VASUDHAIVA KUTUMBAKAM
- DEMOKRATIAFOORUMI -
KIERTOKIRJE NUMERO 1 / 2004 - 25 helmikuuta 2004
Sisältö
1. Kutsu: Suomen sosiaalifoorumi 3-4.4.
2. Joulukuun vuosikokouksen päätökset
Liite: Raportti Maailman
sosiaalifoorumista
1. KUTSU: SUOMEN SOSIAALIFOORUMI 3-4.4.
Helsingin Työväenopisto, Helsinginkatu 26
Suomen sosiaalifoorumi järjestetään nyt jo kolmannen kerran Helsingissä huhtikuun 3. ja 4. päivä alkaen klo 10.00. Foorumin järjestää laaja kirjo suomalaisia kansalaisjärjestöjä, ammattiyhdistysaktiiveja, kirkon ja kulttuurialan väkeä ja monia muita. Kokemukset kahdesta aiemmasta Suomen sosiaalifoorumista innostavat.
Tapahtuma on avoin keskustelu- ja toimintafoorumi, johon ryhmät ja järjestöt voivat tuoda ohjelmaa; työpajan, seminaarin, keskustelun, näyttelyn, konsertin, teatteri- tai tanssiesityksen, tai jotakin muuta. Toivomme, että tapaamisessa nousee esiin uusia näköaloja ja inhimillisiä vaihtoehtoja nykyiselle uusliberalismille, ja että siellä syntyy oivalluksia ja yhteistä toimintaa.
Helmikuun aikana tapahtumaan on ilmoitettu jo yli 30 seminaaria. Niiden aihepiirejä ovat mm. julkiset palvelut kuten terveys, opetus ja vesi, rauha eteenkin Irakissa ja Tsetseniassa, yhtiöiden vastuu, oikeudenmukainen talous, demokratia paikallisesta globaaliin, Euroopan unioni ja ympäristö.
Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakam on mukana järjestämässä tilaisuuksia ainakain kansanäänestyksestä, EU:n perustuslaista, Maailman sosiaalifoorumista ja globaalidemokratiasta.
Muita sosiaalifoorumin tapahtumien järjestäjiä ovat mm. Amnesty, Attac, Euroopan köyhyydenvastaisen verkoston Suomen osasto EAPN-Fin, Kairos, Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja, Kirkon Ulkomaanapu, Kirkon yhteiskunta- ja diakoniatyö , Kuluttajat-konsumenterna, Lääkärin sosiaalinen vastuu, Luonto-Liitto ry, Maan ystävät , Network Institute for Global Democratization (NIGD), Oikeutta eläimille, Pysäyttäkää sota-verkosto, Ruoka-aika kampanja, Sosialistiliitto, Suomen Rauhanliitto - YK-yhdistys ry, Suomen rauhanpuolustajat, Suomen YK-liitto, Suomen Ylioppilaskuntien Liitto, Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry, Vasemmistonuoret, Vihreät nuoret ja opiskelijat sekä Ympäristö ja kehitys ry.
Tilaisuuteen kutsuttuja ulkomaisia vieraita ovat mm. Kairos-liikken Ulrich Durchow Saksasta, IBASE:n Moema Miranda Brasiliasta, Vasudhaiva Kutumbakamin Vijay Pratap Intiasta ja För velfärdstaten kampanjan Asbjörn Wahl Norjasta.
Lisätietoa Anna Kervinen 050-330 4330, anna@konttorikontoret.com ja Laura Tuominen 040-730 9360 laura.m.tuominen@helsinki.fi
2. JOULUKUUN VUOSIKOKOUKSEN PÄÄTÖKSET
Demokratiafoorumi Vasudhiava Kutumbakamin syyskokous pidettiin 4.12. Helsingissä. Se valitsi entisen puheenjohtajiston uudelleen, eli puheenjohtajana jatkaa Satu Hassi ja arapuheenjohtajina Elena Gorschkow, Mirja Ryynänen, Esko Seppänen ja Thomas Wallgren. Hallituksen jäseniksi valittiin Outi Hakkarainen, Ville-Veikko Hirvelä, Risto Isomäki, Laura Lodenius, Liisa Jääskeläinen, Rosa Meriläinen, Sirpa Pietikäinen, J.P. Roos, Katarina Sehm-Patomäki, Jenni Uljas, Marko Ulvila ja Kai Vaara.
