Intialais-eurooppalaista vuoropuhelua - aiheena kansanvalta ja swaraj Helsingissä ja Tampereella 12.-14.10.2006

INTIA-EUROOPPA -VUOROPUHELU EDELLYTTÄÄ PITKÄN TÄHTÄIMEN TAVOITTEENASETTELUA

Toisen maailmansodan jälkeen jotkin Euroopan maat, erityisesti Pohjolassa, kehittivät epätasa-arvoisia hallintojärjestelmiään ihmisistä huolta pitäviksi valtioiksi. Näissä valtioissa kaikille taattiin paitsi perusoikeudet, myös todelliset osallistumismahdollisuudet yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja kulttuurielämään. Tämä sivistyksellinen saavutus perustui elävälle demokraattiselle osallistumiselle. Toisaalta sen mahdollisti progressiivinen verotus ja hyvinvointivaltiomallin aktiivinen toteuttaminen.

Sivilisaatioiden välisessä vuoropuhelussa "Pohjoismainen malli" on ollut edelläkävijä, joka on inspiroinut ihmisiä kaikilla mantereilla "ihmiskasvoiseen modernisaatioon". Samassa vuoropuhelussa tunnetaan ja arvostetaan Intiaa, koska sen jälkeläisiin kuuluu Buddhan, Mahavirin ja Gandhin kaltaisia ihmisiä. Tasan sata vuotta on kulunut siitä, kun otettiin käyttöön uudenlainen toimintatapa, satyagraha – totuuden voima ja väkivallaton taistelu. Sen kehitti aluksi Gandhi ja hänen ryhmänsä Etelä-Afrikassa. Sittemmin sitä sovelsivat luovasti suuret liikkeet ja innostavat johtajat kuten Nelson Mandela, Jayaprakash Narayan, Victor Jara ja Martin Luther King kaikilla mantereilla. Monikulttuuriseen perintöönsä nojaten Intia on myös itsenäistymisensä jälkeen osoittanut usein innostavaa moraalista johtajuutta liittoutumattomien kansojen keskuudessa, YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla kuten Maailman kauppajärjestössä.

Sekä Euroopalla että Intialla on paljon vaalittavanaan demokraattisissa perinteissään ja saavutuksissaan. Vallitsevat trendit eivät kuitenkaan ole lainkaan suosiollisia demokraattisten aatteiden ja käytäntöjen syventämiselle ja laajentamiselle. Lyhytnäköisten taloudellisten tavoitteiden ylivalta ja yhtiövallalle alistuminen poliittisessa elämässä ovat vakavia huolenaiheita kaikkialla. Ihmiset ovat halukkaita vaikuttamaan ja ottamaan osaa, mutta kaupallistunut media ja vaihtoehdottomuuden mentaliteetti ovat suurimpia esteitä aidolle osallistumiselle.

13.10. Suomi isännöi EU:n ja Intian huippukokousta. Huippukokous tarjoaa arviointimahdollisuuden ja tilaisuuden hahmottaa uusia pitkän tähtäimen aloitteita siitä, miten Euroopan ja Etelä-Aasian perinteiden parhaat piirteet voidaan liittää näiden kahden alueen vuoropuheluun. Toivomme vaikuttavamme tähän vuoropuheluun seuraavilla ehdotuksilla:

Ensinnäkin: Ydinaseet ovat edelleen pitkäntähtäimen uhka koko planeetan tulevaisuudelle ja selviytymiselle. Eikö Intian ja EU:n pitäisi pyrkiä luomaan globaalia liikettä, joka taivuttelisi kaikki ydinasevaltiot tarkistamaan ydinasedoktriinejaan, jotta ydinaseriisunnasta voisi tulla todellista? Vallitseva ydinasedoktriini, jota erityisesti Yhdysvaltain nykyinen hallinto edustaa, on pääasiallinen ja kansainvälisesti yleistyvä pelon aihe. Yhdessä EU ja Intia ovat kyllin vahvoja, mutta intresseiltään riittävän erilaisia, että niillä voisi olla todellinen rooli sellaisen maailman rakentamisessa, joka lopulta vapautuisi tästä planetaarisen tuhon uhkasta.

Toiseksi: huntingtonilainen näkemys sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä on nopeasti noussut todelliseksi uhkatekijäksi rauhanomaiselle rinnakkainelolle ja myötämielisyydelle maiden ja alueiden välillä. Intiassa elää maailman toiseksi suurin muslimiväestö ja Euroopalla on moninaiset kristilliset ja muut uskonperinteet. Molemmilla maanosilla on pitkät, joskin haavoittuvaiset, kokemukset menestyksekkäistä ja luovista tavoista rakentaa pluralistisia, maallistuneita ja rauhanomaisia yhteiskuntia, joissa tasa-arvoinen kunnioitus on turvattu ihmisille kaikista uskonnoista ja etnisistä taustoista riippumatta. Ne voisivat yhdessä näyttää esimerkkiä sivilisaatioiden välisestä pyrkimyksestä vahvistaa institutionaalisia, immateriaalisia, taloudellisia ja sosiaalisia voimavaroja turvaamaan ihmisarvoa ja kansalaistensa ja asukkaittensa hyvää elämää vailla uhkia heidän identiteetilleen. Tämä vuoropuhelu voisi alkaa tästä päivästä huomioimalla sekularismi, maallistuminen. Jos ajatellaan viimeaikaisia traagisia tapahtumia joissakin EU-maissa, kuten Ranskassa ja Saksassa, sekä joissakin Intian osavaltioissa, kuten Gujaratissa ja Maharashtrassa, EU:n ja Intian tulisi toimia yhdessä. Yhdessä ne voivat määritellä, lujittaa ja kehittää valtiollisia toiminta- ja suojelumalleja, jotka ovat erilaisissa ja vaihtuvissa olosuhteissa osoittautuneet menestyksekkäimmiksi estämään uskonsuuntausten ja rotujen välisiä väkivaltaisuuksia ja sortoa.

