EU:N TULEVA PERUSTUSLAKI

Vetoomus hyvinvointipalvelujen puolesta: Euroopan unionin perustuslakiluonnokseen on tehtävä muutoksia

Siten olemme vakuuttuneita, että Euroopan unionin perustuslakiesitystä pitää vielä muuttaa eräiden tärkeiden yksityiskohtien osalta.

Vetoamme Suomen eduskuntaan, hallitukseen ja kaikkiin EU:n hallitusten välisen konferenssin neuvottelijoihin, että alla esittämämme ja perustelemamme muutokset olemassa olevaan esitykseen EU:n perustuslaiksi (taikka perustuslailliseksi sopimukseksi) varmistetaan.

Esittämämme muutokset voidaan saada aikaan vahvistamalla tai laajentamalla jo olemassa olevia ja jo käsiteltyjä ehdotuksia. Kaikki esityksemme ovat sopusoinnussa Suomen eduskunnan ja hallituksen aiempien linjausten kanssa.

Esityksemme koskevat artikloja III.6 ja III.179 sekä artiklaa III.217. Konkreettiset esitykset on tekstissä lihavoitu. Ehdotamme ensisijaisesti A-vaihtoehtoa. Vertailun vuoksi muotoilemme myös artiklojen III.6 ? III.179 kohdalla yhden samansuuntaisen, mutta heikomman muutosesityksen (vaihtoehto B) ja artiklan III. 217.4. osalta kaksi päävaihtoehtoa heikompaa muutosta (vaihtoehdot B ja C).

Hyvinvoinnin peruspalvelujen suojelemiseksi on tarpeellista lisätä yleislauseke (klausuuli), joka esitetään artiklassa III-6bis (liittyen terveyteen ja artiklaan III-179). Saman tavoitteen varmistamiseksi muutoksia on tehtävä myös kauppapolitiikan ja yhteisen kauppapolitiikan (trade policies and common commercial policies) kontekstissa osana artiklaa III-217 (4).

1) Yleisklausuuli peruspalveluista - muutosesitys artikloihin III.6 ja III.179

Tulee kuitenkin myös huomioida, että vaikka laajempi huoli on tullut esille vain terveyspalveluiden osalta, on olemassa samankaltaisia perusteltuja huolia myös sosiaalisten, koulutuksellisten, kulttuuristen ja audiovisuaalisten peruspalveluiden osalta. Näin ollen olemmekin laajentaneet klausuulia kattamaan myös koulutus-, sosiaali-, kulttuuri- ja audiovisuaaliset palvelut:

ESITYS (1A): Lisäys artiklaan III-6

"Perustuslaki ei saa millään muotoa vahingoittaa tai haitata jäsenvaltioiden vastuuta kantaa velvoitteitaan terveys-, sosiaali-, koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalisten palvelujen politiikan tavoitteiden määrittämisessä ja toteutuksessa, rahoituksen, hallinnon ja organisaation sekä tuottamisen osalta."

PERUSTELUT: Tämän artiklan päätavoite on selkiyttää peruspalvelujen ja sisämarkkinasääntöjen suhdetta. Tavoite on siten edelleen selkiyttää unionin ja jäsenvaltioiden rooleja lisäämällä erillinen artikla perustuslakiehdotuksen III-osion yleiseen osaan. Ilman tällaista lisäystä peruspalvelut saattavat vähitellen joutua alisteisiksi sisämarkkinasäädöksille. Käytännössä tämä voi tulevaisuudessa vaikuttaa useiden peruspalvelujen rahoitukseen, hallintoon ja tuottamiseen, kuten esimerkiksi siihen, miten terveydenhuollon, perus- ja korkeakoulutuksen, päivähoidon, vanhusten palveluiden ja kirjastojen toimintaa ja rahoitusta säädellään Suomessa.

Esittämämme artikla on siten laajempi (sisältäen koulutus-, sosiaali-, kulttuuri- ja audiovisuaaliset palvelut) kuin nykyinen, Suomen esittämä terveyteen liittyvä lisäysehdotus artikla III- 179:n kohdalla, joka kohdentuu vain terveyspalveluihin. Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että eri jäsenvaltion kansalaiset haluaisivat, että sisämarkkinoiden periaatteista lähtevä säätely määrittäisi myös sitä, miten koulutusjärjestelmää sekä sosiaalisia, kulttuurisia ja audiovisuaalisia palveluja säädellään.

Esityksemme perustana on seuraava hallitusten välisessä konferenssissa aiemmin käsitelty esitys, joka on samalla heikompi, vaihtoehtoinen ehdotuksemme perustuslain muuttamiseksi, koska se ei kata kaikkia peruspalveluja.