Toimintasuunnitelmassa painopisteenä ovat edelleen osallistuminen EU:n tulevaisuutta käytävään keskusteluun demokratian näkökulmasta sekä aktiivinen rooli sosiaalifoorumeissa sekä Suomessa että maailmalla.
Vuoden 2004 jäsenmaksuksi päätettiin 20 euroa (vähävaraiset 10 euroa). Sen voi maksaa yhdistyksen tilille: Suupohjan osuuspankki 473047-224497
LITTE: RAPORTTI MAAILMAN SOSIAALIFOORUMISTA
Ympäristö ja kehitys ry ja Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin WSF-työryhmä esittävät
MAAILMAN SOSIAALIFOORUMI 2004
Kiertokirje Kohti Mumbaita nro 4 -- 28. Tammikuuta 2004
Tietoa Mumbaissa 16.-21.1.2004 järjestetystä neljännestä Maailman sosiaalifoorumista. Jarna Pasanen ja Marko Ulvila raportoivat Mumbaista ennen paluutaan Suomeen.
Sisältö:
1. MUMBAIN SOSIAALIFOORUMI - FAKTAA JA
TULKINTOJA
2. VK-PERHEEN TAPAHTUMIA
3. KOKEMUKSIA PAIKAN PÄÄLTÄ:
Jarna Pasanen eläytyy foorumissa
4. TULEVIA TAPAHTUMIA
5. KIITOKSET
LIITE: CALL OF THE SOCIAL MOVEMENTS AND
MASS ORGANISATIONS
1. MUMBAIN SOSIAALIFOORUMI - FAKTAA JA TULKINTOJA
Viikko sitten Mumbaissa päättynyt Maailman neljäs sosiaalifoorumi antaa aineksia monenlaisille tulkinnoille, ylistyksestä yninään. Sadat järjestelyihin osallistuneet järjestöt ja ihmiset voivat hyvällä syyllä onnitella itseään ja toisiaan menestyksestä. Samalla tapahtumaa voidaan arvostella erilaisista puutteista ja vajavaisuuksista.
Suurin syy tyytyväisyyteen on siinä, että vuosi sitten tehty päätös siirtää foorumi Brasiliasta Intiaan toteutui hyvin. Paikan vaihdos uudisti järjestäjätahot, puhujakaartin ja osallistujakunnan 90 prosenttisesti. Tämän seurauksena Maailman sosiaalifoorumi muuttui aidosti globaaliksi tilaksi, sillä Porto Alegren foorumi on sijaintinsa vuoksi ollut luonteeltaan käytännössä transatlantinen.
Käytännön järjestelyt toimivat sulavasti. Yli satatuhatta osallistujaa löysi majapaikat ja kaikki mahtuivat hyvin kokousalueelle. Liikenne soljui normaalissa ruuhkassa ja kännykkäliikennekin pelasi. Suurimmat puutteet olivat äänentoistossa ja tulkkauksessa, mikä johti siihen, että isot seminaarisalit olivat enimmäkseen vain puolillaan. Tämä ei tunnelmaa latistanut, sillä kokousalueen kaduilla ja näyttelytiloissa oli käynnissä jatkuva puheen sorina ja musiikin ja iskulaiseiden täyttämä äänimaisema.
Sisällöllisesti suurin kysymys tapahtumassa oli WSF:n luonne avoimena tilana ja monien halu rakentaa yhteistä poliittista rintamaa. Useimmat tunnustavat sen, että että WSF:n suosio ja merkitys perustuu paljolti siihen, että se on yhteinen tila uusliberalismin torjuville ja sille vaihtoehtoja etsiville kansalaisryhmille. Silti ilmassa oli entistä suurempana toive, että WSF synnyttäisi muutosvoimien yhteisrintaman ja kritiikkiä siitä, että näin ei tapahdu. WSF voi kuitenkaan tuskin säilyä ja kasvaa elinvoimaisena, jos siitä tulee yhteistä manifestia viilaava prosessi.
Työnjako WSF:ssä on ollut se, että foorumi tuottaa tilan ja yhteiskunnallisten liikkeiden kokoontuminen (Social Movements Assembly) tekee yhteisen julkilausuman. Tähän asti merkittävin teko on ollut vuonna 2002 Euroopan sosiaalifoorumin liikekokoontumisen päättämä ja 2003 sosiaalifoorumin vahvistava Irakin miehitystä etukäteenä vastustanut toimintapäivi 15 helmikuuta 2003, joka sai liikkeelle miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa.
