Vasudhaiva kutumbakamin etusivulle

EU:N TULEVA PERUSTUSLAKI

 
 

Perustuslakiluonnos suomeksi (PDF)
(HTML)
Yleist?perustuslaista
Kauppapolitiikka
Artiklat
Perustuslakifoorumin etusivu

Helsingissä 11.5.2004

Pääministeri Matti Vanhaselle
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojalle
Eduskuntaryhmille

Asia: Hyvinvointipalvelut EU:n perustuslaissa:
Suomen ei tule hyväksyä puheenjohtajamaa Irlannin 29.4.2004 esitystä, sillä hyväksyminen merkitsisi luopumista maamme tavoitteista koskien artikloja III.6., III.217 ja I.12.2.

Arvoisa pääministeri,
Arvoisa ulkoasiainministeri,
Arvoisat eduskuntaryhmien jäsenet,

Kiitämme teitä ammatti- ja kansalaisjärjestöjen sekä tutkijoiden lähetystöjen asiaa kohtaan osoittavastanne mielenkiinnosta tapaamisissa ja keskusteluissa 22.3., 14.4., 19.4. sekä 21.4.2004.

Olemme ilahtuneita siitä, että hyvinvointipoliittisen päätösvallan puolustaminen on noussut Suomen kenties tärkeimmäksi neuvotteluprioriteetiksi EU-maiden hallitusten välisessä konferenssissa.

Olemme kuitenkin myös huolestuneita siitä viestistänne, että neuvottelutilanne on vaikea. Huoltamme lisää voimakkaasti puheenjohtajamaa Irlannin uusi esitys CIG 73/04 (29.4.2004). Irlannin esityksen hyväksyminen merkitsisi käytännössä sitä, että Suomi luopuu tavoitteistaan. (Ks. liite 1.)

Ainoa tapa taata Suomen linjan toteutuminen on niiden alojen mainitseminen perustuslaissa erikseen, joiden kohdalla sisämarkkinoiden ja kauppapolitiikan päätöksenteko säilyy yksimielisenä. Suomen hallituksen aiemmista esityksistä on siksi pidettävä loppuun saakka kiinni.

Voidaan kysyä miksi Suomi luopuisi kansallisesta päätösvallastaan hyvinvointipolitiikan ydinasioissa? Mikä tai mitkä olisivat ne muut tavoitteet, joiden saavuttamiseksi kansallinen päätösvalta hyvinvointipolitiikassa kannattaisi uhrata?

Kysymyksemme johdosta haluamme esittää kolme täydentävää näkökohtaa neuvottelutilanteesta, yhden näkökohdan päätöksenteon tehokkuudesta ja yhden yleisen näkökohdan. Lopuksi esitämme tiedoksenne arvioita perustuslakiesityksen I-12.2:n mahdollisesta teknisestä virheestä.

1. Pidämme tärkeänä pääministeri Vanhasen 25.8.2003 esittämää näkemystä, jonka mukaan ?Suomen ehdottomaan intressiin kuuluu uuden sopimuksen syntyminen samalla kun unioni on saamassa kymmenen uutta aktiivista jäsentä.?

Suomen hyvinvointipalveluja koskevat esitykset ovat varsin maltillisia. Ne merkitsevät suhteessa olemassa olevaan peruskirjaan EU:n kauppapoliittisen toimivallan laajentamista hyvinvointipalveluja koskevaksi. Konventin esitys menee vallan siirrossa jäsenmailta unionille pidemmälle kuin Suomen. Lienee kuitenkin mahdotonta, että yksikään muu maa kaataisi perustuslain kokonaisuuden vain sen tähden, että Nizzan sopimuksen kauppapoliittinen pykälä muuttuu Suomen toiveesta vähemmän kuin konventti esitti. Ei siten voida sanoa, että Suomen pysyminen tiukkana vaarantaisi pääministerin määritelmän mukaisen ?Suomen ehdottoman intressin?.