ESITYS 1B: (Esityksen 1A heikompi vaihtoehto. Sama kuin neuvotteluissa jo käsitelty ehdotus terveyspalveluista):

1. Perustuslain ei tule millään muotoa vahingoittaa tai haitata jäsenvaltioiden vastuuta sosiaaliturvan mukaisten terveyden ja sairaanhoidon palvelujen politiikan, rahoituksen, hallinnon ja tuottamisen määrittämisessä.

2. Ensimmäisessä kappaleessa mainittu jäsenmaiden vastuu sisältää etenkin terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen hallintoon ja rahoitukseen liittyvät toimet sekä kansalliset standardit.

2. Kauppapolitiikka ja peruspalvelut - muutosesitys koskien artiklaa III.217.

Nykyinen esitys perustuslaiksi muuttaa siten vallitsevaa tilannetta oleellisesti. Vähin mitä pitäisi tehdä, on Suomen hallituksen 24.10. 2003 muutosesityksen mukaisesti laajentaa poikkeamaa määräenemmistöpäätöksenteosta, jotta sen piiriin saadaan myös terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut. Vain siten nämä palvelut voidaan turvata ja hallinnoida sektorikohtaisten periaatteiden ja sitoumusten mukaisesti jokaisessa jäsenmaassa.

Suurimmassa osassa jäsenmaita em. palvelut ovat yhdistelmä julkisrahoitteisia ja tuotettuja palveluita sekä ostopalveluita tai julkisrahoitteisesti tuettuja palveluita, joita tuottavat niin yritykset kuin erilaiset yhdistykset, mukaan lukien seurakunnat. Siten nämä palvelut ovat käytännössä alttiita kauppapolitiikan piirissä tehtyjen sopimusten soveltamiselle, jollei riittävän laajasti kattavaa poikkeamaa voida taata. Esimerkkinä voidaan ottaa pakkokilpailuttaminen ja julkisten tukien tulkinta protektionistisiksi kansallisiksi tuiksi. Neuvottelut etenevät usein pienten muutosten kautta, jotka eivät ehkä sellaisenaan vahingoita kansallisten järjestelmien perustavia rakenteita, mutta johtavat yhdessä huomattaviin lisääntyviin muutoksiin. Mm. tästä syystä poikkeaman tulisi olla riittävän laajasti määritetty ilman tulkinnallisia rajoituksia. Nykyisen tilanteen säilyttämiseksi esitämme seuraavan uuden muotoilun artiklan III-217(4) poikkeamaklausuulille:

ESITYS 2A: Uusi muotoilu artiklaan III-217(4)

"Kauppaan ja investointeihin liittyvät päätökset terveyden ja sairaanhoidon-, sosiaali-, koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalisten sektorien palveluihin liittyen tehdään näiden sektorien politiikan pohjalta ja osana jäsenvaltioiden vastaavaa kompetenssia. Jäsenvaltioiden tulee neuvotella ja tehdä kaikki näihin sektoreihin liittyvät päätökset yhdessä unionin kanssa."

Tämä on ainoa vaihtoehto, joka antaa jäsenvaltioille laajan sektorisidonnaisen mandaatin päätöksenteossa ja turvaa sen, että kauppapoliittiset päätökset ovat sektoripolitiikalle alisteisia eikä päinvastoin. Nykyisessä perustuslakiluonnoksessa poikkeama kauppapolitiikan yleissäännöstä tehdään lähtökohtaisesti vain turvautumalla yksimieliseen päätöksentekoon määräenemmistön sijaan. Tämä lähtökohta antaa palveluille heikomman suojan kuin yllä oleva muotoilu. Esitämme kuitenkin tämänkin lähtökohdan ? siis yksimielisyysvaatimuksen antaman suojan ? mukaisen muutosesityksen (esitys 2B), sillä myös päätöksenteon yksimielisyysvaatimus merkitsisi parannusta nykyiseen artiklaesitykseen, jonka poikkeama kattaa vain kulttuuriset ja audiovisuaaliset palvelut. Kolmanneksi esitämme edellistäkin heikomman ?hätäjarruksi? sanotun suojan peruspalveluille artiklassa 217.4 (esitys 2C).:

Esitys 2B: ( Määräenemmistöpäätöksenteon poikkeaman laajennus artiklaan 217.4.)

?Neuvoston tulee myös toimia yksimielisesti niissä kaupan neuvotteluissa ja sopimuksissa jotka liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutuspalveluihin ja kulttuuri- ja audiovisuaalisiin palveluihin."

ESITYS 2C: (?Hätäjarru? vaihtoehto artiklaan 217.4.):

"Neuvoston tulee myös toimia yksimielisesti niissä kaupan neuvotteluissa ja sopimuksissa jotka liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutuspalveluihin ja kulttuuri- ja audiovisuaalisiin palveluihin, silloin kun ne mahdollisesti vahingoittavat kansallisten sosiaali, terveys- ja koulutusjärjestelmien rakenteita tai unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta."

3. Kommentti: terveys muissa politiikoissa

Helsingissä 23.3.2004

Kunnioittaen