Mumbaissa yhteiskunnallisten liikkeiden kokoontuminen tuotti kaksisivuisen paperin, jossa kehotetaan liikekannallepanoa kolmena päivänä: Irakin miehitystä vastaan 20.3., naisten asian puolesta kv. naisten päivänä 8.3. ja maanviljelijöiden asian puolesta kv. talonpoikien päivänä 17.4. Lisäksi kutsussa kehtetaan toimintaan oikeudenmukaisen kaupan, palestiinalaisten, kehitysmaiden velkaongelman ratkaisun ja ihmisoikeuksien puolesta.
Kansainvälinen Bush-boikotti sai uutta tuulta, kun intialainen kirjailija-aktivisti Arundhati Roy kehotti avauspuheessaan kaikkia puuttumaan Irakin miehityksestä hyötyneiden yhtiöiden toimintaan. For Mother Earth veti WSFÖn aikana onnistuneita työpajoja Bush-boikottiin liittyen.
WSF:n kriittinen rinnakkaistapahtuma Mumbai Resistance oli tammikuun ajan kaupungin katukuvassa jopa näkyvämpi kuin itse WSF. MR 2004-iskulauseet koristivat teiden ja junaratojen varsia ympäri Mumbaita. Vastatapahtuman osanotto jäi kuitenkin pieneksi, arvion mukaan se keräsi noin 2 000 osallistujaa. Mumbai Resistancella oli siitä huolimatta paljon merkitystä WSF-kritiikin esittäjänä; se sai varmasti monen osallistujan pohtimaan WSF:n luonnetta ja tulevaisuutta uudesta näkökulmasta.
2. VK-PERHEEN TAPAHTUMIA
Neljä suomalaista järjestöä toimi foorumissa tiiviissä yhteistyössä intialaislähtöisen Vasudhaiva Kutumbakam (VK) -verkoston kanssa. Tähän VK-perheeseen kuuluivat Suomesta Ympäristö ja kehitys, Network Insitute for Global Democratisation, Maan ystävät ja Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakam, taustalla tukena Kepa ja Siemenpuu-säätiö. Intian puolelta yhteistyötahoja olivat mm. Centre for the Study of Developing Societies, Committee for Cultural Choices and Global Futures, Lokayan, Heinrich Böll Foundation, NACDOR, Ramnika Foundation, National Alliance of Peoples Movements ja monta muuta.
VK-perhe oli mukana usean suuren seminaarin järjestelyissä. Näistä mittavimmat olivat kastin, värin tai muun ominaisuuden vuoksi syrjittyjien oikeuksia käsitellyt World Diginity Forum ja vallalla olevia kehitysmalleja kyysenalaistanut ja kehityshankkeiden vuoksi pakkosiirrettyjen ihmisten kysymyksiä käsitellyt Development Induced Displacement. VK näkyi myös yhdessä WSF:n järjestämässä paneelissa, sillä Suomen VK:n pj. Satu Hassi veti onnistuneen keskustelun globalisaation vaihtoehdoista.
Suomalaisten järjestöjen ilmoittamista tilaisuuksista suurin oli Maan ystävien alkuperäiskansojen oikeuksia ja selviytymistä käsitellyt Surivival of Adivasis Globally. Tilaisuudessa puhui Suomen saamelaisnuorten pj. Heidi Karjalainen ja intialaisia alkuperäiskansojen edustajia. Tapahtuma kokosi yhteen merkittävän ryhmittymän alkuperäiskansojen järjestöjä, ja yhteistyö jatkuu seminaarin jälkeen.
VK-verkosto toi WSF:ssä näkyviin yhden merkittävimmistä vaihtoehtoisen yhteiskunnan ajattelijoista: M.K.Gandhin. Iso seminaari Engagements with Gandhi käsitteli Gandhin ajattelua eri näkökulmista. Esiin nostettiin Gandhin syvällinen kritiikki länttä kohtaan ja vaihtoehtoisen yhteiskunnan perusteet. Pienempi keskustelu otsikolla Gandhi in Our Times kiinnitti huomiota mm. kansalaistottelemattomuuden merkitykseen Gandhin työssä ja ajattelussa.
