi PL 94.2 ja 95.2 §:n mukaista määräenemmistöä". Suomen EU-kansanäänestyksen aikaiseen tilanteeseen nähden sopimus sisältää toimivallan ehtoihin nähden "muutoksia, joiden voi varsin merkittävästi katsoa vaikuttavan jäsenvaltioiden asemaan".

"Perustuslakisopimuksella... todella tavoitellaan perustuslaille ominaisia konstitutiivisia, "perustavia" vaikutuksia. Näihin viittaa hyvin vahvasti... jo... I-1 artiklan kohta, jossa puhutaan Euroopan unionin "perustamisesta" ja tuetaan tämä paitsi jäsenvaltioiden myös kansalaisten tahtoon. Konstituoivaa vaikutusta ilmentää myös oikeushenkilö-ominaisuuden antaminen EU:lle (I-6 art.). Perustuslailla tulisi olla perustuslaille ominainen legitimiteetti. Koko perustuslakihankkeen taustalle on... pyrkimys täyttää EU:n legitimiteettivajetta, tuottaa EU:lla jo nyt olevan valtiosäännön tueksi sitä vastaavaa valtiosääntökulttuuria. Juuri kansanäänestysmenettelyssä voidaan syventää EU-kansalaisten tietoisuutta EU:n perustuslaillisista ulottuvuuksista, ja juuri kansanäänestyksen avulla voidaan pyrkiä turvaamaan EU-perustuslain legitimiteetti. Ja juuri kansanäänestyksessä EU-kansalaiset voivat ilmaista sen tahtonsa, johon I-1 artiklassa viitataan".

"EU-näkökulma perustelee vahvasti kansanäänestyksen järjestämistä mahdollisimman monessa jäsenvaltiossa, myös Suomessa". (Yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuorin lausunto perustuslakivaliokunnalle 9.9.2003).

Ville-Veikko Hirvelä
ATTAC

1. Mikä on eduskunnan linjausten mukainen Suomen ratkaisu?
2. Miksi muut ratkaisut, kuin eduskunnan edellyttämä kansallisen
toimivallan suoja, ovat erittäin ongelmallisia ja epäjohdonmukaisia?
a) On demokratian vastaista, että kansallinen toimivalta siirrettäisiin
unionille kun eduskunnan lisäksi myöskään 95 % kansalaisista ei gallupin
mukaan yleensäkään kannata että toimivaltaa näin siirrettäisiin lisää
pois jäsenmailta unionille
b) Unionin ulkoisen päätöksenteon sitomisella sisäisessä päätöksenteossa
toimialakohtaisesti edellytettyihin yksimielisyys- ym. päätösvallan
käytön ehtoihin ei pystytä varmistamaan julkisten peruspalvelujen
suojaa.
c) Miksi päätösvallan sitominen EU:n perustuslain muilta osin asettamaan
toimivallan jakoon ei varmista julkisten peruspalvelujen suojaa
d) Miksi lakien yhdenmukaistamisen kielto ei pysty varmistamaan
julkisten hyvinvointi- ym. palvelujen suojaa WTO-sopimusten osalta
e) EU ei WTO:ssa pysty edes kontrolloimaan, mitä tehdyistä sitoumuksista
voi seurata
3. Yhteenveto tilanteesta Nizzan sopimuksen suojaehtojen kannalta
Lisätieto: Nizzan 133 artiklan 7 julkisia palveluja suojaavaa ehtoa
Vaihtoehtoinen esitys
YK:n ehdot

1. Mikä on eduskunnan linjausten mukainen Suomen ratkaisu

Valtioneuvosto katsoo uudessa selonteossaan, että kauppapolitiikan osalta "sopimusluonnoksen tekstiä on vielä selvennettävä" mm. koska "valtioneuvosto pitää välttämättömänä, että sopimusmääräykset turvaavat julkisia peruspalveluja... koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla".

Eduskunnan suuren valiokunnan mukaan tämä turvataan selkeimmin huolehtimalla "julkisten peruspalvelujen... pysymisestä kansallisessa toimivallassa" siten, että tätä vaatineita valiokuntien "aikaisempia kannanottoja voi lähtökohtaisesti pitää edelleen pätevinä" (ja konventin esitykset "puolestaan poikkeavat niistä, kuten kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kaupan siirtyminen kokonaan yhteisön toimivaltaan".) (SuVL 1/2003 vp, 18.6.-03).

Eduskunnan "valiokunnan lausunto on... lähtökohta Suomen edustajien kannanotoille EU-päätöksenteossa, ja... milloin siitä joudutaan esimerkiksi muuttuneiden olosuhteiden vuoksi poikkeamaan, on menettelyn perusteet tarkoin selvitettävä eduskunnan asianomaiselle valiokunnalle" (EV - HE 318/1994 vp). Koska ei ole esitetty näin edellytettyä selvitystä perusteista, miksi näistä menestyksekkäästi Nizzan sopimukseen eduskunnan valiokuntien kantojen mukaisesti linjattuina läpiviedyistä Suomen kannan tavoitteista tulisi luopua, niin näistä eduskunnan linjaamista Suomen kannan tavoitteista ei ole perusteita poiketa :

Nizzassa "muutetun 133 artiklan sisällössä otetaan huomioon keskeiset... ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan lausuntoihin sisältyvät kannanotot", joiden mukaisesti "artiklan soveltamisalaan eli yhteisen kauppapolitiikan piiriin" eivät sisälly "kulttuuri- ja audiovisuaalipalvelut sekä koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut" (UaVM 17/2001 vp ja SuVL 5/2001) ja määrätyt päätökset edellyttävät yksimielisyyttä, horisontaalisidosten huomiointia ja harmonisointikieltoehtoja.

"On olennaista turvata kansalliset vaikutusmahdollisuudet ministerineuvoston päätöksenteossa" perustuen "samoihin linjauksiin kuin Suomen tavoitteet jo Nizzan sopimusta valmistelleessa hallitustenvälisessä konferenssissa vuonna 2001" (Valtioneuvoston selonteko) siten, että "mahdollisuuksiamme järjestää julkisia palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla ei heikennetä" Nizzassa saavutetusta tasosta (hallitus 14.5.2003)

Valtioneuvoston "välttämättömänä" pitämä julkisten peruspalvelujemme päätösvallan säilyttäminen turvataan näin tehokkaimmin, selkeimmin ja yksinkertaisimmin eduskunnan valiokuntien täsmentämällä tavalla, siten että:

a) Artikla III-217 (4) saatetaan seuraavaan Nizzassa saavutetut 5 suojaehtoa (ks.liite 1. tämän tekstin lopussa) tiivistetysti yhteen vetävään muotoon:

"Päätökset terveys-, sosiaali-, koulutus- ja kulttuuripalveluista edellyttävät unionin päätöksen lisäksi jäsenvaltioiden yhteistä sopimusta. Unioni ja jäsenvaltiot neuvottelevat ja tekevät yhdessä näin neuvoteltavat päätökset ja sopimukset.

Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti sellaisten horisontaalisten tai muiden sopimusten neuvottelemisesta ja tekemisestä, jotka koskevat yllämainittuja palveluja tai henkisen omaisuuden kaupallisia näkökohtia tai jotka sisältävät jäsenmaan julkisia palveluja koskevia ehtoja, joista päättäminen edellyttää yksimielisyyttä tai erityisiä toimivallan käyttöä koskevia ehtoja päätettäessä unionin sisäisiä säädöksiä.

b) Investoinnit suljetaan vastaavasti ulos artikloissa III-216 ja III-217.1.

Näin tulee menetellä myös, koska:

a) Yli 75% konventtiedustajien tekemästä n. sadasta kauppapolitiikan artiklaesityksistä esitti vastaavan suuntaisia ratkaisuja hyvinvointipalvelujen ja/tai joidenkin julkisten palvelujen suojaamiseksi ja/tai investointien pitämiseksi kauppapoliittisen päätösvallan ulkopuolella (mm. Ranskan ja Saksan ulkoministerien esitykset) ja/tai kestävän kehityksen tai tasa-arvon tai demokraattisen yleishallinnollisen kontrollin lisäämiseksi kauppapolitiikassa. Silti konventin lopullisesta esityksestä päätti vain konventin puheenjohtajisto vastoin konventtiedustajien esitysten enemmistöä.

Suomen tulee esittää demokraattinen vaihtoehto, jolle pystytään löytämään laajalti tukea useiden eri jäsenmaiden sisällä. Sekä jaetun toimivallan että tukitoimivallan aloilla on julkisten peruspalvelujen osalta hyvät mahdollisuudet säilyttää tiivistetyssä muodossa koko Nizzan sopimuksen kauppapolitiikkaan kuulunut suoja (ks. liite 1. tämän paperin lopussa), jos Suomi tekee tällaisen esityksen ja pitää siitä kiinni. Myös Ruotsissa ja Britanniassa on tapahtumassa vastaavan suuntaista heräämistä. Ja useiden maiden edustajat esittivät siis jo konventissa Suomen Nizzassa neuvotteleman suojaratkaisun suuntaisia, yllä esittämämme artiklamuodon ja eduskunnan alla siteerattujen linjausten kaltaisia hyvinvointipalvelujen toimivallan ja muut Nizzan ehdot suojaavia ratkaisuja:

b) Suomen tavoite on siis jo Nizzassa ja siitä lähtien ollut eduskunnan valiokuntien täsmentämällä, alla siteeratulla tavalla säilyttää julkisia peruspalveluja koskeva päätösvaltamme selkeästi pitämällä julkisten hyvinvointipalvelujen toimivaltamme kauppapolitiikan yksinomaisen toimivallan ulkopuolella sekä säilyttää samalla toisaalta seuraavasti lisäksi myös mm. yksimielinen päätöksenteko ja harmonisointikielto eräissä peruspalvelujen kysymyksissä, joissa EU:n sisäiset säännötkin tätä edellyttävät :

"Ulkoasiainvaliokunta (UaVL 8/2000 vp)... pitää tärkeänä, että yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalan laajentamisella ei yhteisön toimivallan piiriin saateta keskeisiin hyvinvointipalveluihin liittyvien palveluiden kauppaa taikka investointeja" (SuVL 2000/5 vp)

"Talousvaliokunta... korostaa, että ulkosopimuksilla ei saa vaarantaa perusoikeuksia" (SuVL 2000/5 vp). "Suomen kannan tulee loppuun asti olla se, että 133 artiklan määräenemmistöpäätösten laajentaminen koskemaan myös palveluiden... kauppaa sekä suoria investointeja jättää soveltamisalan ulkopuolelle...arkaluontoiset alat kuten kulttuurin, koulutuksen... ja julkisen terveydenhuollon" (TaVL 14/2000 vp)

"Palvelusektoreiden liberalisointivelvoitteiden ulkopuolelle on jätettävä sivistykselliset ja kulttuurilliset peruspalvelut" siten, että ne "on jätettävä 133 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle". Tältä osin myös "investoinnit on rajattava artiklan soveltamisalan ulkopuolelle". (SiVL 14/2000 vp)

"Myös investointien osalta henkisen omaisuuden kaupan kysymykset tulee rajata yhteisön toimivallan ulkopuolelle, koska investointisopimusten vastavuoroisuuteen perustuvat järjestelyt eivät ole siirrettävissä henkisen omaisuuden suojaa koskeviin kysymyksiin". (SuVL 2000/5 vp).

"Sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta artiklan 133 muuttamisessa on merkityksellistä toisaalta komission toimivallan ja kauppapoliittisen päätäntävallan kasvattaminen ja toisaalta määräenemmistöpäätösten lisääminen". Siten toimi- ja päätäntävallan osalta "hyvinvointipalveluja ei tule nähdä ensisijaisesti kauppapoliittisina asioina eikä niitä tule myöskään päätöksenteossa alistaa kauppapolitiikalle". "Sosiaali- ja terveysvaliokunta... ehdottaa... ulkopuolelle rajattavien asioiden nimenomaista mainitsemista artiklassa", "eikä kauppapoliittisen päätäntävallan kasvattaminen sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta ole kannatettavaa" (StVL 21/2000 vp).