Kolmanneksi haluamme kiinnittää huomiota pinnan alla eläviin unelmiin ja pyrkimyksiin, jotka näyttävät edistävän lyhytnäköisiä poliittisia tavoitteita maailmanlaajuisesti tänä päivänä, yhtä lailla Euroopassa ja Etelä-Aasiassakin. Euroopan perustuslaillisen sopimuksen luonnoksen artiklan I-3.1:n mukaan "EU toimii edistääkseen... kestävää kehitystä... joka pohjautuu tasapainotettuun taloudelliseen kasvuun". Vastaavasti Gandhin maasta tuleva pääministeri jahtaa yhä läntistä kulutusparatiisia ja kieltää taloudellisen laajentumisen pitkän aikavälin rajat. Emme tahdo aloittaa keskustelua kestävyyden malleista tai siirtymästä määrällisestä laadulliseen kasvuun, tai ekologisesta ja mannertenvälisestä oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta. Nämä ovat kukin välttämättömiä aiheita keskustelun syventämiseksi, mutta nyt tarvitaan maailmanlaajuista johtajuutta perustavanlaatuisemmalla tasolla.

Neljänneksi: Pyrkimyksiä ympäristöllisen kestävyyden hyväksi on vahvistettava, mikäli vaarallinen ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden kapeneminen on vältettävissä. Tähän liittyen alkuperäiskansojen (adivasien) vuosituhantiset perinteet Intiassa voivat olla suuri innoituksen lähde. Adivasien, maatyöläisten, pienviljelijöiden, käsityöläisten, kalastajien ja muiden kestäviä elämäntapoja ylläpitävien yhteisöjen kulttuureja ja toimeentulotapoja on arvostettava ja suojeltava modernin kulutuskulttuurin laajentumiselta.

Eurooppa ja Intia ovat eturintamassa tavoittelemassa kasvua ja teknologista kekseliäisyyttä. Kaikella kunnioituksella tällaisen hallinnon demokraattista oikeutusta kohtaan, maailmalle on tehtävä selväksi, että ei voi tulla kestävää rauhaa, ei ihmisarvoa kaikille, eikä myöskään selviytymistä pitkällä aikavälillä ennen kuin rajat ihmisten vallalle on tunnustettu.

Vallitseva sivilisaatiomalli on tiellä kohti tuhoa. Kaikkien vakavien pyrkimyksien ydin kääntää tämä suunta on kriittinen ja syvällinen paneutuminen yleismaailmalliseen etiikkaan, Vasudhaiva Kutumbakamin näkemykseen maailmasta yhtenä perheenä. Tämä ajatus on kaikkien suurten kulttuurien moraalisten pyrkimysten ydin aikojen alusta. Riippumatta siitä vetoammeko Koraaniin, Vuorisaarnaan, Bhagavad Gitaan tai muihin perustavanlaatuisiin kulttuuriemme juuriin, niistä löytyy yhteinen perusta arvoille, joita myös YK:n ihmisoikeuksien julistus ilmaisee. Tämän yhteisen perustan ydin on kaikkien ihmisolentojen kunnia ja tasavertaisuus sekä kaikkien elävien olentojen myötäsyntyinen arvo. Yhteisenä nimittäjänä on myös varoitus kulttuuristen tapojen pitämistä tavoitteina itsessään.

Yhteisessä pyrkimyksessään uusien, moraalisesti kestävien poliittisten näkemysten toteuttamiseksi Intia ja Eurooppa voisivat onnistua nostamaan esiin aikamme perustavia sivilisationaalisia tarpeita. Merkittävää edistystä voitaisiin saavuttaa esimerkiksi luomalla ja muotoilemalla uudelleen taloudellisen edistyksen tavoitteita. Tässä voitaisiin lähteä liikkeelle kunnianhimoisista taloudellisen kehityksen ja seurannan kokeiluista, jotka asettavat menestyksen lopulliseksi kriteeriksi niiden hyvinvoinnin, joista Gandhi puhui nimillä dharudhnarayan tai Jeesus viimeisinä tai vähäväkisinä (”minun valtakuntaani viimeiset tulevat ensimmäisinä”).

Käytännössä Intia ja Eurooppa voisivat pyrkiä tähän päämäärään välittömästi sopimalla, että käynnistävät vuonna 2008 demokraattisen, korkean tason "Viimeinen Ensimmäiseksi" -monitorointijärjestelmän raportoimaan indo-eurooppalaisten kauppa- ja investointisuhteden seurauksista ja tekemään toimintaehdotuksia. EU:n ja Intian ei tule alkaa neuvotella uutta kauppa- eikä investointisopimusta lisäliberalisoinnin lähtökohdista, vaan niiden tulee selvittää vaikutuksia, joilla liberalisointi on saattanut heikoimmassa asemassa olevat ja köyhän enemmistön entistäkin eriarvoisempaan asemaan sekä sitoutua tämän korjaamiseksi laadittavan ohjelman toteuttamiseen. Tämä pieni ensimmäinen askel saa varmasti vastaan suurta kiinnostusta alueillamme ja yli maailman. Se voisi innostaa meitä ja muita etenemään vielä haasteellisempaan työhön esitettyjen tavoitteiden mukaisesti.

Delhi ja Helsinki, 11.10. 2006

Kirjoittajat: Vijay Pratap ja Thomas Wallgren konsultoiminaan Rakesh Bhatt, Anastasia Laitila, Harsh Mander, Ritu Priya ja Marko Ulvila.