WSF-prosessin kannalta yksi mielinkiintoisimmista tilaisuuksista on NIGD:n järjestämä isompi seminaari WSF:n luonteesta avoimena tilana. Monen mielestä tämä tilaisuus tarjosi ensimmäisen kerran kunnollisen keskustelun WSF:n sisällä prosessin luonteesta. Puhujina oli WSF:n alullepanijoita, tärkeitä ajattelijoita ja kriitikoita.
Näiden suurten yleisötilaisuuksien lisäksi VK-perhe oli päivittäin mukana järjestämässä useita keskustelutilaisuuksia demokratiasta, taloudesta, kulttuurista, tiedosta, vedestä ja ympäristöstä. Monien mielestä pienet keskustelut olivatkin kaikkein antoisimpia.
Ympäristö ja kehitys ry yhteistyökumppaneineen kustansi etelästä kolmen resurssihenkilön matkat etelästä Mumbaihin: Anibal Quijano Perusta, Kay Raseroka Botswanasta ja Gathuru Mburu Keniasta. Lisäksi yhditys rahoitti kymmenien nepalilaisten ja intialaisten puhujien ja avustajien matkoja ja yöpymistä Mumbaissa.
Vasudhaiva Kutumbakam yhdessä Kepan ja tansanialaisen TANGO-järjestön kanssa järjesti myös päivän mittaisen seminaarin Democratising Globally - Civil Society Engagements with State Actors. Tilaisuus oli osa Suomen ja Tansanian hallitusten käynnistämää demokratiaa ja globalisaatiota käsittelevää Helsinki-prosessia. Seminaarissa kansalaisyhteiskunnan edustajat vaihtoivat ajatuksia mm. ulkoministeri Tuomiojan, Tansanian varaulkoministeri Shareefin, Intian varaulkoministeri Digvijay Singhin ja ILO:n pääjohtajan Juan Somavian kanssa. Kehitysmaiden velkaongleman ratkaisu, kansainvälisten suhteiden demokratisointi ja pohjoismaisen ulkopolitiikan kehittäminen olivat joitain esitettyja konkreettisia ehdotuksia Helsinki -prosessille.
WSF:n alkaessa Vasudhaiva Kutumbakam julkaisi ohjelmalehdet englanniksi ja hindiksi 10.000 kpl:n painoksina. Verkoston englanninkielinen tapahtumalehti ilmeistyi foorumin aikana kolmesti.
3. KOKEMUKSIA PAIKAN PÄÄLTÄ: Jarna Pasanen eläytyy foorumissa
Mikä voisi olla parempaa: Rock-festarit, joissa maailmaparannuspuheita kuulee humalaisten örisijöitten sijaan vesiselviltä, innostuneilta ihmisiltä. Kaikki muu Maailman sosiaalifoorumista löytyikin: ruokakojut, meteli ja tungos, kiinnostava krääsä, kummallisen ja kiehtovan näköiset ihmiset. Eri-ikäisiä oli tasaisesti, toisin kuin rokkenroll-tapahtumissa.
Minulle WSF oli alueella kuljeskelua riemukkaan tunnelman keskellä, työryhmiä innostavine ja ahdistavine aiheineen, taiteilua huteran soossilautasen kanssa nukkuva lapsi sylissä, nyökkäyksiä loputtomiin "one photo please" -pyyntöihin ja poseerausta kantoliinassa tai harteilla keikkuvan lapsen kanssa. Foorumissa sain myös useamman kerran kokea, miten hullulta tuntuu jäädä jumiin kahden eri suunnasta tulevan mielenosoituskulkueen väliin.
Seuraavassa on katkelmia tunnelmistani Maailman sosiaalifoorumissa sekä pitempiä kuvauksia joistakin työryhmistä, joihin osallistuin. Kun alueella kulkeminen ja kymmenien tuhansien innokkaiden ihmisten näkeminen toimi minulle positiivisena ja voimia antavana nostatuksena, olivat työryhmien keskustelut muistutus niistä masentavistakin tosiasioista, miksi paremman maailman puolesta vielä täytyy toimia. Työryhmien valinta satojen mahdollisuuksien joukosta ei ollut helppoa. Osittain sattumaltakin onnistuin kuitenkin osumaan juuri itseäni kiinnostaviin ryhmiin.