(Myös määräenemmistöpäätösten suhteen "hyvinvointipalvelut, lakisääteisen sosiaaliturvan vakuutuspalvelut, julkiset työvoimapalvelut,... sekä lakisääteiset kuntien palvelut ovat... kysymyksiä", joihin liittyen "valiokunta... ehdottaa määräenemmistöpäätöksenteon ulkopuolelle rajattavien asioiden luettelointia sopimusartiklassa". Myös tältä kannalta "on ensiarvoista varmistaa, että poikkeamat ovat selkeästi tulkittavia ja alaltaan riittävän laajoja". (StVL 21/2000 vp ja SuVL 2000/5 vp).)

"Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta (TyVL 14/2000 vp) kannattaa... että hyvinvointipalvelut... rajataan artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunta katsoo, että rajaukset on toteutettava artiklaan otettavin, riittävästi yksilöidyin määräyksin." (SuVL 2000/5 vp)

Ympäristövaliokunta edellyttää, että hyvinvointipalveluja koskien "kansallisesti arkaluontoisten asioiden" toimivaltaa ja jäsenmaiden yksimielisyyttä koskevat "rajaukset sisällytetään 133 artiklan tekstiin" (YmVL 14/2000 vp ja SuVL 2000/5 vp)

Nizzan sopimukseen läpiviedyn Suomen kannan mukaan tuli näin "edellyttää kansallisen toimivallan tai yksimielisen päätöksenteon säilyttämistä" kysymyskohtaisesti eduskunnan täsmentämällä tavalla siten, että "kysymysten rajaukset voitaisiin valiokunnan mielestä toteuttaa myös negatiivilistan kautta, mikäli riittävän selkeästä rajausten määrittelystä kyetään pääsemään sopimukseen" (SuVL 2000/5 vp). Sopimukseen päästiin sekä toimivallan säilyttämisen negatiivilistan että muiden, mm. yksimielisyyttä koskevien ehtojen osalta Nizzassa, jossa Suomen kanta toteutui näin juuri eduskunnan täsmentämässä muodossa.

Investoinnit eivät kuuluneet tähän Suomen tavoitteet toteuttavaan ja Suomen kannan mukaisesti hyväksyttävään Nizzan sopimuksen kauppapoliittiseen toimivaltaan. Kun hallituksemme mukaan "mahdollisuuksiamme järjestää julkisia palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla" ei tule heikentää, niin mikäli investoinnit sisällytetään yhteisön kauppapolitiikan yksinomaiseen toimivaltaan, Suomi menettää mahdollisuuksiaan päättää julkisista palveluistaan.

2. Miksi muut ratkaisut, kuin eduskunnan edellyttämä kansallisen toimivallan suoja, ovat erittäin ongelmallisia ja epäjohdonmukaisia

On merkillistä ja vaikea ymmärtää, miksi hyvinvointipalvelujen suojaamiseksi alettaisiin yrittää etsiä ylläesitettyyn verrattuna huomattavasti epäselvempiä, tehottomampia ja eduskunnan kannasta poikkeavia monimutkaisia ratkaisuyrityksiä, jotka sisältävät lukuisia seuraavassa esitettäviä ongelmia, eivätkä siis suojaa tehokkaasti hyvinvointipalvelujen kansallista toimi- ja päätösvaltaa:

1. On demokratian vastaista, että (pelkän "kansallisen päätöksenteon" säilyttämisen nimissä) kansallinen toimivalta siirrettäisiin unionille tilanteessa, jossa eduskunnan lisäksi myöskään 95 % kansalaisista ei gallupin mukaan yleensäkään kannata tätä että toimivaltaa siirettäisiin lisää pois jäsenmailta unionille ja haastatelluista suomalaisista 4/5 haluaa terveys- ja koulutuspalvelujen säilyvän (kansallisen toimivallan lisäksi myös) jopa kunnallisessa hallinnassa (STT 23.6.-03).

2. Unionin ulkoisen päätöksenteon sitomisella sisäisessä päätöksenteossa toimialakohtaisesti edellytettyihin yksimielisyys- ym. päätösvallan käytön ehtoihin ei pystytä varmistamaan julkisten peruspalvelujen suojaa.

a) Unionin yksimielinen päätöksenteko ja päätösvalta eivät ole samaa kuin kansallinen päätöksenteko. Etenkään kun unionin (yksimielisessäkään) päätöksenteossa ei päätetä kansallisesti edes siitä mitä keskeisimmästä seikasta, mistä asioista aletaan ylipäätään tehdä päätösesityksiä, ja millaisilla tematisaatioilla.

Konventin esityksen mukaan myöskään unionin sisäisessä päätöksenteossa "kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka on ristiriidassa unionin" markkina- ja kauppapolitiikan etujen kanssa (III-55). Esitys vaatii mm. että "jäsenvaltiot eivät toteuta eivätkä pidä voimassa mitään toimenpidettä, joka koskee julkisia yrityksiä taikka yrityksiä, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, ja joka on ristiriidassa" esim. tavaroiden tai pääomien liikkeiden ja sijoitusten yhtäläisen kohtelun kanssa. Julkiset tukitoimet eivät saa muuttaa kilpailun eivätkä "kaupankäynnin edellytyksiä unionissa yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla" (III-55, I-4, III-58)

Usein jopa tärkeämpää, kuin kansallinen osallistuminen unionin tekemien esitysten käsittelyyn, on sitä koskeva aloitevalta, mistä asioista voidaan minkäkinlaisella tematisaatiolla ylipäätään esittää päätöksiä ratkaistaviksi. Tämä ratkaiseva valta menetettäisiin täysin alistetuksi unionin kaupallisesti painottuneen toimivaltarakenteen kokonaisuudelle, jos kuviteltaisiin että päätöksenteko säilyisi kansallisena sitomalla unionin ulkoinen päätöksenteko aloihin, joilla unionin sisäisissä säädöksissä "unionin säädösten antaminen edellyttää yksimielisyyttä" (artikla III- 227 (9), jonka osalta on hyvin epävarmaa, miten osuvasti tämä ehto saataisiin ulotettua koskemaan myös artiklaa III-217, joka on nyt suljettu pois sen piiristä).

b) Palvelujen tai henkisen omaisuuden kauppaa tai investointeja koskevat päätökset eivät ole unionin kauppapolitiikan yksinomaisen toimivallan tuottamien esitysten osalta edes tematisoituina päätöksiksi niistä terveys-, koulutus- tai sosiaalipoliittisista vaikutuksista, joita päätöksillä tulisi olemaan.

Asiat, jotka kansallisessa päätöksenteossa tulisivat julki hyvinvointipoliittisen toimivallan kysymyksinä, muotoillaan unionin päätösesityksissä sen kaupallisesti painottuneen toimivaltarakenteen kokonaisuuden johdosta kaupan termein määriteltyinä, muotoiltuina ja esiteltyinä kaupan ratkaisuina.

On myös erittäin hataraa miten vain kauppana tematisoitujen päätösesitysten vaikutukset - jotka jäisivät viimekädessä WTO:n riidanratkaisun saneltaviksi - seulottaisiin kauppapolitiikan valmistelukoneistossa yksimielisyyttä edellyttäviksi terveys-, koulutus- tai sosiaalipoliittisiksi ratkaisuiksi. Unionin toimivallalla ei tällaisissa päätösesityksissä määritetä kriteerejä tai edes tematisaatioita sille, millaiset hyvinvointipoliittiset vaikutukset ovat päätösten seurauksena sallittuja. Näin hyvinvointipoliittisen toimivallan ja lainsäädännön ehdot jäävät määrittymään sitovasti kaupallisten ratkaisumuotoilujen satunnaisina tai ei-julkituotuina sivutuotteina (siis siltäkin osin kuin hyvinvointipoliittinen lainsäädäntövalta jäisi muodollisesti kansalliseksi).

c) Kansallista päätöksentekoa ei voida selkeästi eikä tehokkaasti suojata sitomalla sitä aloihin, joilla unionin sisäisissä säädöksissä "unionin säädösten antaminen edellyttää yksimielisyyttä" (artikla III- 227 (9)), tai toimivaltaa koskevia ehtoja, myöskään koska:

* Terveys-, koulutus- ja sosiaalialoilla konventin esitykset EU:n sisäisistä säädöksistä eivät tarjoa selkeää eivätkä kattavaa suojaa sille, ettei terveys-, koulutus- ja sosiaalihallintomme mahdollisuuksia järjestää näiden alojen palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla voida heikentää. Sisäisessä säännöstössä yksimielisyysvaatimukset ovat heikkoja eivätkä lainkaan kattavia näidenkään peruspalvelujen kannalta. Konventin esityksen mukaan yksimielisiä päätöksiä ei tarvittaisi esim. kansanterveyden (III-179.4.ja 5.) tukea, koordinointia tai täydentämistä koskevissa unionin laeissa ja säädöksissä tai koulutusta ja ammattikoulutusta koskevissa säädöksissä (182.4. ja 183.4.). Samoin työturvallisuuden, työntekijöiden terveyden ja sosiaaliturvan, työolojen ja -ehtojen, osalta voidaan ilman yksimielistä päätöstä "eurooppalailla tai -puitelailla vahvistaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää... parhaiden käytäntöjen vaihtoa" ja "innovatiivisiä lähestymistapoja" ottaen huomioon "unionin talouden kilpailukyvyn säilyttämisen" (III-103 ja III-104.1-3). Kun Suomen "lähtökohtana on edelleen se, että sosiaalipolitiikan perusperiaatteiden määrittäminen säilyy kansallisessa toimivallassa", on hyvin epäselvää, miten tämä turvataan (Valtioneuvoston selonteko). Lisäksi on hyvin tulkinnanvaraista, millä ehdoin kauppapolitiikan päätösmuotoiluja näiden alojen suhteen tulkittaisiin.

Epäselväksi ja tulkinnanvaraisiksi jää esim. terveyden osalta, mikä on "ihmisten terveyden suojelu ja parantaminen", jota koskeva "Unionin toimivallan laajuus ja sen käyttöä koskevat säännöt määritetään III osan kutakin alaa koskevissa erityismääräyksissä" (I-11.6). Näissä määräyksissä on kuitenkin ensisijassa suoraan terveyttä koskevia erityismääräyksiä lähinnä vain "kansanterveydestä" (III-179). Mm. alkoholipolitiikan kohtalo osoittaa, miten helposti sosiaali- ja terveyspoliittiset intressit jäävät EU:n sisäisten sääntöjen puitteissakin alisteisiksi tavaroiden vapaan liikkuvuuden ehdoille. Terveyspalveluille on perustuslaissa erityisesti määritetty suojattu asema vain lähinnä unionin kansanterveyttä koskevien toimien suhteen : "Unionin toiminnassa kansanterveyden alalla otetaan täysin huomioon terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät jäsenvaltioiden velvollisuudet" (III-179, kohta 7). Siltä osin kuin terveyspalvelut eivät ole unionin kansanterveyteen vaikuttavien toimien kohteena, esitys perustuslaista ei määritä terveyspalveluille spesifiä oikeudellista statusta. Tällaisiin toiminnan alakategorioihin nähden (terveyspalvelut), joita unionin perustuslaki ei julkituodusti eriytä yleisestä kategoriasta (palvelut), johon unionilla on yleinen, yksinomaisen kauppapolitiikan toimivalta, unioni soveltaa toimivaltaansa tällaiselle erityisalalle yleisenä kaupan toimivaltana.

* Niiden alojen tai kysymysten määritykset, rajat ja ehdot, joissa edellytettäisiin esim. yksimielistä päätöksentekoa eivät ole unionin sisäisestikään vakaat eivätkä suojatut jäsenmaiden itse ratkaistaviksi, vaan ovat liiketilassa jääden riippumaan unionin muiden toimivaltojen tulkinnoista, muiden toimivaltojensa puitteiden mukaan määrittämien toimien sitovista vaikutuksista, EU:n tuomioistuimen tuomista määritteistä, avoimesta koordinaatiosta, yleishyödyllisten palvelujen "vihreän kirjan" ilmentämän prosessin tulevasta kehityksestä yms. (Käyttömahdollisuuksiltaan laaja avoin koordinaatio on selkeästi käytössä mm. sosiaalipolitiikassa (III-107 artikla) ja kansanterveydessä (III-179 artikla). Valtioneuvoston mukaan "Niissä III osan artikloissa, joihin avointa koordinaatiomenetelmää muistuttavat keinot on lisätty, olisi muotoilun oltava yleisempi ja jäsenvaltioiden poliittista yhteistyötä korostava".)