2. Päätökset EU:n perustuslaista ? kuten aiemmin peruskirjamuutoksista ? tehdään valtioiden konsensuksella eikä enemmistöpäätöksinä. Juuri siitä syystä, että EU:n oikeusperustana on kansainvälinen sopimus, on yleisesti arvioitu, että EU ei ole liittovaltio vaan sui generis -tyyppinen itsenäisten valtioiden yhteistyöorganisaatio.

Näin ollen neuvottelutilanne on lähtökohtaisesti se, ettei sellainen perustuslakimääräys voi astua voimaan, jota Suomi ei hyväksy. Suomi ei siis tarvitse neuvottelutavoitteelleen, varsinkaan ei tärkeimmälle neuvottelutavoitteelleen, yhdenkään muun maan tukea.

Onko kuvattu juridinen tilanne enää poliittinen realiteetti? Jos se on realiteetti, Suomen ei tarvitse vaikeassakaan neuvottelutilanteessa luopua tärkeimmästä neuvotteluprioriteetistaan. Jos Suomi poliittisista syistä ei voi tai ei halua asettaa kynnysehtoja perustuslain hyväksymiselle jää epäselväksi, missä mielessä Suomi osallistuu itsenäisenä valtiona neuvotteluihin EU:n perustuslaista?

3. Suomessa perustuslakiuudistuksen päätavoitteena on ennemminkin pidetty voimassaolevan oikeustilanteen selkiyttäminen kuin vallan siirtäminen jäsenmailta unionille.

Tästä seuraa käsityksemme mukaan neuvottelutilanteessa seuraavaa: Suomen linjan perusteella todistuksen taakka on sillä neuvottelun osapuolella, joka haluaa muuttaa nykyisiä määräyksiä.

Artiklan III-217.4 kohdalla vallitseva oikeustila on määritelty Nizzan sopimuksessa. Nizzan sopimukseen verrattuna konventin esitys, josta edelleen neuvotellaan, vahvistaa unionin valtaoikeuksia ja heikentää vastaavasti jäsenvaltioiden valtaa seuraavasti:

  • - se siirtää toimivaltaa jäsenvaltioilta unionille (juridinen toimivaltamuutos), ja
  • - se siirtää päätösvaltaa yksimielisyyden piiristä määräenemmistöön (poliittinen valtajärjestelmän muutos).
Suomen esityksen mukaan toimivaltaa siirtyy unionille, mutta peruspalvelujen suhteen yksimielisyysvaatimus säilyy. Mikäli neuvottelujen muu osapuoli haluaa määräenemmistöpäätöksiä silläkin tarkkaan rajatulla alalla, jolla Suomi haluaa säilyttää yksimielisyyden, Suomella on lähtökohtainen oikeus ilmoittaa, että ellei esittämäämme kompromissiin suostuta, asiassa ei ole mahdollista tehdä konventin esittämää muutosta. Tällöin Nizzan sopimuksen määräykset jäävät voimaan. Tämä ratkaisu olisi Suomen linjan mukainen.

4. Hyvinvointipoliittisen päätösvallan siirtämisen puolesta puhuu käsittääksemme vain yksi asia: tarve tehostaa unionin yhteistä kauppapolitiikkaa.

Emme vastusta sitä, että kauppapolitiikan asiat hoidetaan tehokkaasti ihmisten hyvinvointia edistävällä tavalla. Hyvinvoinnin tehokkaaseen edistämiseen kuluu vastaavasti myös se, että hyvinvointimme tärkeimmistä asioista voidaan päättää tehokkaasti hyvinvointipoliittisin perustein.

EU ei ole saanut, eikä ole nyt myöskään saamassa tehokasta, yhteistä hyvinvointipolitiikkaa eikä EU:n kauppapolitiikasta päätetä hyvinvointipoliittisin perustein. Vastuu kansalaisten perusoikeuksien turvaamisesta säilyy uudessakin EU:ssa jäsenvaltioilla. On siksi johdonmukaista, että EU:ssa hyvinvointipoliittinen päätösvalta on haluttu pitää kansallisissa käsissä.