***
WSF-bussi kulkee Goregaonin rautatieaseman ja foorumin välillä koko päivän. Maanantai- aamuna viereeni istuu Saksasta kotoisin oleva Mumbain kansainvälisen koulun opettaja. Oppilaille oli annettu vapaapäivä, koska koulun vieressä olevan Yhdysvaltain lähetystön edessä oli Mumbai Resistance järjestämä mielenosoitus. Opettaja päätti käyttää vapaansa tutustumalla Maailman Sosiaalifoorumiin. Hänen mukaansa WSF ei kovinkaan paljoa näy Mumbain hektisisessä katukuvassa ennen foorumia tai aikanakaan. "Tämä kaupunki on muutenkin yhtä karnevaalia", hän kertoo nauraen.
***
Onko toisenlainen festari mahdollinen - festari ilman ylikansallisia yhtiöitä? Foorumialueella en näe yhtäkään tunnettua kola-juomaa, isojen firmojen teeta sen sijaan löytyy. Sekä vastarintaa! Pepsi-kuljetusauto oli yrittänyt ajaa portista sisään, mutta aktivistit asettuivat tielle makaamaan esteeksi. Auto oli kääntynyt pois. Ruokakojuja alueella on kymmeniä, joista suurimmassa osassa on tarjolla perinteinen intialainen ruoka-annos: riisiä, linssikastiketta, kasvishöystöä ja chapati-leipää.
***
"Sikiön sukupuolen määrittävä ultraääni maksaa 70 rupiaa, raskauden keskeytys 80 rupiaa. Yhteensä 150 rupialla ( n. 3 euroa) pääsee eroon ei-toivotusta tyttösikiösta", kertoo Vimochanan, Forum for Women's Rights'in edustaja. Työryhmän nimi on "Pre-Sex Selection - The Hidden Femicide". Teltan jokainen tuoli on täynnä, lisää ihmisiä tunkee istumaan jalkojen juureen.
Etelä-Aasiassa ja etenkin juuri Intiassa halutaan poikalapsia, koska poika perinteisesti huolehtii ikääntyneistä vanhemmistaan. Tyttärestä nähdään sen sijaan koituvan kuluja, joista suurimpia on "dowry", myotäjäismaksu, joka annetaan naimisiin mennessä sulhasen perheelle. Yhä useammin lapsia myös halutaan vain yksi, jonka tulee olla poika. Myötäjäis-perinteen vuoksi lääkärit mainostavat raskauden keskeytyksiä tyyliin "Invest 500 now, save 50 000 later", eli kun hankkiudet tyttärestä eroon nyt, et joudu maksamaan myötäjäisiä myöhemmin.
"Sairasta, sairasta", ajattelen, kun kuuntelen esitelmää ja katson Taraa, joka leikkii edessä istuvan osallistujan kanssa vesipullolla. Mahtaa olla naisella uskomaton paine, että antaa abortoida sikiön vain siksi, että se on samaa sukupuolta kuin hän itse. Ymmärrän vain sen etten voi ymmärtää. Ja kuitenkin ymmärrän sen, etten saisi ajatella niin yksioikoisesti, kun en kuitenkaan ymmärrä koko kultturista kontekstia. Tai helvettiin kulttuuriset kontekstit, kun kyse on mitä vastenmielisimmästa naisten eliminoinnista!
Puhujan mukaan sukupuolen valikoinnissa on kyse perinteen (poika-kompleksi) ja uuden teknologian (mm. ultraaani) epäpyhästä liitosta. Osa sukupuolen määrittämista tekevistä lääkäreistä selittää työnsä olevan itse asiassa hienoa sosiaalityota; väestömäärän kontrollointia tai väestön "tasoittamista". Edellinen tarkoittaa sitä, että kun ultraäänitestejä ym. suunnataan köyhille, jotka pojan toivossa tekevät paljon lapsia, lapsia syntyy heille vähemmän. Tätä taas kutsutaan "väestön laadun parantamiseksi". "Tasoittaminen" taas tarkoittaa sitä, että syntyvyyden rajoittamiseksi jokaista äitiä kohti tulisi syntyä vain yksi tyttö.
Tällaisesta väkivaltaisesta väestömäärään puuttumisesta seuraa tietenkin ongelmia. Kun esimerkiksi Euroopassa, missä tyttöjen syntyvyys on korkein, jokaista 100 syntyvää poikaa kohden syntyy 105 tyttöä, on luku Intiassa 93. Jopa Keralan osavaltiossa, joka on aiemmin ollut Intian ainoa alue, jossa syntyy enemman tyttöjä kuin poikia, on suhde vast'ikään kääntynyt päinvastaiseksi.