* Sosiaali- ja terveyssektorin ulkopuoliset sisämarkkina- ym. säädökset johtavat useilla eri tavoilla muutoinkin entistä enemmän mm. terveyspalvelujen kaupallistamiseen ja markkinaehtoistumiseen Euroopan eri maissa eri tavoin. On selvää, että EU:n kauppapoliittisen toimivallan laajentaminen kattamaan myös hyvinvointipalvelut ja investoinnit vahvistaisi myös tätä sisäistä tendenssiä, joka heikentää mahdollisuuksiamme järjestää julkisia palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla. Lisäksi pelkkä yksimielisyysvaatimus on kansallisen toimivallan kannalta nykyistä huomattavasti heikompi suoja. Kaupallisissa puitteissa kansalliselle terveys- ja sosiaalipoliittisille tavoitteenasetteluille asetetaan tiukat velvoitteet ja tarpeellisuuskriteerit. Ja mm. yleishyödyllisten palvelujen uusi horisontaaliartikla tekisi tilanteen entistäkin monimutkaisemmaksi (ks. artiklaa III-6 käsittelevä tämän tekstin osio). Jäisi myös hyvin hämäräksi, millaista on horisontaalisuojan soveltaminen esim. sijoitusoikeuksiin (tai yleisemmin sisämarkkinavapauksiin) artiklaan I-4 nojautuen, sen jälkeen jos investoinnit sisällytetään konventin esityksen tavoin kauppapolitiikan yksinomaiseen toimivaltaan. Asiat ratkaistaan viimekädessä EU:n toimivaltojen nojalla EU:n tuomioistuimessa, ja käytännössä yhä enemmän WTO:n riidanratkaisulle alisteisin kaupallisten oikeuksien edistämiseksi tehtävin ratkaisuin.

* Uuden määrityksen mukaista "jaettua toimivaltaa" edellyttävillä aloilla kuten sosiaalipolitiikassa, kuluttajansuojassa ja kansanterveyden turvallisuuskysymyksissä, asiat siirtyvät unionin toimivaltaan sitä mukaa kuin unioni antaa niihin vaikuttavaa lainsäädäntöä. Unioni saa siis ottaa jäsenmailta pois kaiken toimivallan sitä mukaa kuin se haluaa. Näin siirtyisi hyvinvointipalveluja koskevaa toimivaltaa voimakkaasti EU:n (ja käytännössä WTO:n) kauppapolitiikalle, vaikka 95% suomalaisista ei kannata yleensäkään konventin esittämää vallan siirtämistä jäsenmailta komissiolle ja muille EU:n elimille (HS 14.6. 03).

Mikäli "niissä kysymyksissä, joissa EU:n sisäisten säädösten antaminen edellyttää yksimielisyyttä, vaaditaan yksimielisyyttä myös kauppapolitiikassa " (Valtioneuvoston selonteko) niin tämän turvaaminen edellyttäisi erittäin paljon muutakin kuin vain passiivisesti vaikutetuiksi joutuvien aloja koskevan ulkoisen toimivallan sitomista niiden aktiivisesti vaikuttavina olemisen sisäisten toimien ehtoihin (aloihin, joilla unionin sisäisissä säädöksissä "unionin säädösten antaminen edellyttää yksimielisyyttä" (artikla III- 227 (9)). Konventin esityksen mukaan työturvallisuuden, tyontekijöiden terveyden ja sosiaaliturvan, työolojen ja -ehtojen, osalta komissio voi tehdä avoimella koordinaatiolla "aloitteita, joilla on tarkoitus vahvistaa suuntaviivoja ja indikaattoreita" (III-107) ottaen huomioon "unionin talouden kilpailukyvyn säilyttämisen" (III-103)

3. Miksi päätösvallan sitominen EU:n perustuslain muilta osin asettamaan toimivallan jakoon ei varmista julkisten peruspalvelujen suojaa

On oikein, että hallitus pitää "välttämättöminä määräyksiä siitä, ettei kauppapolitiikan kautta vaikuteta sisäisesti unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan jakoon". Mutta on virhe luulla, että muutoksella, joka "ulottaa unionin kauppapoliittisen toimivallan kaikkiin palveluihin" ja suoriin ulkomaisiin investointeihin "ei ole vaikutusta unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan jakoon EU:n sisäisissä kysymyksissä" (selonteko).

Konventin esitys antaa kauppapolitiikalle yksinomaisen toimivallan "antaa lainsäädätöä ja oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä" kaikesta kaupasta ja suorista ulkomaisista investoinneista siten että jäsenmaat voivat antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä vain unionin tai sen lain niille erikseen rajaamissa puitteissa (artiklat I-11 (1), I-12 ja III- 216). Unionin kauppapoliittiset säädökset ja toimivalta eivät jäsenmaihin nähden "korvaa niiden toimivaltaa" säätää muita kuin kauppaa tai suoria ulkomaisia investointeja koskevia lakeja esim. "ihmisten terveyden suojelusta ja parantamisesta" (I-11 (5)), mutta ne rajaavat ylemmällä toimivallalla kaupan ja suorat ulkomaiset investoinnit terveys- ja koulupalvelujen lainsäädännön kansallisen toimivallan ulkopuolelle.

EU:n kauppapolitiikan laajennetun toimivallan asettavat artiklat I-11 (1), I-12 ja III- 216 vaikuttavat täysin ratkaisevasti siihen, mikä on terveys- ja koulutuspalveluja koskevan kansallisen lainsäädäntömme toimivallan ala, rajaus ja ehdot, eli siihen ytimeen mitä terveydenhoidon ja koulutuksen lainsäädännön toimivalta on, millaisten ehtojen mukaan se rajautuu ja millainen on toimivallan jako sen ja unionin kauppapoliittisen toimivallan välillä.

Artikla III- 217 ei puhu mitään tästä artiklojen I-11, I-12 ja III- 216 asettaman EU:n kauppapolitiikan toimivallan laajennoksen (mm. investoinnit) ratkaisevasta vaikutuksesta unionin ja jäsenmaiden toimivallan jakoon, vaan artikla III- 217(5) sanoo nimenomaan että "tällä artiklalla annetun, kauppapolitiikan alaan kuuluvan toimivallan käyttäminen ei vaikuta unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon eikä merkitse jäsenvaltioiden lakien tai asetusten yhdenmukaistamista siltä osin kuin tällainen yhdenmukaistaminen ei ole perustuslain
mukaan mahdollista."

Mikään artiklassa III- 217 (5) ei siten kiellä artikloiden I-11, I- 12 ja III- 216 tuoman kauppapolitiikan toimivallan laajennoksen ratkaisevaa vaikutusta toimivallanjakoon (eikä edes sitä etteikö tämä toimivallan muutos saisi vaikuttaa terveydenhoidon ja koulutuksen kaupan ja investointien lakeja yhdenmukaistavasti). Päinvastoin artikla III- 217 (5) sanoo mm. että artiklassa III- 217 säädetyt kauppapolitiikan toimivallan rajaukset eivät vaikuta siihen toimivallan jakoon, jonka kauppapolitiikalle artikloissa I- 11, I- 12 ja III- 216 annettu laajennettu yksinomainen toimivalta tuo.

(Tällaisin kaupan ehdoin määräämälleen ja rajaamalleen "ihmisten terveyden suojelua ja parantamista" koskevalle kansalliselle toimivallalle uudelleen rajaamissaan puitteissa kauppapolitiikka ei toki korvaa terveyslainsäädäntöä (ei esim. säädä näiden alojen tavoitteita), vaan se määrää näiden tavoitteiden lainsäädännölle ulkoa asetettavat sitovat ehdot kaupan ja investointien oikeuksien toteuttamiseksi). (huom. artiklan III- 216 internetissä oleva suomennos on muuten virheellinen siten että siitä ovat jääneet pois "suorat ulkomaiset investoinnit")
Siten, kun valtioneuvoston selonteko korostaa esim., että nykyisin "se, mitkä julkiset palvelut ovat GATSin ulkopuolella on sopimuksen mukaan sen osapuolten itsensä määriteltävissä", niin konventin esityksen pohjalta jatkossa tällaisena kaupan ja investointien sitoumuksia - paitsi GATSin, myös esim. EU:n WTO:hon esittämän investointisopimuksen osalta - määrittelevänä ja päättävänä osapuolena voi myös terveys- ja sosiaalipalvelujen ja -toimien osalta olla Suomen sijasta EU:n kauppapolitiikka.

Lisäksi on huomioitava, että eduskunnan säilytettäväksi edellyttämä hyvinvointipalvelujen kansallinen toimivalta jakautuu seuraaviin osiin :

a) Ensisijainen, olennaisin toimivalta päättää hyvinvointipalveluihin vaikuttavan lainsäädännön ja hallinnon ehdot kuuluu demokratian mukaisesti kansalle siten, että nämä ehdot on säädetty päätettäväksi valitsemalla lainsäätäjät kansalaisten antamien äänien mukaan. Konventin kauppapolitiikkaa koskevan ehdotuksen mukaan hyvinvointipalveluihin vaikuttavan lainsäädännön ja hallinnon aloitteet ja ehdot säädetään kuitenkin tehtäviksi ja ratkaistavaksi olennaisesti muilla tavoilla kuin valitsemalla lainsäätäjät kansalaisten äänillä.

b) Toimivalta kirjoittaa ja hyväksyä terveyden ja sivistyksen oikeuksia koskevat lait ja asetukset Suomen eduskunnassa ja hallinnossa. Konventin esitys kauppapolitiikasta säilyttää tämän toimivallan kansallisen luonteen ja sisällön, mutta samalla heikentää olennaisesti tämän toimivallan asemaa siinä kokonaisuudessa, joka määrää millaisiksi hyvinvointipalvelut muodostuvat.

c) Toimivalta päättää terveys- ja koulutuspalveluihin vaikuttavasta, muusta kuin terveyden ja sivistyksen oikeuksia koskevasta juridiikasta ja sen suhteesta näihin terveyden ja sivistyksen oikeuksiin, ja niitä sekä terveydenhoitoa ja opetusta koskevaan lainsäädäntöön. Tätä toimivaltaa konventin esitys siirtää pois eduskunnalta ja terveys- ja opetushallinnolta EU:n ja WTO:n kauppapolitiikalle.

d) Toimivalta järjestää hyvinvointipalveluja Suomessa. Tätä toimivaltaa konventin esitys siirtää suomalaiselta julkiselta terveydenhoidolta ja koulutukselta ylikansalliselle kaupan järjestelmälle ja hallinnolle. Lehtomäen mukaan "Ulkomaisista yrityksistä terveyspalvelujen tuottajana on tehty tarinan mörkö, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään uusi asia. Meillä toimii jo nyt - ja varmasti on tulossa lisääkin - ulkomaisia yrityksiä terveys- ja koulutusaloilla." Nykyisin yhtiöiden toiminnan ehdot ovat kuitenkin kunnallisten terveys- ja kouluviranomaisten, eikä WTO:n riidanratkaisun kauppavirkailijoiden ratkaistavissa, mikä on aivan eri asia, etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa haastatelluista suomalaisista 4/5 haluaa terveys- ja koulutuspalvelujen säilyvän (kansallisen toimivallan lisäksi myös) kunnallisessa hallinnassa (STT 23.6.-03).

Hyvinvointipalveluja koskevan toimivaltamme kokonaisuuden kannalta ei siten ole paljoa lohtua siitä, että "vaikka kauppapoliittinen neuvottelutoimivalta siirtyisikin Euroopan unionille, päätökset palveluista tehdään jatkossakin kansallisella tasolla" (Lehtomäki, Demari 19.8.2003).

Hyvinvointipalvelujen toimivaltamme heikentyy olennaisesti jos EU:n kauppapolitiikalle annetaan konventin esittämät valtuudet tehdä hyvinvointipalvelujen kauppaa tai investointeja koskevia WTO-sitoumuksia.

Kun WTO:n riidanratkaisu saa sitoumusten nojalla vallan määrätä WTO-sanktioiden uhalla Suomen hyvinvointipalvelujen lakeja ja asetuksia muutettaviksi, niin hyvinvointipalvelujen säilyttämiseksi kansallisessa toimivallassa ei todellakaan riitä se, että muutettavien Suomen lakien uusiakin muotoiluja kirjoittavat suomalaiset, vaikka he kirjoittaisivat ne erilaisiksi kuin ruotsalaiset.