Ymmärrämme kyllä, että Suomellakin voi olla nyt ja varsinkin tulevaisuudessa palvelukaupassa offensiivisia intressejä, joita EU:n määräenemmistöpäätöksenteko voisi tehokkaasti edistää. Mutta vierastamme ajatusta, että nämä intressit saisivat olla asiassa määrääviä. Hallituksen ja eduskunnan aiemmat, mielestämme hyvät päätökset eivät ole myöskään lähteneet tällaisesta ajattelusta. Hallitus ja eduskunta ovat toistaiseksi johdonmukaisesti katsoneet, että kauppapolitiikan tehokkuutta ei ole se, että kauppapoliittisin päätöksin voidaan tehokkaasti ja syvällisesti vaikuttaa hyvinvointipolitiikan perusehtoihin.

5. On väitetty, että uhat, joihin olemme aineistoissamme viitanneet, eivät ole ajankohtaisia tai että ne ovat teoreettisia.

Tämän väitteen esittäjät ovat harvoin hyvinvointipolitiikan asiantuntijoita. Perustelimme omaa arviotamme lyhyesti kirjeemme alussa mainituissa tapaamisissa ja laajemmin lähettämässämme tausta-aineistossa.

Nähdäksemme perustuslain pitää olla toimiva ja hyvä kaikissa oloissa. Emme suosittele tyytymistä ?hyvän sään? perustuslakiin.

6. Perustuslakiesityksen artikla I-12.2 muutettiin 25.11 2003 muotoon:

"The Union shall also have exclusive competence for the conclusion of an international agreement when its conclusion is provided for in a legislative act or is necessary to enable the Union to exercise its internal competence or insofar as its conclusion may affect common rules or alter their scope". (CIG 50/03; 25.11.2003)

Olemme muutoksen johdosta pyytäneet asiantuntija-arvioita siitä, merkitseekö tällaisen artiklan hyväksyminen muutosta EU:n nykyiseen oikeuskäytäntöön, vastoin sitä mitä Suomen hallitus ja eduskunta ovat esittäneet. Erityinen huolemme koskee unionille ehdotettua yksinomaista toimivaltaa solmia kansainvälisiä sopimuksia siltä osin kuin nämä voivat muuttaa sisäisten säädösten soveltamisaloja (?scope?).

Olemme epävirallisesti kysyneet muutamalta suomalaiselta EU-oikeuden asiantuntijalta kantaa kysymykseen: Antaako EU:n nykyinen oikeuskäytäntö unionille yksinomaisen toimivallan seuraavaan: "for the conclusion of an international agreement insofar as its conclusion may alter the scope of common rules".

Olemme saaneet kaksi alustavaa vastausta kysymykseemme. Molempien vastaus on kieltävä, eli se, että EU:n nykyinen oikeuskäytäntö ei anna sitä toimivaltaa EU:lle, jonka se artikla I-12.2:n uuden muotoilun mukaan olisi saamassa.

Esitämme siksi harkittavaksenne, että ryhdytte tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että artikla I-12.2 saatetaan vallitsevaa oikeuskäytäntöä vastaavaan muotoon.

Yllä oleva toivon mukaan selventää entisestään teille aiemmin luovuttamamme vetoomuksen taustaa ja luonnetta. Vetoomuksen jättäneet tahot ovat omalta osaltaan kansainvälisten verkostojensa kautta vaikuttaneet muiden maiden hallituksiin tuen saamiseksi Suomen kannalle. Mm Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisesta verkostosta, EAPN, on lähtenyt vetoomus asiasta kaikkien maiden pääministereille.

Kunnioittaen,

Elli Aaltonen, puheenjohtaja
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto

Riitta Särkelä, toiminnanjohtaja
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto

Marjatta Melto, erityisasiantuntija
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
varapuheenjohtaja, ETUCE

Jarkko Eloranta, osastopäällikkö
Kunta-alan ammattiliitto KTV

Thomas Wallgren, akatemiatutkija
Suomen Akatemia

Ville-Veikko Hirvelä, hallituksen jäsen
Demokratiafoorumi - Vasudhaiva Kutumbakam

Matti Rimpelä, tutkimusprofessori
Stakes