Syy tähän mielettömyyteen on Vimochanan mukaan patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Keskeytys naamioidaan naisen valinnaksi, vaikka kyse on muualta tulevasta paineesta. Ongelmaa pahentaa julkisen terveydenhuollon alasajo, jonka myötä entiset käytännöt sivuutetaan ja kaikenlaiset puoskarit saavat enemmän asiakkaita. Paljon on kuitenkin tehtävissä. Se, että sukupuolen valikointi tunnustetaan vakavaksi ongelmaksi, on jo iso askel ongelman poistamiseksi. Kun aihe nostetaan julkiseen keskusteluun ja valikointi yksiselitteisesti tuomitaan, ollaan vielä pidemmällä. Lopuksi puhuja huudattaa yleisöä ongelmanratkaisuehdotuksillaan: "Eliminate inequality, not women!" "Destroy dowry, not daughters!"
***
Istun autoriksassa ja imetän Taraa. Liikennevaloissa meitä lähestyy nuori nainen pienen vauvan kanssa. Nainen ojentaa likaista tyhjää tuttipulloa, puhuu ja elehtii anovasti. Minä osoitan vuorotellen omaa rintaani ja naisen rintaa. Yritän kehottaa naista imettämään, vaikka luulen ettei hän ei olekaan vauvan äiti. Liikennevalot vaihtuvat. Tuntuu pahalta.
***
Käyn kuuntelemassa puhetta isossa seminaarissa. Sikäli kuin valtavan hallin takarivistä erotan, istuu puhujapöydän takana sekä naisia että miehiä. Ilahduttavaa! On hyvin tavallista, että erilaisissa tapahtumissa naispuhujakiintiön katsotaan täyttyvän tarpeeksi, kun järjestetään naispuhujia varten erikseen seminaari nais-teemalla. Ellei aihe ole jotenkin naisiin liittyvä, ei haittaa vaikka neljä viidestä puhujasta olisi miehiä. Onneksi WSF:ssa monen seminaarin kohdalla asia on toisin. Another seminar is possible! Tosin poikkeuksiakin näkyy.
Suuren hallin vaikutus on lamauttava. Tuntuu heti etten jaksa keskittyä paria puheenvuoroa pidempään. Nämä isot seminaarit ovat yksi syy siihen, miksi foorumin kokemisessa paikanpäällä ja tiedotusvälineiden kautta on niin suuri ero. Lehdet kirjoittavat uutisena siitä, mitä joku iso nimi on jossain paneelissa lausunut, ikään kuin se olisi foorumissa suuri juttu josta kuhistaan. Ovat ne lausunnot varmasti tärkeitä ja kiinnostavia - ja ne on myös helpompi sulattaa toimittajan valmiiksi jauhamina. Keskittyminen on vaikeaa tässä kolossaalisessa tilassa, lähden kiertelemään.
Alueella on satojen järjestöjen esittely- ja myyntipöytiä. Niissä riittää tutkimista useammankin kierroksen ajan. World Alliance for Breastfeeding Action'in, WABAn, pöydän ääressä syntyy hienoja keskusteluja imetyksestä eri puolella maailmaa. Tuttuja löytää aina Vasudhaiva Kutumbakamin kojulta. Sen seinälle perustamme myös ilmoitustaulun, jonne voi kirjoitella viestejä tovereille: Nähdään Gandhi-semmassa vasemmalla seinustalla!
***
"Vaimoni on feministi, ystäväni ovat feministejä, niinpa minustakin tuli feministi", kertoo miespuolinen professori Ravindra R.P. Kuuntelen hänen tarinaansa työryhmässä, jossa pohditaan, miten miehet saataisiin sitoutumaan gender-asioihin. Pöydän takana istuu viisi intialaista pro-feministimiestä. Suurin osa heistä kuuluu Men's Action for Stopping Violence Against Women eli Masvaw -järjestöön.
Feministisen herätyksen saatuaan Ravindra oli osallistunut sukupuolen valikoimista vastustavaan kampanjaan. Hän oli ensin ihmetellyt, miksi vaikutti siltä, etteivät miehet olleet kovinkaan tervetulleita osallistumaan työhön. Myöhemmin hän ymmärtänyt, että kyse naisten oman tilan tarpeesta. Naiset joutuvat usein kaikissa muissa tilanteissa tuntemaan itsensä sivuun työnnetyksi miesten ottaessa kaiken tilan itselleen, niin että joitakin asioita he halusivat mielummin tehdä naisporukalla.