4. Miksi lakien yhdenmukaistamisen kielto ei pysty varmistamaan julkisten hyvinvointi- ym. palvelujen suojaa WTO-sopimusten osalta

Ministeri Paula Lehtomäki on todennut, että hänen ja kauppahallinnon näkökannalta "olennaista on se, että kansallista säännöstöä ei voida yhdenmukaistaa kauppapoliittisen toimivallan kautta. Tämä on keskeinen turvalauseke Suomelle" (Demari 19.8.-03).

EU:n konventin esitys kauppapolitiikan artiklan III-217 kohdasta 5, kuuluu:

"Tällä artiklalla annetun, kauppapolitiikan alaan kuuluvan toimivallan käyttäminen ei... merkitse jäsenvaltioiden lakien tai asetusten yhdenmukaistamista siltä osin kuin tällainen yhdenmukaistaminen ei ole perustuslain mukaan mahdollista".

Siten koulutuksen sekä "ihmisten terveyden suojelun ja parantamisen" suhteen unioni voi tehdä jäsenmaiden lakeja ja asetuksia yhdenmukaistamattomia, jäsenmaiden toimintaa täydentäviä, tukevia tai yhteensovittavia oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä (I-16) - jollaisiksi myös mm. unionin toimesta solmittavat maakohtaiset GATS-sitoumukset voidaan muotoilla.

Suhteessaan lainsäädäntöön jäsenmaissa, unioni "ei korvaa niiden toimivaltaa näillä aloilla", vaan asettaa uuden kaupallisen toimivallan ohjaamaan näiden alojen palveluja koskevia valtuuksia.(I-11(5) ja I-217)

EU:n kauppapolitiikka saa näin valtuudet tehdä sellaisia sitovia säädöksiä palvelujen järjestämisen ehdoista, että maiden on tehtävä kansallisen tason lait ja päätökset nämä ehdot täyttäviksi - tavalla, joka ei velvoita maita yhdenmukaistamaan lakeja tai asetuksia.

Samalla kun jäsenmaat säilyttävät täysin toimivaltansa säätää terveys- ja koululainsäädäntöä, unioni taas saa vallan neuvotella ja säätää ylemmällä, yksinomaisella toimivallallaan GATS-sitoumuksien osalta olosuhteet ja ehdot sille, miten WTO-maita voidaan rangaista WTO:n kauppasanktioilla terveys- ja koulutuspalveluihin vaikuttavan lainsäädäntönsä vuoksi.

Lakien yhdenmukaistamisen kielto ei näin voi millään tavoin estää sellaisia unionin toimivallalla maille tehtäviä maakohtaisia juridisia (GATS- ym.) sitoumuksia, jotka eivät tuo, määrää, eivätkä velvoita maiden lakeihin yhdenmukaisia säädöksiä.

Soitettuamme Geneveen WTO:n GATS-juridiikasta vastaavalle osastolle, osaston kanta oli, että WTO-jäsenten maakohtaiset GATS-sitoumukset eivät yhdenmukaista maiden lakeja eivätkä asetuksia, eikä GATS velvoita EU:ta sitoumusten osalta yhdenmukaistamaan EU:n jäsenmaiden lakeja eikä asetuksia. Myöskään tällaisten ei-yhdenmukaistavien maakohtaisten sitoumusten asettaminen jäsenmaille EU:n toimesta ei voi yhdenmukaistaa maiden lakeja, eikä korvata maiden toimivaltaa tehdä omat lakinsa ´WTO-kuntoisiksi´.

Unionin kauppapoliittisella toimivallalla jäsenmaiden laeille päätettävät oikeudelliset sitoumukset eivät siten yhdenmukaista lakeja, eivätkä estä jäsenmaita edelleenkin säätämästä terveyden ja koulutuksen oikeuksista kauniita, ainutlaatuisia lakejaan, jos maat ovat valmiita maksamaan niistä kalliita rangaistustulleja WTO:n riidanratkaisun tuloksena.

EU:n kauppapolitiikka valtuutettaisiin konventin esityksen mukaan solmimaan jäsenmaille WTO-sitoumuksia, joiden täyttämiseksi maat joutuvat itse omalla toimivallallaan muuttamaan terveys- ja koululainsäädäntöään täyttämään yhtiöiden liikevoiton hankkimisen oikeuksia vahvistavia WTO:n ehtoja, jos maat eivät halua maksaa korkeita rangaistustulleja.

Jäsenmaat saisivat näin jatkossakin tehdä jokainen omalla tavallaan lakejaan ja päätöksiään hyvinvointipalvelujen "sisältö- ja laatukriteereistä" (Lehtomäki; demari 19.8.2003), mutta sen mukaan, miten kukin uskoo niillä toteutettavan yhtiöiden oikeuksia sillä tavoin WTO:n ehtojen mukaisesti, että maa välttyy rangaistustulleilta.

Eli unionin kauppapoliittisella toimivallalla tehtävät sitoumukset "eivät yhdenmukaista lakeja, mutta antavat WTO:lle vallan pakottaa rangaistusten uhalla hyvinvointipalvelut ja niitä koskevat lait muutettaviksi", kuten olemme aiemmin Helsingin Sanomissa kirjoittaneet.

Tämä käsityksemme on täysin sopusoinnussa sen ministeri Lehtomäen ajatuksen kanssa, että unionin toimivallan laajennuksen avulla "tehdään kauppapoliittisia sopimuksia - ei muuteta Suomen lainsäädäntöä" (Lehtomäki, MTV3 nettikolumni 15.8.2003), koska :

Suomi määrätään ja joutuu itse - siis myös WTO:n sopimusten ja riidanratkaisun määräysten ja ehtojen täyttämiseksi - tarkistamaan, laatimaan ja muuttamaan omaa lainsäädäntöään (omalla toimivallallaan) "siltä osin kuin on kyse koulutus- tai terveyspalvelujen sisällöstä, laadusta tai niitä tarjoavia tahoja koskevista vaatimuksista" (UM:n kaupallinen sihteeri Eeva Korolainen, Vihreä Lanka 15.8.2003). Myös WTO edellyttää näin, että Suomella on toki jatkossakin toimivalta (ja jopa käytännöllinen pakko) tehdä lainsäädäntönsä WTO:n vaatimat ehdot täyttäväksi ja tehdä itse tähän vaaditut päätökset laeista.

("Vaikka kauppapoliittinen neuvottelutoimivalta siirtyisikin Euroopan unionille, päätökset palveluista tehdään jatkossakin kansallisella tasolla"; (Lehtomäki; demari 19.8.2003). Siltä osin kuin kauppapoliittiset toimet esim. liittyvät koulutuksen kehityksen tukemiseen tai täydentämiseen, koulutusta koskeva vastuu jää jäsenmaille ja unioni "ottaa täysin huomioon jäsenvaltioiden vastuun opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä" siten, että unioni ei suorita jäsenvaltioiden lakeja tai asetuksia yhdenmukaistavia toimenpiteitä (III-182 (1) ja (4)).)

Siten "Suomen valtion päätökset esimerkiksi terveyspalvelujen tarjonnasta ovat ... kotimaisessa päätösvallassa. Harmonisaatiokielto koskee... myös kauppapolitiikkaa" EU:n tehdessä meitä velvoittavia WTO-sitoumuksia. "Yksikään EU:n jäsenmaista ei ole ajanut hyvinvointipalveluja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista. Muutos vaatisi kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän." (Lehtomäki, MTV3 nettikolumni).

Harmonisointikielto ei auta myöskään niiden sosiaali- ja terveyssektorin ulkopuolisten säädösten kannalta, jotka jo nytkin johtavat terveyspalvelujen markkinaehtoistumiseen Euroopan eri maissa eri tavoin, eikä se estä tällaisten säädösten jatkuvaa kasvua.

WTO:n tapa määrätä lakeja täyttämään kaupan oikeuksien vaatimat ehdot ei siis kuitenkaan edes tarvitse lakien yhdenmukaistamista, vaan WTO:n riidanratkaisu määrää tapauskohtaisesti ja sitovasti sitä, mitkä maiden erilaiset olemassaolevat lait välttävät kauppasanktiot ja mitkä eivät. (Tällaiseen WTO:n valtaan joutumiseksi riittää, että kaikki EU:n jäsenmaat hyväksyvät konventin esityksen EU:n perustuslaista, ja että kauppapolitiikka käyttää valtuuksiaan tehdä WTO-sitoumuksia.)

5. EU ei WTO:ssa pysty edes kontrolloimaan, mitä tehdyistä sitoumuksista voi seurata

Siltä osin kuin EU:n kauppapolitiikka saa toimivaltaa neuvotella ja solmia jäsenmaiden puolesta WTO-sopimuksia tai sitoumuksia, EU:n kauppapolitiikalla ei ole WTO:ssa toimivaltaa edes tietää ennalta eikä määrätä mitään siitä millaisin ehdoin WTO:n riidanratkaisu voi määrätä maiden terveys-, koulutus- tai sosiaalipalvelujen kauppaan tai investointeihin vaikuttavia lakeja rangaistusten uhalla muutettaviksi.

WTO:n riidanratkaisu saisi määrätä rangaistuksia maalle, jonka hyvinvointipalvelujen tai ihmisten perusoikeuksien se katsoo rajoittavan yhtiöiden kaupallisia oikeuksia WTO:n kieltämällä tavalla.

WTO:n riidanratkaisua ei tällöin kiinnosta myöskään se, koskevatko terveydenhoidon lakien sisältö terveydenhoidon sisältöä vai kauppaa tai investointeja, vaan rangaistaviksi tai muutettaviksi tuomitaan lait jotka vaikuttavat kauppaan tai investointeihin jollain tavoin rajoittavasti, riippumatta siitä puhutaanko laeissa kaupasta tai investoinneista vai terveydenhoidon sisällöstä.

EU:n kauppapolitiikan laajentuva valta tehdä WTO-sopimuksia ja sitoumuksia myös hyvinvointipalvelujen kaupasta ja investoinneista ei ole EU:n valtaa päättää WTO:ssa sovittavan asian lainsäädännöllisistä vaikutuksista, jotka määräytyvät vasta WTO:n riidanratkaisun tuomioista.

EU:lla ei ole toimivaltaa tietää, mitä WTO tehdyn sitoumuksen nojalla voi määrätä jäsenmaiden laeissa muutettavaksi, eikä WTO:lla taas ole puolestaan velvoitteita välittää siitä, miten nämä muutokset suhteutuvat EU:n sisäiseen lainsäädäntöön.

Siten WTO-toimivallan asema EU:n sisäisen toimivallan ehtoihin nähden on jäsentymättömässä tilassa vailla määrityspohjaa konventin esityksessä EU:n perustuslaista.

Sitoumukset siirtävät näin hyvinvointipalveluihimme vaikuttavien sitovimpien säädösten ja ratkaisujen päätösvaltaa pois eduskunnalta WTO:lle ja sen riidanratkaisun virkailijoille.

Suomi menettäisi tältä osin toimivaltansa suojata hyvinvointipalvelut niiden lainsäädäntöä ehdollistavien oikeudellisten sitoumusten osalta. Jopa siinäkin tapauksessa, että Suomen kansalaiset, eduskunta ja hallitus tätä yksimielisesti vastustavat, EU:n kauppapolitiikka saisi valtuudet sitoa Suomen velvoitetuksi poistamaan hyvinvointipalveluja ja perusoikeuksia tehokkaasti turvaavia julkisia toimia.

Se, että konventin esitys perustuslaista heikentäisi ratkaisevasti Suomen julkisia palveluja ei tule autetuksi myöskään sillä, että Lehtomäki toteaa WTO:n GATS-sopimuksesta, että "julkiset palvelut eivät kuulu sen piiriin". Suomen julkiset palvelut eivät edes kuulu GATS:in julkisten palvelujen määritelmän piiriin, koska eivät täytä GATS:in "julkisille palveluille" määrittämää ehtoa, että niiden tarjontaan ei sisälly kaupallista kilpailua. Konventin esitys jättää terveys- ja koulutuspalveluja kauppapolitiikan suhteen Nizzan sopimuksessa suojaavista kuudesta säädösehdosta jäljelle vain lakien yhdenmukaistamiskieltoon nojaavan ehdon, joka ei edes vaikuta tapaan, jolla WTO määrää rangaistusten uhalla kaupalliset ehdot laeille säädöksiä yhdenmukaistamatta.

Eduskunnan tulee pystyä jatkossakin päättämään suvereenisti sitoumukset ja tehtävät, joita hyvinvointipalvelut ja niitä koskeva lainsäädäntö Suomessa toteuttavat. Terveys-, koulutus- sekä sosiaalialoista vastaamaan demokraattisesti valittujen valiokuntien ja ministerien tulee vastata näitä aloja koskevista toimista.

Miksi asiaa ei olla ratkaisemassa eduskunnan asiaa koskevien kannanottojen mukaisesti?

3. Yhteenveto tilanteesta Nizzan sopimuksen suojaehtojen kannalta

Eduskunnan, hallituksen ja Suomen kansan vaatimuksia hyvinvointipalvelujen ja julkisten palvelujen suojaamisesta nykyisellä tasolla on pyritty ja voidaan pyrkiä toteuttamaan kuuden niitä suojanneen menettelyn avulla:

1. EU:n kauppapolitiikka voidaan valtuuttaa neuvottelemaan Suomea sitovia päätöksiä vain tavaroilla käytävästä kaupasta (eivätkä kauppapolitiikan toimivaltaan alunperinkään kuulu palvelut eivätkä investoinnit).

2. Vaikka EU voisi neuvotella Suomen puolesta muilla foorumeilla Suomea sitovia päätöksiä, niin ei WTO:ssa, koska WTO:n sopimusten sisältö päätetään viime kädessä WTO:n riidanratkaisussa, jota eivät sido EU:n sisäiset toimivaltasuhteet.

3. EU:n kauppapolitiikan päätökset on tehtävä kaikille EU:n jäsenmaille kuuluvalla jaetulla toimivallalla, siten että neuvotteluihin ja niiden päätöksiin tarvitaan kaikkien jäsenmaiden suostumus ja neuvotteluoikeus itseään koskevissa asioissa.

4. Hyvinvointipalvelut, julkiset palvelut, investoinnit ja varsinkin investointeja koskevat WTO-neuvottelut irroitetaan kauppapolitiikan yksinomaisesta päätösvallasta.

5. Hyvinvointipalveluja, julkisia palveluja sekä investointeja koskevat päätökset tehdään unionin yksimielisinä päätöksinä kaikkien jäsenmaiden kesken.

6. Hyvinvointipalveluja tai julkisia palveluja koskevia jäsenmaiden lakeja ja asetuksia ei voida yhdenmukaistaa kauppapoliittisella toimivallalla. Tämä menettely on selvästi kaikkein tehottomin, epäselvin ja seurauksiltaan monimutkaisin ja ongelmallisin menettely hyvinvointipalvelujen ja perusoikeuksien suojaamisen kannalta.

Kohdat 1, 2 ja 3 olisivat tehokkaita ja selkeitä ratkaisuja julkisten- ja hyvinvointipalvelujen suojaamiseksi.

Selkeä, erittäin maltillinen, yksinkertainen ja silti tehokas tapa suojata hyvinvointipalvelut ja julkiset palvelut eduskunnan ja hallituksen niitä koskevien vaatimusten mukaisesti (ks. ohessa oleva liite) on myös kohta 4.

Kohdat 5 ja 6 sisältävät hyvin lukuisia ongelmia, epäselvyyksiä ja monimutkaisia seurausvaikutuksia julkisten- ja hyvinvointipalvelujen suojaamisen kannalta, ja ovat tehottomia niiden suojaamiseen, joista eräitä olemme tuoneet esiin avoimessa kirjeessämme ministeri Lehtomäelle.

Lisätieto: Nizzan 133 artiklan 7 julkisia palveluja suojaavaa ehtoa

Kauppapolitiikan osalta hallitus edellyttää "ettei mahdollisuuksiamme järjestää julkisia palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla heikennetä" siitä suojatasosta, jolla ne Suomen esityksestä Nizzassa läpiviedyssä artiklassa 133 turvattiin.

Esitämme seuraavassa julkisten palvelujen nykyistä Nizzan sopimuksen mukaista suojatasoa vastaavat 7 ehtoa, jotka Suomen esityksen pohjalta Nizzassa läpiviedyssä artiklassa 133 turvattiin eduskunnan valiokuntien kantojen mukaisella tavalla :

1. "Kulttuuri- ja audiovisuaalialojen palvelujen, koulutuspalvelujen sekä sosiaali- ja terveysalan palvelujen kauppaa koskevat sopimukset kuuluvat... yhteisön ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Niitä koskevien neuvottelujen käyminen edellyttää siten... yhteisön päätöksen lisäksi jäsenvaltioiden yhteistä sopimusta. Yhteisö ja jäsenvaltiot tekevät yhdessä näin neuvotellut sopimukset". (Nizzan artikla 133.6).

2. Oman päätöksentekonsa osalta "neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti neuvoteltaessa ja tehtäessä horisontaalista sopimusta", jos sopimus koskee yllämainittuja hyvinvointipalveluja tai määräyksiä, joiden osalta sisäisten sääntöjen antaminen edellyttää yksimielisyyttä. (Nizzan artikla 133.5)

3. Muutoinkin "neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti sopimuksen neuvottelemisesta ja tekemisestä... silloin, kun sopimus sisältää määräyksiä, joiden osalta sisäisten sääntöjen antaminen edellyttää yksimielisyyttä" kuten esim. sosiaaliturvan ja työeläkkeiden suhteen, työvoiman liikkumista koskevissa palvelujen toimittamisen muodoissa sekä asioissa joissa yhteisö ei ole vielä käyttänyt toimivaltaansa antamalla sisäisiä sääntöjä. (Nizzan artikla 133.5)

4. Neuvosto ei voi tehdä sopimusta, jos sen määräyksissä ylitetään yhteisön sisäinen toimivalta erityisesti siten, että niiden seurauksena olisi jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen alalla, jolla tällainen yhdenmukaistaminen ei tämän sopimuksen mukaan ole mahdollista. (Nizzan artikla 133.6)

5. Kuljetuspalvelujen osalta kansainvälisten sopimusten neuvottelu ja solmiminen noudattaa neuvoston yksimielistä päätösmenettelyä, milloin säädösten soveltaminen saattaisi vaikuttaa merkittävällä tavalla kuljetusten toimintaan, elintasoon tai työllisyyteen (edellyttäen että voimassaolevan lainsäädännön artikla 71 (Title V) sekä artikla 300 tulee säilyttää näiltä osin ennallaan) (Nizzan artikla 133.6)

6. Niiden ehtojen ja lähtökohtien mukaisesti, jotka Suomella oli jo Nizzan sopimusta neuvoteltaessa mm. hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi, Suomi neuvotteli päämääriemme kokonaisuuden turvaamisen kannalta Nizzassa menestyksekkäästi sopimuksen, jossa suorat ulkomaiset investoinnit eivät kuuluneet Nizzassa hyväksytyn kauppapolitiikan toimivallan piiriin ylipäätään (Nizzan artikla 133.1). Näin investointien liberalisoinnilla ei voida vaarantaa hyvinvointipalveluja. Myös eduskunnan valiokunnat ovat useissa aiemmissa lausunnoissaan johdonmukaisesti kieltäneet hyvinvointipalvelujen saattamisen liberalisointivelvoitteiden alaisiksi, ja useat konventtiedustajat, mukaan lukien Saksan ja Ranskan ulkoministerit, ovat esittäneet tällaista investointien säilyttämistä kauppapolitiikan yksinomaisen toimivallan ulkopuolella.

Jotta Suomen mahdollisuudet järjestää julkisia palveluja parhaaksi katsomallamme tavalla voidaan näin säilyttää Nizzan sopimuksen mukaisina, kuten hallitus on edellyttänyt, niin kauppapolitiikan toimivaltaa sitoa julkisia palveluja liberalisointivelvoitteisiin ei siten tule lisätä myöskään investointien osalta, jotka eivät Nizzan sopimuksen mukaan kuulu kauppapolitiikan toimivaltaan. Siksi investointeja ei tule sisällyttää artikloihin III-216 ja III-217.1

Mikäli investoinnit sisällytetään yhteisön kauppapolitiikan yksinomaiseen toimivaltaan, Suomi menettää mahdollisuuksiaan päättää julkisista palveluistaan. Tällöin esim. MAI-sopimus pystyttäisiin tekemään lainsäädäntöämme sitovaksi, vaikkei eduskunta edes hyväksyisi sitä. Tämä olisi kohtalokasta julkisille palveluillemme.

Investointeja tulee kohdella välineinä useiden hallinnonalojen tavoitteiden toteuttamiselle näiden alojen toimivallan ratkaisuin, joita ei voida tehdä kaupan edistämisen yksinomaisin valtuuksin. (Sosiaalisiin oloihin, toimeentuloon ja yleisiin elinehtoihin, ympäristöön ja maa- ja metsätalouteen merkittävästi vaikuttavien investointien ja investointineuvottelujen ratkaisut tulee tehdä ensi sijassa asianosaisten sosiaali-, työasiain-, ympäristö-, maa- ja metsätalous- ym. hallintojen toimivallan ratkaisuin, eikä kauppapolitiikan yksinomaisella toimivallalla).

Suomen ja jäsenmaiden toimivallan säilyttäminen investoinneissa ja muissa "uusissa aiheissa", henkisessä omaisuudessa sekä palveluissa on ratkaisevan tärkeää myös suhteessa maatalouteen, sillä komissio tulee "myymään" perheviljelmien tuen juuri saadakseen myönnytyksiä muilta WTO-mailta näillä muilla aloilla. Mitä enemmän komissio saa toimivaltaa näillä investointeja ja muita aiheita koskevilla aloilla, sitä enemmän sillä on toimivaltaa näiden muiden alojen sitoumusten saavuttamiseksi luopua perheviljelmien tuista. Suomen ei tule mahdollistaa tätä lisäämällä komission kauppapolitiikan toimivaltaa.

7. Henkisen omaisuuden osalta tulee turvata se Suomen Nizzassa neuvottelema säädöspohja, että henkisen omaisuuden substantiaaliset ihmisoikeus- ym. näkökohdat eivät kuulu kaupallisten ratkaisujen toimivaltaan.

Henkinen omaisuus vaikuttaa ratkaisevasti mm. terveys-, sivistys- ja kulttuurialan julkisiin palveluihin (esim. lääkkeiden saatavuuteen ja tekijänoikeuksiin). Henkisen omaisuuden alistaminen konventin esityksessä sisämarkkinoiden alaisuuteen artiklalla III-68, kaupallistaisi henkisen omaisuuden ihmisoikeuksia koskevaa substanssia myös ulkoisen kauppapoliittisen toimivallan alaisuuteen. Henkisen omaisuuden asettamista sisämarkkinoita koskevan toimivallan alaiseksi uudella tätä koskevalla artiklalla ei siten tule hyväksyä.

Vaihtoehto

Esitämme alla valtaosaltaan maltilliseen vaihtoehtoon 4. pohjautuvan lyhyen artiklamuodon, joka turvaa tehokkaasti julkiset- ja erityisesti hyvinvointipalvelut Nizzan ehtojen ja eduskunnan ja hallituksen asettamien vaatimusten ja tavoitteiden mukaisesti.

a) Artiklaan III-217 (4) tulee tehdä seuraava muotoilu, joka on konventin esittämää muotoa huomattavasti lyhyempi, ja suojaa samalla jo yksinäänkin kaikkia konventin nyt esittämiä suojakohtia - sekä 217 (4) että 217 (5) - huomattavasti tehokkaammin julkiset- ja hyvinvointipalvelut Suomen edellyttämällä tavalla siten, ettei kykyämme järjestää niitä parhaaksi katsomallamme tavalla voida heikentää:

"Päätökset terveys-, sosiaali-, koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalisista palveluista edellyttävät yhteisön päätöksen lisäksi jäsenvaltioiden yhteistä sopimusta. Yhteisö ja jäsenvaltiot neuvottelevat ja tekevät yhdessä näin neuvotellut sopimukset.

Ministerineuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti sellaisten horisontaalisten tai muiden sopimusten neuvottelemisesta ja tekemisestä, jotka koskevat yllämainittuja palveluja tai henkisen omaisuuden kaupallisia näkökohtia tai jotka sisältävät jäsenmaan julkisia palveluja koskevia ehtoja, joista päättäminen edellyttää yksimielisyyttä tai erityisiä toimivallan käyttöä koskevia ehtoja päätettäessä unionin sisäisiä säädöksiä."

b) Samalla molempien kauppapolitiikan pääartiklojen III-216 ja III-217 (1) tekstiä tulee lyhentää, tehostaa ja selkeyttää - etenkin koskien niiden vaikutuksia hyvinvointi- ym. julkisten palvelujen suojaamiseen - poistamalla artiklasta "suorat ulkomaiset investoinnit", joiden globaali liberalisointi aiheuttaa julkisille palveluille mm. YK:n ihmisoikeuskomissaarin mukaan ihmisoikeuksien kannalta vielä ongelmallisempia seurauksia kuin palvelukaupan liberalisointi.

(Konventin nettisivulla artikla III-216 on muuten suomennettu virheellisesti siten että siinä ei ole suoria ulkomaisia investointeja mukana)

c) Demokraattinen yleishallinnollinen kontrolli ja avoimmuus kauppapolitiikassa tulee varmistaa huomattavasti konventin esittämää artiklamuotoa tehokkaammin ja selkeämmin.

Vaikka "Unionin yhteiseen kauppapolitiikkaan kuuluva päätöksenteko sekä neuvostossa että 133-komiteassa kuuluu eduskunnan toimivaltaan samalla tavalla kuin muukin päätöksenteko unionissa" (SuVL 2000/5 vp), silti EU:n kauppapolitiikka ylittää jo nyt jatkuvasti toimivaltansa siten, ettei eduskunnalle anneta mahdollisuutta vaikuttaa tai edes tietää EU:n päätösten ja päätösesitysten valmistamisesta 133-komiteassa.

Yleisesti, kuten tänä kesänäkin WTO-valtuuksien osalta, 133-komitea antaa eduskunnan nähtäväksi jo valmiiksi tekemänsä EU:n päätösesityksen vain parin päivän varoitusajalla - jopa täysin vastoin neuvoston virallista työjärjestystä - siten että eduskunta ei ehdi edes antamaan lausuntoaan siitä ennen EU:n neuvoston päätöstä. Myös talousvaliokunta on korostanut, että "on erittäin tärkeätä eduskunnan informoinnin ja kannan selvittämisen osalta, että informointi tapahtuu riittävän ajoissa, jotta eduskunta voi ottaa kantaa päätösehdotuksiin ennen kuin ne tulevat asiallisesti ratkaistuiksi" (TaVL 14/2000 vp).

Siten "valmistelussa havaittujen puutteiden vuoksi tehtävät toimintatapojen korjaukset" ovat Suuren valiokunnan mukaan tarpeen siten että se on edellyttänyt että "perussopimusten muutoksin parannetaan nykyisestä jäsenvaltioiden mahdollisuuksia seurata unionin kauppapoliittisten sopimusten, mukaan lukien WTO-sopimusten, valmistelua" (SuVL 2000/5 vp),.
Koska näin ei todellakaan ole vielä tapahtunut, muutos tulee saada EU:n perustuslakiin, esim kirjaamalla perustuslakiin neuvoston työjärjestyksen jo nytkin virallisesti voimassa olevat ehdot siten ettei niitä voida jatkuvasti laiminlyödä, eli esim. seuraavasti :

"Kauppapolitiikkaa koskevat EU:n päätösesitykset on toimitettava jäsenmaille viimeistään 14 vuorokautta ennen neuvoston kokousta, jossa päätös tehdään".

Seuraavassa konventin esitykselle vaihtoehtoiset kauppapolitiikan artiklat III-216 ja III-217, joiden muutetut tekstikohdat on merkitty painokirjaimin ja monia tekstikohtia, kuten mm. "suorat ulkomaiset investoinnit", on poistettu. Teksti on lyhyempi kuin konventin esitys, ja tarjoaa silti huomattavasti kattavamman suojan sille Suomen tavoitteelle, ettei mahdollisuuksiamme järjestää julkisia peruspalveluja parhaaksi katsomallamme tavalla tule heikentää:

III-216 artikla (lyhennetty ja selkeytetty)

"Unioni pyrkii jäsenvaltioiden välisen tulliliiton perustamisella edistämään yhteisen edun mukaisesti maailmankaupan sopusointuista kestävää kehitystä."

III-217 artikla (lyhennetty ja selkeytetty)

"1. Yhteinen kauppapolitiikka perustuu yhtenäisiin periaatteisiin etenkin tullien muuttamisessa, tavaroiden ja palvelujen kauppaa koskevien tulli- ja kauppasopimusten tekemisessä ja henkisen omaisuuden kauppaa koskevien näkökohtien alalla, vientipolitiikassa sekä kauppaa
suojaavissa toimenpiteissä, kuten polkumyynti- ja tukipalkkiotapauksissa toteutettavissa toimenpiteissä. Yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti. (lyhennetty ja selkeytetty)

2. Eurooppalailla tai puitelailla vahvistetaan yhteisen kauppapolitiikan toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

3. Jos on neuvoteltava tai tehtävä sopimuksia yhden tai useamman valtion taikka kansainvälisen järjestön kanssa, sovelletaan III-227 artiklan asiaa koskevia määräyksiä. Komissio antaa asiasta suosituksia ministerineuvostolle ja Euroopan parlamentille, jotka valtuuttavat komission aloittamaan tarpeelliset neuvottelut. Ministerineuvoston ja komission tehtävänä on huolehtia, että neuvotellut sopimukset ovat unionin politiikkojen ja sisäisten sääntöjen mukaisia, sekä unionin ja jäsenmaiden kaikkien kansainvälisten velvoitteiden ja sitoumusten mukaisia.

Komissio käy näitä neuvotteluja kuullen erityiskomiteaa, jonka jäsenten tulee olla päteviä valvomaan ylläesitettyjen tavoitteiden toteuttamista, ja jonka ministerineuvosto nimeää avustamaan komissiota tässä tehtävässä, sekä niiden ohjeiden mukaisesti, joita ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti voivat antaa komissiolle. Komissio antaa erityiskomitealle ja Euroopan parlamentille säännöllisesti tietoja neuvottelujen etenemisestä.

4. "Päätökset terveys-, sosiaali-, koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalisista palveluista edellyttävät yhteisön päätöksen lisäksi jäsenvaltioiden yhteistä sopimusta. Yhteisö ja jäsenvaltiot neuvottelevat ja tekevät yhdessä näin neuvotellut sopimukset.

Ministerineuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti sellaisten horisontaalisten tai muiden sopimusten neuvottelemisesta ja tekemisestä, jotka koskevat jäsenmaan julkisia palveluja tai henkisen omaisuuden kaupallisia näkökohtia tai jotka sisältävät ehtoja, joista päättäminen edellyttää yksimielisyyttä päätettäessä unionin sisäisiä säädöksiä." (lyhennetty ja selkeytetty)

5. Tällä artiklalla annetun, kauppapolitiikan alaan kuuluvan toimivallan käyttäminen ei vaikuta unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon eikä merkitse jäsenvaltioiden lakien tai asetusten yhdenmukaistamista siltä osin kuin tällainen yhdenmukaistaminen ei ole perustuslain mukaan mahdollista."

Nämä muutokset ovat minimivaatimuksia sille, että kauppapolitiikan voidaan ylipäänsä varmistaa edistävän kestävää kehitystä, joka toteuttaa ja edistää taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten ihmisoikeuksien kokonaisuutta.

Jotta voidaan todentaa kohdan 217 (1) vaatimus siitä että "Yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti", artiklaan tulisi myös lisätä tätä varten menettelyt, joilla voidaan kansainvälisesti, YK:ssa tehtyjen sitoumusten ja niitä valvovien YK:n elinten arvioden mukaisesti, todentaa edistävän ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä.

YK:n ehdot

Investointeja ja palveluja tulee kohdella välineinä useiden hallinnonalojen tavoitteiden toteuttamiselle näiden alojen oman toimivallan ratkaisuin, eikä kaupan edistämisen yksinomaisin valtuuksin.

Koko unionin ulkoisen toimivallan, siis myös kauppapolitiikan tehtävänä onkin "osallistua kansainvälisten toimenpiteiden kehittämiseen ympäristön laadun ja maapallon luonnonvarojen kestävän hoidon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi ja siten varmistaa kestävä kehitys"; demokratia ja ihmisoikeudet kestästi kansainvälisen oikeuden sitoumusten mukaisella tavalla, sekä näin "edistää kehitysmaiden... ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys" (III-193)

Perusoikeudet, kuten mm. oikeus puhtaaseen veteen, tulee turvata myös YK:n ihmisoikeuskomissaarin ja muiden YK:n kehitys- ja ihmisoikeuselinten lausuntojen mukaan osoitettavissa olevalla tavalla oikeudellisesti ensisijaisina investointien ja palvelujen kaupan oikeuksiin nähden lainsäädännössä ja hallinnollisessa sääntelyssä.

"Arvioinnit suoran ulkomaisen investoinnin ja investointisopimusten vaikutuksista kestävään kehitykseen ja ihmisoikeuksiin tulee sisällyttää WTO-politiikan tulevaan päätöksentekoon" sen pohjaksi. (YK:n ihmisoikeuksien alatoimikunta, päätöslauselma 2002/11). Samoin palvelukaupan liberalisoinnin osalta "ennen kuin tehdään mitään uusia liberalisoinnin sitoumuksia", valtioiden tulee siksi nyt tarkistavasti arvioida ja korjata liberalisoinnin sitoumukset "täydesti noudattamaan ihmisoikeusvelvoitteitaan" sellaisen "lujan empiirisen evidenssin mukaisesti, joka on koottu arvioinneilla" liberalisoinnin vaikutuksista "kattavassa konsultaatiossa niiden ihmisten kanssa, joihin liberalisaatio on vaikuttanut." (YK:n ihmisoikeuskomissaari E/CN.4/Sub.2/2002/9). "Sijoittajien oikeudet määrittyvät välineinä kestävän inhimillisen kehityksen, kasvun, vakauden ja ihmisoikeuksien… laajemmille päämäärille", joiden toteutumista ja välineitä YK on valtuutettu arvioimaan, valvomaan ja ohjaamaan mm. liiketoimintaa koskevien kansainvälisten sitoumusten osalta Jotta voidaan "kontrolloida sijoitusten muotoja… joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia… ja jotka voivat vähentää ihmisoikeuksien edistämiseen saatavilla olevia voimavaroja", "yhtiöiden sosiaalista vastuuta koskevien toimien oikeus… tulee julkituotavalla tavalla tunnustaa sijoitussopimuksissa". (YK:n ihmisoikeuskomissaarin raportti: "Ihmisoikeudet, kauppa ja investoinnit" E/CN.4/Sub.2/2003/9; 2.7.2003; johdanto ja kohdat 37 ja 55 ).

Terveyteen, kuluttajansuojaan ympäristöön tai maa- ja metsätalouteen merkittävästi vaikuttavien investointien, palvelujen tai niitä koskevien neuvottelujen ratkaisut tulee siten tehdä ensi sijassa asianosaisten hallintojen toimivallan ratkaisuin, ei kauppapolitiikan yksinomaisella toimivallalla. Kauppapolitiikka koskee tavaroiden liikkumista vaihdossa, eikä ole verrattavissa investointeihin eikä useisiin palveluihin, joiden sisällyttäminen komission kauppapolitiikkaan laajentaisi perusteettomasti sen toimivaltaa nykyisestä. Yhtiöiden toiminnan kauppaa laajempia vaikutuksia ja ulottuvuuksia ei voida hallita pelkillä kaupan organisaation ehdoilla.