Samaan aikaan Ravindra tajusi, etta jos halutaan muuttaa yhteiskuntaa, on muutettava nimenomaan miehiä. Muutosta varten miehetkin tarvitsevat omia tilojaan, joissa he voivat käsitellä mieheyttä ja ihmisyyttä. Sellaisia mahdollisuuksia ei ole ollut, ja sellaisten puolesta Ravindra itse haluaisi toimia. Miestenkin tulisi muuttua sukupuoleksi ja sitä kautta taas uudenlaisiksi ihmisiksi: "from a man to a human".
Osallistun keskusteluun tuomalla esiin pohjoismaisen kokemuksen siitä, miten tärkeää seka perheen että yhteiskunnan dynamiikan kannalta on miesten sitoutuminen jo pientenkin lasten hoitoon. Ravindra ja muut alustajat ovat samaa mieltä, ja kertovat kilvan oman perhe-elämänsä paranemisesta ryhdyttyään avustavasta perheenjäsenestä täysipainoiseksi isäksi.
Työryhmän jälkeen tunnelmani ovat korkealla. Tuntuu siltä, etta kun miehet ottavat sukupuoli-asiat omikseen, muutos on todellakin mahdollinen. Sukupuolen valikointia koskeva tietokaan ei enää ahdista niin. Asiat voidaan muuttaa. Mahtavaa osallistua tällaiseen keskusteluun Intiassa!
***
Huomaan tien reunalla istuvan miehen. Hänen ihossaan on kiinni hakaneuloja, joista roikkuu pieniä sitruunoita. Miehen sylissä oleva kyltti sanoo, ettei hänen tuntemansa kipu ole mitaan verrattuna muiden hänen heimonsa jäsenten kärsimykseen. Kun vähäksi aikaa seisahdun tarkkailemaan, huomaan että alue on täynnä yhden ihmisen mielenilmauksia: vietnamilainen poika pitelee kylttiä, jossa on kuvia "agent orangen" aiheuttamasta tuhosta, afrikkalainen nainen rummuttaa nurmella ja huikkaa väliin iskulauseita.
Puhumattakaan kaikista tanssivista ja laulavista kulkueista, joita alueella parveilee! Suosituin protestoinnin kohde on George W. Bush ja Irakin sota. Vielä viikko foorumin jälkeenkin nyökyttelen päässäni kaikuvan rytmikkään "Free free Aung San Suu Kuy"- huudon tahtiin.
***
"Sukupuolinen häirintä koskee jokaista naista - vaikka häirintää ei itse kokisikaan, sen uhasta on kuitenkin tietoinen." Osallistun työpaikkojen sukupuolista häirintää käsittelevään työryhmään. Sen järjestäjä on Action Aid Pakistan osana Alliance Against Sexual Harassment (AASHA) -verkostoa. Sri lankalainen asianajaja ja aktivisti Nimalka Fernando kertoo maansa tilanteesta ja lainsäädännöstä. Sri Lankassa on vapaatuotanto-alueita, joissa valmistetaan paljon esimerkiksi halpatuotantovaatteita. Työntekijät ovat enimmäkseen maalta tulevia nuoria naisia, joille työpaikka on ensimmäinen ja kaivattu. He työskentelevät tehtaissa yleensä muutamia vuosia. Näistä naisista lähes jokainen kokee työssään sukupuolista häirintää.
Fernando painottaa, etta työpaikkahäirintä on suoraan kytköksissä globalisaatioon: näissä tehtaissa työntekijöillä ei ole minkäänlaista turvaa tai oikeuksia. Miespuoliset häiritsijät ovat korkeammassa asemassa, eivatka eparoi ottaa hankalan tyontekijan tilalle jonosta uutta. Minne häirinnästä voisi valittaa? Sri Lankan valtion lait eivät tahdo yltää näille vapaatuotantoalueille, joiden tehtaat ovat ulkomaisessa omistuksessa. Paras keino onkin miehiin vaikuttaminen esimerkiksi julkisen mielipiteen kautta: häiritsijämiehet ovat ongelma, eivät häirintää kokevat naiset. Näiden miesten, ja miesten ylipäätään, asenne tulee muuttaa ja saada heidät ymmärtämään, etta häirintää ei voida hyväksyä. Sri Lankan ammattiyhdistysliike onkin jo ottanut työpaikkahäirinnän agendalleen ja tekee sen vastaista työtä.