YK ja valtiot on velvoitettu "aktiivisesti edistämään yhtiöiden vastuuta ja velvollisuuksia … hallitustenvälisten sopimusten ja toimien, kansainvälisten aloitteiden sekä… kansallisen sääntelyn täysipainoisen kehittämisen ja toteuttamisen… kautta", ja edistämään näin kestävää kehitystä, jota WTO:ta ei ole valtuutettu rajoittamaan sijoituksille säädettävillä oikeuksilla. "Maailman kestävälle kehitykselle ovat välttämättömiä perustavat muutokset tavassa, jolla yhteiskunnat tuottavat ja kuluttavat" ja maailma on sitoutunut vahvistamaan YK-järjestelmää "perustana kestävän kehityksen toteuttamiselle" ja koordinaatiolle siten myös "yhtiövastuun edistämiseksi". Koska YK ja sen jäsenmaat on näin valtuutettu arvioimaan ja valvomaan miten liiketoiminnan on noudatettava ja edistettävä kestävää kehitystä, jota myös WTO on sopimuksillaan sitoutunut palvelemaan, tulee YK:n ja hallitusten voida valvoa, ettei WTO voi vaikuttaa kestävää kehitystä haittaavasti eikä vääristää sen sitoumuksia. Sijoituksia on saatava ohjattua puhtaampaan ja humaanimpaan tuotantoon ja ekotehokkuuteen myös tukitoimilla, säätelyllä ja laeilla, joita ei tule kauppapolitiikan säännöillä estää eikä rajoittaa. Yhtiöiden tulee maksaa vahingot ja kulut, joita niiden - ja niiden tuotteiden elinkaarten - ympäristöä heikentävät saaste- ym. vaikutukset aiheuttavat ja kestävä kehitys vaatii myös "läpinäkyvää, todennettavissa olevaa,… ja kaikille yhdenvertaista kuluttaja-informaatiota… suhteessa kestävään kulutukseen ja tuotantoon". (Maailman kestävän kehityksen huippukokous WSSD, toimintasuunnit, paragrafit 14-16, 18, 49, 144-148, 151-155).

"Kestävän kehityksen periaatteet ovat keskeisessä asemassa Suomen globalisaation hallintaa koskevassa toiminnassa" ja "ympäristöarvot on otettava huomioon kansainvälisen kaupan pelisääntöjä kehitettäessä" siten että "tuotannon ja kulutuksen nykyiset, luonnon kestokyvyn ylittävät muodot tulee muuttaa tulevaisuuden hyvinvointimme ja jälkeläistemme eduksi" Suomen hallitusohjelman mukaan. "Rahoitusta on suunnattava muun muassa… kestävän kehityksen mukaista kulutusta ja tuotantoa tukevaan" toimintaan ja on voitava verotuksella edistää "tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön ekotehokkuutta". "YK:n kestävän kehityksen Johannesburgin kokouksen toimenpideohjelman käytännön toteuttamista edistetään" mm. "hallinnonalat ylittävällä ohjelmalla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävistä tuotanto- ja kulutustavoista" hallitusohjelmamme mukaan.

Suomen tavoitteena on näin toimia "YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden mukaisesti myös kansainvälisen kauppapolitiikan keinoin kestävän kehityksen edistämiseksi" (hallitusohjelma). Nämä kestävän kehityksen tavoitteet edellyttävät etenkin kehitysmaissa "varhaisessa kehitysvaiheessa olevan teollisuuden suojaamista" (YK:n pääsihteeri A/56/326) (samoin kuin Suomikin hyvin selvästi suojasi oman teollisen tuotantopohjansa rakentamista ja vakautta ulkomaisilta sijoituksilta useiden vuosikymmenien ajan).

Yhtiöiden tulee "kunnioittaa niiden paikallisten yhteisöjen" ja "alkuperäiskansojen oikeuksia" sekä ympäristöä kohdealueella, "kehitystavoitteita, sosiaali-, talous- ja kulttuuripolitiikkaa ja julkista valtaa" yhteisöjen ja niiden elinalueiden "omia elinehtoja" suojaavalla tavalla (Ihmisoikeuksien alatoimikunta E/CN.4/Sub.2/2002/WG.2/WP.1/Add.2).

Kestävästi taloudellinen sijoitus johonkin maahan tuo maahan voimavarojen lisäystä ja uusiutumista, eikä vain kaupallisesti kuluta maan voimavaroja. Sijoitus alueelle tulee määrittää, säätää ja oikeuttaa toimintana, joka läpinäkyvästi tuottaa jotain tuolle alueelle tavalla, jota myös kyseinen alue, sen elämä ja asukkaat pitävät alueelle voimavaroja kestävästi tuottavana.

´Liberalisoinnin´ tuloksena kuitenkin myös suorat ulkomaiset sijoitukset "voidaan helposti muuttaa nopealiikkeisiksi omaisuuksiksi ja siirtää jälleen ulos" alueilta UNDP:n mukaan. Ne eivät useinkaan tuo "minkäänlaista pysyvää lisäystä pääomakantaan, työllisyyteen tai edes tuotantoon". Yhtiöiden oikeudet kotiuttaa alueelta pois kaupallisia voittoja ilman velvoitteita tuottaa voimavaroja alueelle eivät ole oikeuksia kestävään sijoittamiseen alueelle, vaan oikeuksia viedä alueilta ylikansalliseen kulutukseen niiden alueellisen uusiutumiskyvyn edellyttämiä voimavaroja alueellista kestokykyä ylikuluttavalla tavalla

Suoralla ulkomaisella investoinnilla ei näin "suinkaan ole aina positiivista vaikutusta… inhimillisen kehityksen edistämiseen; työllisyyteen, tuottavuuteen tai teknologian siirtoon", vaan "sijoittajien vaatimat korkeat voittojen kotiutusasteet" vievät voimavaroja kehitysmaista aiheuttaen "kielteisiä vaikutuksia kehitykselle". Koska maiden tulee "kyetä valikoimaan suoria ulkomaisia sijoituksia, jotta niillä olisi positiivinen rooli inhimillisessä kehityksessä", niin liberalisaatio on usein vähentänyt "suorien ulkomaisten sijoitusten kehitysystävällisyyttä"
(UNDP ; "Making global trade work for people" 30.1. 2003, sivut 243, 245-246, 248-249).

"Juuri investointien käsitteen tulkinnanvaraisuus ja laajuus oli keskeinen peruste sille, että valiokunta aiemmassa lausunnossaan kannatti investointien jättämistä kokonaan yhteisen kauppapolitiikan ulkopuolelle". (YmVL 14/2000 vp).

Sijoitusten ´liberalisoinnin´ globaalit säännöt merkitsevät usein pakkoa kohdella alueellisen kestokyvyn kustannuksella tehtävää ylikansallista liikevoittoa "yhtä suosiollisesti" kuin alueen elinehtoja ylläpitävää alueen tuotantoa silloinkin vaikka näin kohdeltaisiin ihmisiä eriarvoisesti tai heikennettäisiin ympäristön oikeuksia ja kestävää kehitystä.

Näin liberalisointi usein tosiasiassa suosii ylikansallista kaupallista liikevoittoa paikallisen tuotannon kustannuksella antamalla ylikansallisille yhtiöille mahdollisuuden hyötyä alueen voimavarojen kuluttamisesta maksamatta voimavarojen alueellisen uusiutumisen ylläpitokustannuksia, jotka paikallinen tuotanto joutuu aina maksamaan voidakseen niistä hyötyä.
Ylikansalliset yhtiöt voivat jättää näin paikallisen tuotannon maksettaviksi kulut näiden alueen voimavarojen alueellisen uusiutumisen ylläpidosta, joiden ylläpitoa tuo alueelta ulos ylikansalliseksi liikevoitoksi viety tuotto kuitenkin on edellyttänyt.

Ville-Veikko Hirvelä
ATTAC ja Kansalaisjärjestöjen WTO-kampanja

"Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti uuteen oikeusperustaan yleistä taloudellista etua koskevista palveluista"."Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen määritelmästä ja sen suhteesta yleishyödyllisiin palveluihin on eri jäsenvaltioiden kesken erilaisia näkemyksiä" (Valtioneuvoston selonteko).

ATTAC tukee valtioneuvoston kantaa, ja esittää, ettei konventin esitystä artiklasta III-6 hyväksytä, vaan artikla korjataan seuraavaan muotoon (korjaukset painotetulla tekstillä):

"Ottaen huomioon yleistä taloudellista, sosiaalista tai sivistyksellistä etua koskevien palvelujen aseman palveluina, joita kaikki unionissa arvostavat, ja niiden merkityksen sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon ja yhteenkuuluvuuden edistämisessä unioni ja jäsenvaltiot huolehtivat, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin periaattein ja erityisesti taloudellisin ja rahoituksellisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä. Jäsenmaiden tulee voida kykyjensä mukaan varmistaa yleishyödyllisten palvelujen sosiaalinen ja alueellinen saatavuus ja laatu niiden ihmisoikeuksia toteuttavien vaikutusten osalta siten, että palvelut ovat varallisuudesta riippumattomalla tavalla yhdenvertaisesti kaikkien saatavissa. Unioni voi tukea tätä, mutta se ei saa rajoittaa tätä."

Olennaista olisi turvata palveluiden sosiaalisesti ja alueellisesti tasapuolinen saatavuus siten etteivät näitä alisteta markkinaehtoisten tavoitteiden ja yritysten markkinoille pääsyn määrättäviksi esim. julkisissa tuissa tai ostopalvelusopimuksissa. Mikäli artiklaa ei saada korjattua yllä esitetyllä tavalla, artikla tulee korvata nyt voimassa olevalla EY 16 artiklalla (joka velvoittaa jäsenvaltiot ja unionin huomioimaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin tarkoitettujen palveluiden toimintaedellytykset kilpailu- ja valtiontukimääräysten puitteissa).

Perustelut:
Konventin perustuslakiesityksen III-osan horisontaaliartiklan III.6. mukaan:

"Ottaen huomioon yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen aseman palveluina, joita kaikki unionissa arvostavat, ja niiden merkityksen sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä unioni ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti ja perustuslain soveltamisalalla siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin periaattein ja erityisesti taloudellisin ja rahoituksellisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta III-55, III-56 ja III-136 artiklan soveltamista. Nämä periaatteet ja edellytykset määritellään eurooppalailla".

Konventin esitys vaarantaa sen eduskunnan kannan toteutumisen, että "on mahdollistettava julkinen tuki yleishyödyllisiin tarkoituksiin". (SuVL 1/2003 vp). Konventin esittämä hyvinvointipalvelujen alistaminen kaupalliselle toimivallalle määrää käytännössä myös suuntaa EU:n sisäisten sääntöjen tulevalle kehitykselle, jolla on ministeri Lehtomäen mukaan "ratkaiseva merkitys" hyvinvointipalvelujen tulevaisuudelle.

"Kaikkien unionissa arvostamat" "yleistä taloudellista etua koskevat palvelut" viittaa yhteisön ylemmän toimivallan - eurooppalain - valtaan määrätä unionin yhteisen taloudellisen edun nojalla kutakin palvelua koskevan toimivallan mukaan, mikä on unionin "taloudellisen edun" määrittein yleishyödyllistä palveluissa sen toimivallan - mm. kauppapolitiikan toimivallan - kannalta, minkä toimivallan käyttö kulloinkin on kyseessä.

Näin se, mikä on unionin kaupan kasvun kannalta unionin yleinen kaupallinen etu, voi III-6 artiklan puitteissa määrittää markkina- ja kauppapolitiikan osalta sitä, mikä on yleishyödyllistä palveluissa; "kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka on ristiriidassa unionin" markkina- ja kauppapolitiikan etujen kanssa (III-55). (koska artikla III-6 siis toimii "rajoittamatta III-55, III-56 ja III-136 artiklan soveltamista").