Kotona Suomessa minua odottaa keskeneräinen graduni sukupuolisesta häirinnästä, ja työryhmä tutustuttaa aiemmin melko tuntemattomaan etelän näkökulmaan aiheeseen. Sri lankalaisten kokemusten mukaan kyse on todellakin yhdestä työläisten riiston muodosta. Tämä on piirre, joka ei länsimaisessa keskustelussa useinkaan nouse esiin. "Sukupuolisessa häirinnässä on kyse rahan ja patriarkaatin vallasta", päättää Nimalka Fernando tiukan puheenvuoronsa, enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Kyllä nousi taistelumieli taas huippulukemiin!
***
Tapahtuman ja sen annin sulattelu vie vielä aikaa. Päällimmäiseksi tunteeksi kaiken kokemani ja kuulemani minulle jäi halu tehdä ja toimia. Voin kuvitella, että irtonaisena monet Intian-kokemukset voisivat syöstä kyynisyyteen ja epätoivoon, mutta WSF antoi varmuutta siitä, että yhdessä kaikki on mahdollista.
KIITOKSIA
WSF:n päätyttyä haluamme kiittää yhteistyössä mukana olleita. Intiassa Vijay Pratap, Ritu Priya, Rakesh Bhatt, Sanjeev Sane, Vagish Jha, Uma Shankri, Arun Kumar, Subash Lomte, Suresh Nautiyal, Anil Mishra ja Atal Behari Sharma loivat yhteistyölle erionomaiset edellytykset. Nepalilaiset ystävämme Usha Titikshu ja Anil Bhattarai olivat iloksi paikan päällä.
WSF:n valmisteluissa ja toteutuksessa Ympäristö ja kehitys ry:n Risto Isomäki, Thomas Wallgren, Heikki Korhonen ja Outi Hakkarainen olivat keskeisiä tovereita. NIGD:n valmistelutyötä tehneet ja paikalle tulleet Ruby van der Wekken, Leena Rikkilä, Heikki Patomäki, Mika Rönkkö ja Mika Böök toivat vahvaa kokemusta ja asiantuntemusta. Katarina Sehm-Patomäki ja Teivo Teivainen antoivat merkittävän panoksensa Helsingistä ja Limasta käsin.
Suomalainen vapaaehtoisjoukkue teki Mumbaissa ihmeitä toisensa jälkeen vaativissa olosuhteissa: Kaisa Eskola, Tuuli Hirvilammi, Ville Holmberg, Marko Kangas, Johanna Nuorteva, Karolina Roiha, Mikko Sauli, Maria Svanström. Apunamme olivat Ram Das Gurme, Kishor, Chhottan Das, Gauri Shankar, Narendra Rawat, Dinesh Singh ja Jenni Pasanen.
WSF:n aikana erityistä iloa meille tuotti kokeneiden rautaisten naisten osallistuminen ohjelmiin: Mirja Ryynänen, Hilkka Pietilä, Satu Hassi ja Heidi Hautala.
Helsinki-prosessin tilaisuus syntyi hyvässä yhteistyössä Kepan Ville Luukkasen, Henri Myrttisen ja Sini Kuvajan sekä TANGO:n Andrew Muishin kanssa. Seminaarin onnistumiseen vaikutti myös Suomen UM:n Ilari Rantakarin, Pertti Majasen ja Folke Sundmanin ja Tansanian UM:n Omary Mjengan rakentava panos.
Erikoiskiitokset tukijoille ja lahjoittajille, jotka osaltaan mahdollistivat monet tässä kirjeessä mainituista tapahtumista ja julkaisuista. Ulkoasiainministeriön tuki Ympäristö ja kehitys ry:n kehitysyhteistyöhankkeelle "Sivilisaatioiden väliset rauhandialogit" on ollut tässä ratkaisevan tärkeä.
Kiitokset myös kaikille muillekin, jotka olivat mukana.
Kirjeen kokosi Marko Ulvila (marko.ulvila@kaapeli.fi, 03-5425423). Ilmoita osoitteeseen vk-finland@kaapeli.fi, mikäli et halua enää tätä kiertokirjettä.
Lisätietoa Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamista http://www.kaapeli.fi/vk-finland/ ja vk-finland@kaapeli.fi