Tällöin yleishyödyllistä on ensisijaisesti se, mikä kasvattaa palvelukauppaa ja lisää palvelujen kaupallisuutta, eikä esim. se mikä turvaa palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden varallisuudesta riippumatta (kuten taas monet konventtiedustajat esittivät tulematta huomioiduiksi). Esitys vaatii esim. että "jäsenvaltiot eivät toteuta eivätkä pidä voimassa mitään toimenpidettä, joka koskee julkisia yrityksiä taikka yrityksiä, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, ja joka on ristiriidassa" esim. tavaroiden tai pääomien liikkeiden ja sijoitusten yhtäläisen kohtelun kanssa. Julkiset tukitoimet eivät saa muuttaa kilpailun eivätkä "kaupankäynnin edellytyksiä unionissa yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla" (III-55, I-4, III-58)

Tällöin hyvinvointipalvelujen siirtyminen kauppapolitiikan yksinomaiseen toimivaltaan merkitsee väistämättä niiden aseman muuttumista myös suhteessa siihen miten niissä on poistettava "jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua" (III-56). Sisämarkkinalainsäädännössä potilaiden vapaan liikkuvuuden vaatimukset tuovat erilaisia seuraamuksia eri tavoin organisoiduille palvelujärjestelmille, mutta johtavat samankaltaisiin ongelmiin palveluiden tasavertaisuuteen ja taloudelliseen kestävyyteen liittyvissä kysymyksissä. Tämä edistäisi myös hyvinvointipalvelujen julkisen säädös-, tuki- ja rahoituspohjan murentamista etenkin vakuutuspohjaisiin järjestelmiin nojaavissa maissa.

"Valtioneuvosto katsoo, että hallitustenvälisessä konferenssissa tulee pyrkiä ratkaisuun, jolla terveyspalveluiden kansallinen rahoitus, järjestäminen ja tarjoaminen turvattaisiin. Tämä tulisi ensisijaisesti toteuttaa palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten yhteydessä."

ATTAC kannattaa valtioneuvoston esitystä.

Merkittävää terveyden kannalta on myös, että Amsterdamin sopimuksen edellyttämä pykälä terveydestä on konventin esityksessä pudotettu pois horisontaalisuojan piiristä (enää ei edellytetä että kaikissa politiikoissa EU tulisi tuvata "terveyden suojelun korkea taso"). Konventin esityksessä jää lisäksi epäselväksi mikä on "ihmisten terveyden suojelu ja parantaminen", jota koskeva "Unionin toimivallan laajuus ja sen käyttöä koskevat säännöt määritetään III osan kutakin alaa koskevissa erityismääräyksissä" (I-11.6). Näissä määräyksissä on kuitenkin ensisijassa suoraan terveyttä koskevia erityismääräyksiä lähinnä vain "kansanterveydestä" (III-179). Ja tältäkin osin esim. alkoholipolitiikan kohtalo osoittaa, miten sosiaali- ja terveyspoliittiset intressit ovat jääneet alisteisiksi tavaroiden vapaan liikkuvuuden ehdoille. Kauppapolitiikan puitteissa on kansalliselle terveys- ja sosiaalipoliittisille tavoitteenasetteluille haluttu asettaa tiukat velvoitteet ja tarpeellisuuskriteerit. Tällä on merkitystä myös esim. terveys- tai sosiaalipoliittisista syistä tehtävälle mainospalveluiden liikkuvuuden rajoittamiselle. Harmonisointikielto ei näin auta myöskään niiden sosiaali- ja terveyssektorin ulkopuolisten säädösten kannalta, jotka jo nytkin johtavat terveyspalvelujen markkinaehtoistumiseen Euroopan eri maissa eri tavoin, eikä se estä tällaisten säädösten jatkuvaa kasvua.

Terveyspalveluille on perustuslaissa erityisesti määritetty suojattu asema vain lähinnä unionin kansanterveyttä koskevien toimien suhteen : "Unionin toiminnassa kansanterveyden alalla otetaan täysin huomioon terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät jäsenvaltioiden velvollisuudet" (III-179, kohta 7). Siltä osin kuin terveyspalvelut eivät ole unionin kansanterveyteen vaikuttavien toimien kohteena, esitys perustuslaista ei määritä terveyspalveluille spesifiä oikeudellista statusta. Tällaisiin toiminnan alakategorioihin nähden (terveyspalvelut), joita unionin perustuslaki ei julkituodusti eriytä yleisestä kategoriasta (palvelut), johon unionilla on yleinen, yksinomaisen kauppapolitiikan toimivalta, unioni soveltaa toimivaltaansa tällaiselle erityisalalle yleisenä kaupan toimivaltana.

Ville-Veikko Hirvelä
ATTAC ry

Henkinen omaisuus, lääkkeiden ja elämän patentointi

Valtioneuvosto esittää, että konventin esittämää uutta henkisen omaisuuden artiklaa (III-68) ei tule hyväksyä sellaisenaan.
(Valtioneuvoston selonteko s. 67).

ATTAC kannattaa valtioneuvoston esitystä, ettei artiklaa III-68 tule hyväksyä sellaisenaan. ATTAC vaatii, että artikla (III-68) tulee poistaa, tai sen ensimmäisen kappaleen tulee kuulua täsmennetyssä muodossa seuraavasti:

"Sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä vahvistetaan toimenpiteet, jotka koskevat eurooppalaisen suojan luomista teollisoikeuksilla käytävän kaupan yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa ja teollisoikeuksien myöntämistä ja rekisteröintiä unionissa kaupallisten näkökohtien osalta. Sisämarkkinoiden toimenpiteillä ei voida luoda suojan myöntämisen edellytyksiä eikä estää yleisen edun turvaamiseksi säädettäviä poikkeuksia."

Perustelut:
Vaikka henkisen omaisuuden ydinsisältöä koskevat, esim. lääkkeiden ja elämän patentointiin liittyvät, - siis ei pelkästään kaupallisia vaikutuksia omaavat - "teollis- ja tekijänoikeudet turvataan" perusoikeuskirjassa (II-17.(2)), silti "perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista määrätään perustuslain muissa osissa, sovelletaan kyseisissä osissa määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti" (II-52.(2)).

Konventin esitys sisältääkin myös uuden sisämarkkinoiden alaisen säädöksen EU-tason toimista, joilla luotaisiin EU:lle yhtenevä teollis- ja tekijänoikeuksien suoja ja keskitettäisiin teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja niiden valvontaa EU-tasolle.

Siten konventin asettaman uuden teollis- ja tekijänoikeuksien artiklan (III- 68) johdosta "vahvistetaan... teollis- ja tekijänoikeuden yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi" sitä koskevat kaupalliset oikeudet "sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä".

Tämä avaa tien sille, että EU voi myös kauppapolitiikassaan (mm. WTO:ssa) alkaa kohdella mm. lääkkeiden ja elämän patentointia "henkisen omaisuuden kaupallisina näkökohtina", joiden kohtelussa määrääviä ovat henkisen omaisuuden markkinatoimien ja investointien kaupalliset oikeudet (artiklojen III- 216 ja III- 217 nojalla Unionin sisäisissä säädöksissä unionin toimivaltaan kuuluvat asiat kuuluvat sen toimivaltaan myös ulkoisissa säädöksissä). Henkisen omaisuuden alistaminen konventin esityksessä sisämarkkinoiden alaisuuteen artiklalla III-68, kaupallistaisi näin henkisen omaisuuden ihmisoikeuksia koskevaa substanssia myös ulkoisen kauppapoliittisen toimivallan alaisuuteen.

Nämä uudesta sisämarkkinoiden alaisesta henkisen omaisuuden artiklasta seuraavat muutokset ovat vastoin Suomen eduskunnan menestyksekkäästi ja perusteellisesti Nizzan sopimuksen yhteydessä harkitsemaa, linjaamaa ja EU:n peruskirjan säädöksiksi läpiviemää ehtoa, että henkisen omaisuuden substantiaaliset ihmisoikeus-, ym. näkökohdat eivät kuulu kaupallisten ratkaisujen toimivaltaan :

"Henkisen omaisuuden, eli teollis- ja tekijänoikeuksien osalta "kauppapoliittinen toimivalta rajoittuu oikeuksien kauppaan (siirtosopimukset, käyttöoikeus- ja lisenssisopimukset), mutta tähän toimivaltaan eivät sisälly henkisen omaisuuden omaisuusluonteen kysymykset (oikeuksien olemassaolo, omistajan tai haltijan identifiointi, oikeuksien suojataso ja rajoitukset, suoja-aika)". "TRIPS-sopimusten... soveltamisala on valiokunnan tarkoittamaa soveltamisalaa laajempi". (SuVL 5/2000 vp)

"Muun muassa patenttisuojaa, pakkolisenssöintiä ja rinnakkaistuontia koskevilla rajauksilla saatetaan vaikeuttaa mahdollisuuksia puuttua kilpailua estäviin toimiin epäsuhtaiseen hinnoitteluun. Terveyspolitiikan kannalta henkisen omaisuuden osalta olisi välttämätöntä rajata ulos
patenttioikeuksien laajuuteen, kauppanimiin, myyntilupiin ja lisensseihin liittyvän tiedon suojaamiseen sekä rinnakkaistuontiin ja pakkolisenssöintiin liittyvät sopimuskohdat johtuen niiden yhteydestä terveyspolitiikkaan. Suomen lainsäädäntö esimerkiksi tupakkamainonnan osalta on kauppanimien suhteen tiukka". StVL 21/2000 vp

Nizzan tuloksena "Euroopan yhteisön sopimuksentekovaltaan kuuluu henkisen omaisuuden osalta vain oikeuksilla käytävä kauppa mutta eivät sen sijaan henkisen omaisuuden sisällön määrittelyä koskevat kysymykset". (SuVL 5/2001 vp) "Sovittuja muutoksia ei voida tulkita siten, että esimerkiksi elämän tai ihmisen geeniperimän patentointi ratkaistaisiin kaupallisena kysymyksenä". "Myöskään teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisten näkökohtien ja WTO:n piirissä neuvotellun TRIPS-sopimuksen välille ei ole syytä vetää yhtäläisyysmerkkiä". (Ulkoministeri Tuomioja. "Euroopan unioni Nizzan jälkeen" 23.1.2001)

Henkisen omaisuuden asettamista yleisellä tasolla kaupankäyntiä ja markkinoita koskevan toimivallan alaiseksi uudella tätä koskevalla artiklalla ei siten tule hyväksyä.
Konventti esittää nyt siis sisämarkkinoiden alaisen "eurooppalaisen suojan luomista teollis- ja tekijänoikeuden yhdenmukaisen suojan
varmistamiseksi unionissa ja keskitettyjen luvananto-, koordinointi- ja valvontajärjestelmien käyttöön ottamista unionin tasolla" (III- 68).

Kun valtioneuvosto esittää nyt oikeansuuntaisesti tekstin avaamista ja muuttamista siten, että se "voi hyväksyä uuden oikeusperustan siten teknisesti korjattuna, että se koskee ainoastaan teollisoikeuksia ja teollisoikeuksien myöntämistä ja rekisteröintiä" (selonteko s. 67), tätä on ylläesitetyistä seikoista johtuen täsmennettävä eduskunnan Nizzan linjan mukaisesti, huomioiden mm. että teollisuuspolitiikan ja kansanterveyspolitiikan tavoitteet eivät ole yhtenevät. EU:n toimivalta ja painotukset ovat ensisijaisesti teollisuuspolitiikasta lähteviä. Lääkepolitiikassa kauppapolitiikan sopimukset, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien TRIPS-sopimus tai palveluiden kauppaan liittyvä GATS-sopimus (esim. lääkkeiden jakelu ja apteekkilaitos) nostavat esiin keskeisiä kustannus- ja saatavuuskysymyksiä.

Kaupallisen toimivallan mukaisen henkisen omaisuuden kohtelun tulee eduskunnan linjausten mukaisesti koskea vain teollisoikeuksilla käytävää kauppaa ja teollisoikeuksien myöntämistä ja rekisteröintiä vain kaupallisten näkökohtien osalta, ei suojan myöntämisen edellytyksiä eikä yleisen edun turvaamiseksi säädettyjen poikkeuksia.

Näin ollen uusi artikla (III-68) tulee poistaa, tai sen ensimmäisen kappaleen tulee kuulua täsmennetyssä muodossa seuraavasti:

"Sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä vahvistetaan toimenpiteet, jotka koskevat eurooppalaisen suojan luomista teollisoikeuksilla käytävän kaupan yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa ja teollisoikeuksien myöntämistä ja rekisteröintiä unionissa kaupallisten näkökohtien osalta. Sisämarkkinoiden toimenpiteillä ei voida luoda suojan myöntämisen edellytyksiä eikä estää yleisen edun turvaamiseksi säädettäviä poikkeuksia."

Ville-Veikko Hirvelä
ATTAC ja Kansalaisjärjestöjen WTO-kampanja